Oon seurustellu n. puolisen vuotta kultani kans, olimme aluksi ystäviä noin vuoden ja sitten rakkaus syttyi.
Suhteemme on hyvin läheinen, kenellekkään en ole kertonut niin arkoja asioita kuin tälle kullalleni,
molemmat olemme tosissamme tässä suhteessa vaikka olemme vielä suhteellisen nuoria ( 18w ja 19w). Pystymme puhumaan kaikesta toisillemme vaikka muuten emme ehkä ole mitään maailman puheliaimpia ihmisiä.
Ongelmana on vain se että tahtoisin tietysti viettää kultani kanssa mahdollisimman paljon aikaa mutta en kuitenkaan halua hylätä/unohtaa ystävääni,
tämä ystäväni ja minun kultani ovat vain hyvin erilaisia ihmisiä, eivätkä oikein pidä toisistaan eivätkä kovin hyvin viihdy toistensa seurassa.
Kultani kanssa meillä on liiankin monta kilometriä välimatkaa ja pystymme näkemään vain yleensä viikonloppuisin paitsi onneksi näin kesälomalla myös viikolla.
Olen joskus aikoinaan ollut pitkänkin ajan ilman ainoatakaan ystävää, ja se oli tähän astisen elämäni kurjinta aikaa.
Nykyisinkään minulla ei ole kuin tämä yksi läheinen ystävä, jota en haluaisi menettää.
Ystäväni on hyvin itsepäinen ja ailahteleva, välillä hieman vaikea luontoinen mutta välitän hänestä kuitenkin paljon, hän tykkää juhlia ja hän on hyvin sosiaalinen luonne.
Kultani taas eroaa aika paljon "normaaleista" nuorista koska ei käytä alkoholia ollenkaan eikä tunne bilestystä omaksi jutukseen, minä kyllä hyväksyn hänen raittiuden ja ymmärrän mutta ystäväni ei. Hän ei vaan millään tunnu ymmärtävän miten minä rakastuin sellaiseen mieheen kuin kultani on.
Kultani kanssa ollaan paljon puhuttu tästä asiasta, eli siis siitä miksi he eivät tule toimeen.
Onko kenelläkään kokemusta tämän tapaisesta tilanteesta? Miten voisin saada heidät tulemaan toimeen keskenään? Ja miten voisin olla mahdollisimman hyvä sekä kullalleni ja ystävälleni?
Tiedän että aina jompikumpi pahoittaa mielensä kun minä valitsen viikonloppuna lähdenkö ystäväni kanssa bilestämään vai olenko kultani kanssa olipa päätös kumpi tahansa..
Ystäväni kanssa ei vain pysty keskustelemaan tästä asiasta rauhallisesti hänen tulisen luonteensa vuoksi.
Mikä avuksi?
Suhteemme on hyvin läheinen, kenellekkään en ole kertonut niin arkoja asioita kuin tälle kullalleni,
molemmat olemme tosissamme tässä suhteessa vaikka olemme vielä suhteellisen nuoria ( 18w ja 19w). Pystymme puhumaan kaikesta toisillemme vaikka muuten emme ehkä ole mitään maailman puheliaimpia ihmisiä.
Ongelmana on vain se että tahtoisin tietysti viettää kultani kanssa mahdollisimman paljon aikaa mutta en kuitenkaan halua hylätä/unohtaa ystävääni,
tämä ystäväni ja minun kultani ovat vain hyvin erilaisia ihmisiä, eivätkä oikein pidä toisistaan eivätkä kovin hyvin viihdy toistensa seurassa.
Kultani kanssa meillä on liiankin monta kilometriä välimatkaa ja pystymme näkemään vain yleensä viikonloppuisin paitsi onneksi näin kesälomalla myös viikolla.
Olen joskus aikoinaan ollut pitkänkin ajan ilman ainoatakaan ystävää, ja se oli tähän astisen elämäni kurjinta aikaa.
Nykyisinkään minulla ei ole kuin tämä yksi läheinen ystävä, jota en haluaisi menettää.
Ystäväni on hyvin itsepäinen ja ailahteleva, välillä hieman vaikea luontoinen mutta välitän hänestä kuitenkin paljon, hän tykkää juhlia ja hän on hyvin sosiaalinen luonne.
Kultani taas eroaa aika paljon "normaaleista" nuorista koska ei käytä alkoholia ollenkaan eikä tunne bilestystä omaksi jutukseen, minä kyllä hyväksyn hänen raittiuden ja ymmärrän mutta ystäväni ei. Hän ei vaan millään tunnu ymmärtävän miten minä rakastuin sellaiseen mieheen kuin kultani on.
Kultani kanssa ollaan paljon puhuttu tästä asiasta, eli siis siitä miksi he eivät tule toimeen.
Onko kenelläkään kokemusta tämän tapaisesta tilanteesta? Miten voisin saada heidät tulemaan toimeen keskenään? Ja miten voisin olla mahdollisimman hyvä sekä kullalleni ja ystävälleni?
Tiedän että aina jompikumpi pahoittaa mielensä kun minä valitsen viikonloppuna lähdenkö ystäväni kanssa bilestämään vai olenko kultani kanssa olipa päätös kumpi tahansa..
Ystäväni kanssa ei vain pysty keskustelemaan tästä asiasta rauhallisesti hänen tulisen luonteensa vuoksi.
Mikä avuksi?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ainoa toimiva vaihtoehto taitaa olla, että tapailet poikaystävääsi ja ystävääsi erikseen! Esim. arkisin biletät ystäväsi kanssa ja viikonloput pyhität poikaystävällesi, paitsi joskus esim. kerran kuussa käyt viikonloppuna ystäväsi kanssa ulkona.
Jos rakkaasi ja ystäväsi eivät tule toimeen niin sille ei juuri mitään voi tehdä. Toiset vain tulevat toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja toiset eivät. Tämän sanon kokemuksesta.
Minä tulen toimeen kaikkien mieheni ystävien ja heidän vaimojen kanssa, mutta hän ei liioin halua tavata minun ystäviäni, puhumattakaan heidän miehiään! Minä taas pidän kaikkien ystävieni miehistäkin ;D