Yksin

Parisuhteen tilan ja ongelmat voivat allekirjoittaa molemmat, mutta parannustehtävään on vaikea ryhtyä yksin. Itseään ja käytöstään voi yrittää muuttaa, mutta jollei toinen halua muuttaa mitään.... Olemme mitä olemme. Toisen hyväksyy sellaisenaan tai antaa olla. Minä kaipaan muutosta suhteeseemme ja siitä on puhuttu, mutta kasvukokemus jää nyt yksipuoliseksi, kun miehen mielestä kannattaa erota. Ei jaksa alkaa purkamaan ja käymään läpi ongelmia. Asioista ei puhuta. Vaikeat asiat lakaistaan maton alle ja minnes ne sieltä häviävät? Alistun eroon. Ei väkisin voi yrittää, jos toinen ei halua käydä erimilisyyksiä läpi. Minä taas en pysty elämään kuin mitään ei olisi tapahtunut. En minäkään mikään ihmenainen ole. Mies siis heittää pitkän liiton syrjään mieluummin kuin kävisi rehellistä ja syväluotaavaa keskustelkua kanssani. En edes nalkuta, usein tosin keskustelut menevät siihen, että alan itkeä pahaa oloani. Ei hyvä, mies ahdistuu -kait. Mies ei "usko" pariterapiaan tai mihinkään vastaavaan. Itse emme saa solmujamme auki, joten turhan helposti pitää luovuttaa. Mies uskoo, että vaikka ongelmat selviteltäisiinkin, olemme jo niin erilaisia ihmisiä, ettei meistä ole tekemään toisiamme onnellisiksi. Voi olla näinkin, mutta saisin rauhan sielulleni (?), jos tietäisin tehneeni kaikkeni. Pitänee luovuttaa. Antaa itselle lupa jättää asian vatvominen sikseen ja taipua eroon.
2772
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Noinhan meillekin kävi. Yksin ei voi yrittää korjata/muuttaa suhdetta, jos toinen mieluummin luovuttaa. Vaikka se kipeä paikka onkin niin saat mahdollisuuden kasvaa ihmisenä ja ehkä tulevaisuudessa olet onnellisempi. Niin minulle kävi. Kaksi vuotta erosta ja tuskan ja tunteiden kirjo takana. Nyt uusi suhde ja ihana kumppani rinnalla. Takaisin en palaisi enää. Tsemppiä sinulle ja muista että et ole yksin!

Äänestä
  • Hyvä, että olet päässyt menneestä irti ja saanut uuden hienon suhteen. Osukoon osakseni samainen onni joskus tulevaisuudessa. Lasten vuoksi murehdin eroa. Kolikossa on kaksi puolta ja parisuhteenkin tekee kaksi ihmistä. Olisin niin kernaasti sanonut lapsille, että isä ja äiti yrittivät kaikkensa ja lopulta seurasi ero.

    Häntä pystyyn vaan, potkin itseäni eteenpäin. Haluan, että elämä jatkuu kaikesta huolimatta aikanaan. En halua nyyhkiä EX:N perään eron jälkeen.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


yhdessä kirjoitti:

Parisuhteen tilan ja ongelmat voivat allekirjoittaa molemmat, mutta parannustehtävään on vaikea ryhtyä yksin. Itseään ja käytöstään voi yrittää muuttaa, mutta jollei toinen halua muuttaa mitään.... Olemme mitä olemme. Toisen hyväksyy sellaisenaan tai antaa olla. Minä kaipaan muutosta suhteeseemme ja siitä on puhuttu, mutta kasvukokemus jää nyt yksipuoliseksi, kun miehen mielestä kannattaa erota. Ei jaksa alkaa purkamaan ja käymään läpi ongelmia. Asioista ei puhuta. Vaikeat asiat lakaistaan maton alle ja minnes ne sieltä häviävät? Alistun eroon. Ei väkisin voi yrittää, jos toinen ei halua käydä erimilisyyksiä läpi. Minä taas en pysty elämään kuin mitään ei olisi tapahtunut. En minäkään mikään ihmenainen ole. Mies siis heittää pitkän liiton syrjään mieluummin kuin kävisi rehellistä ja syväluotaavaa keskustelkua kanssani. En edes nalkuta, usein tosin keskustelut menevät siihen, että alan itkeä pahaa oloani. Ei hyvä, mies ahdistuu -kait. Mies ei "usko" pariterapiaan tai mihinkään vastaavaan. Itse emme saa solmujamme auki, joten turhan helposti pitää luovuttaa. Mies uskoo, että vaikka ongelmat selviteltäisiinkin, olemme jo niin erilaisia ihmisiä, ettei meistä ole tekemään toisiamme onnellisiksi. Voi olla näinkin, mutta saisin rauhan sielulleni (?), jos tietäisin tehneeni kaikkeni. Pitänee luovuttaa. Antaa itselle lupa jättää asian vatvominen sikseen ja taipua eroon.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu