TEKISITKÖ SEN?

Monesti olen ajatellut sitä ja se johtuu ainoastaan "fyysisestä aktiivisuudestani"..omassa suhteessani ei ole mitään vikaa. Ehkä kaipaan hieman seikkailua ja kokemuksia koska tuttu ja turvallinen ei välttämättä käy motokseni. En kuitenkaan usko, että koskaa päädyn itse hakemaan moista tilannetta koska kuitenkin se olisi vain hetken hurmio ja omatuntoni ei kestäisi sitä..eli siinä samalla menisi varmasti seurustelusuhdekkin karille. Pelkään, että joudun vahingossa tilanteeseen jossa minulle "tarjotaan mahd. pettää" ja pelkään että saatan langeta. Pidän uskollisuutta kunnia asianani mutta silti pieni seikkailuhalu on olemassa vaikka elänkin onnellisessa suhteessa. Omituista.

jo monen vuoden ajan kun kummitäti tulee kylään kerran kuussa tavalla tai toisella eukko lähtee kauppaan ja tenavat leikkivät pihalla ja me olemme keittiössä otamme yleensä pika nainnit takaata päin aluksi ja sitten vuorotellen toisillemme kunnon suuhoidon samalla koko ajan varuilla ollen koska eukko voi pölähtää paikalle koska tahansa...

eipä kummitätiä aikasemmin näkynyt kuin 2-3 kertaa vuodessa nyttemmin yhden sukujuhlan jälkeen vähintään kerran kuussa!

ja hänen miehensä ei luonnollisesti epäile mitään..

tälleen meillä!

ps.seuraavaksi muijan serkku pitäis saada remmiin mukaan kun sitä niin vähän näkee..;)

petä. Sen takia, ettei siitä seuraa MITÄÄN HYVÄÄ KENELLEKÄÄN.

Tilaisuuksia pettää on vaikka kuinka paljon. En käytä niitä hyväkseni, koska ne ovat pahasta!

Kaikilla läheisimmillä ystävilläni ja tuttavilla on sama periaate.

En pettäisi. Miksi pettäisin kun olen onnellisesti parisuhteessa jossa saan kaiken mitä tarvitsen. Mikä ajansäästö, kun ei tarvitse juosta turuilla ja toreilla seksin perässä, voi keskittyä uraan ja omaan parisuhteeseen (ja ulkonäköönsä) ja harrastuksiin.

Voin sanoa varmasti, että en petä suhteessa, olen siihen aivan liian ylpeä ja mukavuudenhaluinen. Elämässäni on jännitystä muutenkin, ja seksin suhteen kaikki jännitysmomentit ovat mahdollisia oman siipan kansa. Kukaan muu mies ei kolahda minuun sillä lailla että kannat lentäisivät kattoon, omani on paras.

En suoraan sanoen keksi tilannetta jossa pettäisin. Lisäksi olen niin rehellinen ihminen, että valehtelu ei vain yksinkertaisesti onnistu - i know epäkätevää monessakin suhteessa, mutta minkä sitä itselleen voi.

Olen naimisissa, mutta minulla on ollut rinnakkaissuhde jo neljä vuotta. En ylpeile asiasta, vaan olen onneton omasta saamattomuudestani päättää seksuaalisesti toimimatonta avioliittoani. Rinnakkaissuhteeseen minun ei oikeastaan tarvinnut edes ryhtyä, siinä vain kävi niin. Olin jo pitkään ollut onneton mieheni kanssa, joten sattumalta tapaamani mies tuli "tarpeeseen" - vaikka tämä kamalalta voi kuulostaakin.

Aikaa on kulunut, eikä minun puoleltani voi tuosta uudesta miehestä enää puhua vain seksikumppanina. Mukaan on tullut rakkautta, välittämistä, aitoa halua olla toisen kanssa. Mielestäni siis mitkään puhtaasti seksiin perustuvat suhteet eivät voi toimia ja ne ovat ihmisen luonnon vastaisia. Seksi on rakkauden osoitus, vaikka tuntuu, että nykyisin se onkin lähinnä eläimellistä tarpeiden tyydytystä suhteissaan epäonnistuneille.

