Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    kertokaa

    olen rakastunut ihmiseen joka asuu parinsadan kilometrin päässä tämänhetkisestä kotikaupungistani...
    me ei vielä olla puhuttu mistään sellaisesta ja en tiedä miten tämä juttu etenee, mutta sen tiedän että olen rakastunut jo häneen...
    näemme n. kaksi kertaa kuukaudessa sen vuoksi, koska olen opiskelija ja aikas vähätuloinen noiden opintotukieni varassa.
    Hän on minua viisi vuotta vanhempi (kypsempi kuin omanikäiseni pojat)ja omaa kokemuksia aikaisemmista kaukosuhteista (näin kuulin)
    onko teillä mitään vinkkejä miten mä voisin kestää tätä jatkuvaa ikävää ja huolta toisesta ja siitä, mitä se tekee muiden tyttöjen kanssa...
    kiitos teille....:)
    2477
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    sitä huolta ja pelkoa ei vie mikään... aina on kauhea huoli päällä. joskus tutuu ettei saa edes nukutuksi, kun jajattelee, että mitä se toinen siellä tekee. Kai tässä pitäisi jaksaa vaan tätä välimatkaa tai tehdä jotain radikaalia esim. muuttaisi sinne. Minulla vaan on täällä vanhemmat,työ, lapsi ja ystävät. vaikeeta lähtee uuteen kaupunkiin, kun ei ole siellä ketään muuta kun se mies :(
    Mies ei suostu muuttamaan tänne, koska hänelle ei taas ole töitä täällä.

    Äänestä

    jos joku keksii miten ikävää voisi helpottaa niin minäkin olisin niistä neuvoista hyvin kiitollinen...ei kai tässä muu auta kun pitää puhelinlinjat kuumina:)onhan tapaaminen aina joka päivä hieman lähempänä, hitaasti mutta varmasti

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    pelokas kirjoitti:

    olen rakastunut ihmiseen joka asuu parinsadan kilometrin päässä tämänhetkisestä kotikaupungistani...
    me ei vielä olla puhuttu mistään sellaisesta ja en tiedä miten tämä juttu etenee, mutta sen tiedän että olen rakastunut jo häneen...
    näemme n. kaksi kertaa kuukaudessa sen vuoksi, koska olen opiskelija ja aikas vähätuloinen noiden opintotukieni varassa.
    Hän on minua viisi vuotta vanhempi (kypsempi kuin omanikäiseni pojat)ja omaa kokemuksia aikaisemmista kaukosuhteista (näin kuulin)
    onko teillä mitään vinkkejä miten mä voisin kestää tätä jatkuvaa ikävää ja huolta toisesta ja siitä, mitä se tekee muiden tyttöjen kanssa...
    kiitos teille....:)

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu