Miten äitinne suhtautuvat sisarustenne tyttö- ja poikaystäviin? Minusta on nimittäin alkanut tuntua, että oma äitini on anoppi from hell. Pikkuveljeni tyttöystävä ei tunnu osaavan tehdä mitään oikein, usein saan olla kuulemassa tilitystä tyyliin "kun se Maija taas teki niin pahasti veljelles" ja "mitenhän se niilläkin menee, kun se Maija on sellanen". Olen sanonut, että veljeni ja hänen tyttöystävänsä asiat eivät voisi minua vähempää kiinnostaa ja jos heillä on ongelmia, niin hoitakoot ne itse, ei meitä siihen tarvita. Tyttöystävä ei halua kyläillä vanhempieni luona (enkä taida ihmetellä, miksi) ja se on viimeisin valituksen aihe. Kun totesin, että eipähän se tyttö perheen ja suvun kanssa ole, vaan veljeni, oli vastaus "jos se sinun veljes haluaa, pitää sen haluta sitten koko perhekin". Aargh, onneksi äiti ei ole anoppini...
Lisäksi äiti soittelee veljeni perään. Jos veli sanoo, että on kaverinsa luona, niin annas olla, kun menee jonkin aikaa, äiti alkaa soitella ja kysellä, että missä olet ja milloin tulet kotiin. Ja jos veli ei vastaa, sitten soitellaan kavereille ja tyttöystävälle. Veljeni asuu vielä kotona (vaikka onkin jo 22-vuotias), joten totta kai on kohteliasta kertoa, aikooko tulla kotiin ja mihin aikaan tulee, mutta jotain rajaa sentäs... Silloin harvoin, kun käyn vanhempieni luona, koettaa äiti saada minuakin soittamaan veljelle ja tiedustelemaan, missä hän on ja milloin tulossa. Veljeni ei ole mammanpoika, hän on koettanut sanoa äidille, että ei tarvitse holhota, mutta ei viesti tunnu menevän perille.
Johtuuko tämä kaikki hyysäminen siitä, että veljeni on ainoa poika? Minä ja kumppanini saamme olla rauhassa, samoin siskoni. Minusta on kamalaa ajatella, että äitini saattaa olla kammo-anoppi from hell. Ärsyttää veljen ja tyttöystävänsä puolesta! Miten ihmeessä laitan mutsin kuriin, onko ideoita?
Lisäksi äiti soittelee veljeni perään. Jos veli sanoo, että on kaverinsa luona, niin annas olla, kun menee jonkin aikaa, äiti alkaa soitella ja kysellä, että missä olet ja milloin tulet kotiin. Ja jos veli ei vastaa, sitten soitellaan kavereille ja tyttöystävälle. Veljeni asuu vielä kotona (vaikka onkin jo 22-vuotias), joten totta kai on kohteliasta kertoa, aikooko tulla kotiin ja mihin aikaan tulee, mutta jotain rajaa sentäs... Silloin harvoin, kun käyn vanhempieni luona, koettaa äiti saada minuakin soittamaan veljelle ja tiedustelemaan, missä hän on ja milloin tulossa. Veljeni ei ole mammanpoika, hän on koettanut sanoa äidille, että ei tarvitse holhota, mutta ei viesti tunnu menevän perille.
Johtuuko tämä kaikki hyysäminen siitä, että veljeni on ainoa poika? Minä ja kumppanini saamme olla rauhassa, samoin siskoni. Minusta on kamalaa ajatella, että äitini saattaa olla kammo-anoppi from hell. Ärsyttää veljen ja tyttöystävänsä puolesta! Miten ihmeessä laitan mutsin kuriin, onko ideoita?
Vastaukset 2
Vanhimmat
minäkin saan olla rauhassa, mutta veljeni tyttöystävät on kaikki kamalia ämmiä ja noita-akkoja. Kyllä se noita-akka on valitettavasti minun äitini.
suoraan että nyt tuo kimitys saa loppua. Ei tulisi mieleenkään kuunnella tuppisuuna äitini paasaamista veljestäni ja varsinkaan hänen tyttöystävästään. Aina välillä äitini aivoitukset menevät ns. yli hilseen mutta siihen kummasti auttaa kun suoraan sanoo että tuumaapas mummeli hetki mitä tuli suusta päästettyä. Ei se vanhuus ja viisaus todellakaan aina kulje käsikädessä.