Olen tekemässä nyt vihdoin viimein eroa miehestäni, mutta en tuon toisen miehen vuoksi vaan siksi, ettei liittomme toiminut. Tuskinpa lienen ainoa, jolle eroaminen on näin vaikeaa, vaikka syyt olisivatkin selkeitä. Surullinen olen vain siitä, että tuolle toiselle miehelle minä lienen lopultakin vain seksikumppani. Ehkäpä sitten olen vain niin hyvä, että tapailumme ovat kestäneet näinkin kauan. Jokatapauksessa kun asun yksin, tulen käyttämään aikaa löytääkseni vihdoin itselleni sen oikean rakkauden. Miehen, joka on vain minua varten ja joka tyydyttää minut arjessa ja juhlassa. Jos seksi vain sujuu miehen kanssa ja mies on muutoin fiksu ja jalat maassa: sellaista miestä en petä. Ei tällaista sotkua enää koskaan.

En ole vielä tähän päivään mennessä "löytänyt" syytä pettämiseen. Miksi haluaisin harteilleni niin suuren omantunnontuskan, jota joutuisin salailemaan kaikin keinoin, tehdä tosiaan työtä, että muistaisin pysyä aina samassa valheessa, etten jäisi kiinni? Ja etenkin, miksi satuttaisin ihmistä, jota rakastan ja jonka olen valinnut elämänkumppanikseni? Kaikenlisäksi olen järjettömän huono valehtelemaan! Ellei pidä miestään/naistaan itsensä arvoisena, miksi silloin pysyä väkisin ei-tyydyttävässä suhteessa ja suotta loukata toista? Eikö ero olisi parempi vaihtoehto silloin? Ainakaan silloin ei anna toisen luulla, että kaikki on hyvin ja jälkeenpäin hän tajuaa, että kaikki onkin ollut suurta huijausta.

En ymmärrä sellaista, että sanotaan rakastavansa miestään/naistaan ja kuitenkin tunnustetaan käyvän vieraissa. Se on itselleen valehtelemista ja merkki todella heikosta itsetunnosta. Ei uskalleta erota, vaikka vieras peti houkuttaa.

Jos tietää olevansa "heikko" houkutuksille ja pelkää sortuvansa, miksi silloin altistaa itseään houkutuksille? Itse en harrasta yksin baareissa käyntiä, eikä myöskään poikaystäväni. Ja tämä johtuu yhteisestä halustamme, kumpikaan ei ole kieltänyt toista menemästä. Meillä on samat periaatteet näissä asioissa.

Jos joskus jokin "ulkopuolinen" seikka (esim. erootinen elokuva, tarina tai ihminen pelkällä olemuksellaan) saa sisälläni aikaan kihelmöinnin ja herättää haluni, kohdistan haluni kyllä omaan mieheeni, mielelläni, ja teemme asian hyväksi yhdessä jotain... En kaipaa siihen ketään vierasta. Tiedän mitä saan (ja annan) ja on loistava olo jälkeenpäin! Ei tarvitse stressata ajatuksilla "jäänkö kiinni?", "missä kerron olleeni?", "onko tauteja?" jne. Ja kaikki ovat onnellisia, aidosti, teeskentelemättä, luottavaisin mielin.

Aluksi minäkin ajattelin että, ei enhän minä nyt sellaista. Mutta vähitellen on ajatus kypsynyt
ja syy ehkä kokeilunhalu. Halu kokeilla toista tai toisia. Ja kokeilla sellaista mitä ei avovaimon kanssa tehdä syystä tai toisesta.
Kiusaus on suuri, mutta en ole vielä ollut uskoton. Tai no, olen tavannut kaksi tyttöä, mutta ei kummankaan kanssa tehty muuta kuin oltu kahvilla.

On minulla muutama fantasia joita haluaisin kokeilla oikeasti, mutta ne eivät kaikki onnistu avovaimoni kanssa. En kuitenkaan halua jättää häntä, koska rakastan häntä. Jos saisin luvalla kokeilla näitä fantasioitani, voisin sanoa että ne tytöt/naiset joiden kanssa tekisin sen eivät merkitsisi minulle yhtään mitään.

Yhteen fantasiaani olen saanut avovaimoni mukaan ja hänkin pitää siitä ajatuksesta. Mutta en kuitenkaan kaikkia juttuja voi ehdottaa.

Haku on päällä jatkuvasti, mutta saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.