Ollan tyttöystävän kanssa nyt oltu joitain aikoja pitempään erillään. Tyttöystävä kaipaa mua ilmeisesti ainakin ajoittain hyvinkin paljon, mutta itse en tunne juuri lainkaan kaipausta. Tykkään kyllä hanestä, mutta hän ei kuitenkaan ehkä ole semmoinen, jonka kanssa haluaisin elämäni elää. Vaikeaksi asian tekee vielä, että molempien vanhemmat tuntevat molemmat, eli mun vanhemmat tykkää siitä ja sen vanhemmat tykkää musta. Jotenkin kuitenkin haluaisin ehkä luopua suhteesta. Ystävä haluaisin olla, vaikka suhteen lopettamisn jälkeen se jotakuinkin mahdotonta yleensä onkin.
Tällä hetkellä en tapaa tyttöystävääni edes kuukausittain, joten välitön läheisyys on harvinaista. Uudessa ympäristössä mulle on syntymyt tunne, että haluaisin jotain muuta sittenkin.
Piti vaan kirjottaa. Kommentoida saa asiallisesti, etenkin, jos on samantyyppisessä tilanteessa ollut.
Tällä hetkellä en tapaa tyttöystävääni edes kuukausittain, joten välitön läheisyys on harvinaista. Uudessa ympäristössä mulle on syntymyt tunne, että haluaisin jotain muuta sittenkin.
Piti vaan kirjottaa. Kommentoida saa asiallisesti, etenkin, jos on samantyyppisessä tilanteessa ollut.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miksi puhut edelleen tyttöystävästä jos olette erillään???? Mietippä sitä?
Erillään ollaan, ku olen vaihdossa...en siis samassa maassa. Tämä selvennyksenä