Olen ollut reilun vuoden avoliitossa erottuani pitkästä avioliitosta joitakin vuosia sitten.
Alussa olin varma, että olen löytänyt pitkästä aikaa itselleni oikean miehen ja kuuntelijan ja itsekin olin ajatellut antaa miehelleni parasta hyvinvointia. Arjen tiimellyksessä kuitenkin meillä molemmilla on tullut esiin myös perustympeitä piirteitä. Miten voi saada edes varmuutta, että toinen välittää, puhumattakaan että itse olisi varma aina omista tunteista. Mitä kokemuksia teillä on uusista ihmissuhteista eron jälkeen. Onko kaikki mennyt hyvin ja paremmin kuin aikaisemmissa ihmissuhteissa, vai oletteko vain uskotelleet toisillenne rakastavanne ja selviävänne uusissa liitoissa tosta vaan. Itse olen yltiörehellinen ja en ole varma, onko jokaiselle ihmiselle edes löydettävissä vastakappaletta. Joidenkin on varmaan parasta hiihdellä yksin. Esimerkiksi itselläni on kuulemma joitakin piirteitä, joita uuden kumppanin on varmaankin vaikea sietää. Kysellessäni näitä vikojani, hän ei suostu niitä kertomaan varmaankin loukkaantumiseni pelossa. Koen jotenkin olevani alempiarvoinen kuin uusi kaveri ja yritän henkisesti ( en niinkään hyvällä käytöksellä ) hallita suhdettamme ja sen pitäisi aika pitkälle toimia minun mieltymysten mukaan. Mutta ei toinenkaan voi joustaa määrättömästi. Olen vähän hukassakin itseni kanssa, kun en tiedä, mitkä piirteeni ovat niitä hankalia toisen mielestä. Voi herran jestas tätä elämää.
Alussa olin varma, että olen löytänyt pitkästä aikaa itselleni oikean miehen ja kuuntelijan ja itsekin olin ajatellut antaa miehelleni parasta hyvinvointia. Arjen tiimellyksessä kuitenkin meillä molemmilla on tullut esiin myös perustympeitä piirteitä. Miten voi saada edes varmuutta, että toinen välittää, puhumattakaan että itse olisi varma aina omista tunteista. Mitä kokemuksia teillä on uusista ihmissuhteista eron jälkeen. Onko kaikki mennyt hyvin ja paremmin kuin aikaisemmissa ihmissuhteissa, vai oletteko vain uskotelleet toisillenne rakastavanne ja selviävänne uusissa liitoissa tosta vaan. Itse olen yltiörehellinen ja en ole varma, onko jokaiselle ihmiselle edes löydettävissä vastakappaletta. Joidenkin on varmaan parasta hiihdellä yksin. Esimerkiksi itselläni on kuulemma joitakin piirteitä, joita uuden kumppanin on varmaankin vaikea sietää. Kysellessäni näitä vikojani, hän ei suostu niitä kertomaan varmaankin loukkaantumiseni pelossa. Koen jotenkin olevani alempiarvoinen kuin uusi kaveri ja yritän henkisesti ( en niinkään hyvällä käytöksellä ) hallita suhdettamme ja sen pitäisi aika pitkälle toimia minun mieltymysten mukaan. Mutta ei toinenkaan voi joustaa määrättömästi. Olen vähän hukassakin itseni kanssa, kun en tiedä, mitkä piirteeni ovat niitä hankalia toisen mielestä. Voi herran jestas tätä elämää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mielestäni on väärin sanoa toiselle, että hänessä on joitakin "huonoja" piirteitä tai ominaisuuksia ja sitten ei kerrokaan, mitä tarkoittaa. Se on suorastaan toisen henkilön kiusaamista. Täytyy pystyä myös sanomaan asiat loppuun, jos ei ole tyytyväinen. Sinähän voisit vaikka pystyä muuttamaan käytöksessäsi niitä asioita, jotka eivät toista miellytä. Eikö hän halua sitä? Ota asia uudelleen käsittelyyn kaikessa rauhassa ja kerro hänelle, mitä ajattelet.
Ajattelin vähän itsekin noin, mutta en uskaltanut edes kuvitella hänen haluavan minulle ongelmia, kun niin valtavasti oli alussa kiinnostunut ja paapo minua.
viestittely ja asioiden jahkailu voi saada aikaan väärinkäsityksiä.suorat sanat tärkeitä.ehkä hän oli siksi niin sekaisin koska tiesi sen olevan väärin.