Asiahan on niin, että kihlaus on avioliittolupaus. Eli eikös se ole niin, että kun kositaan mennään vasta kihloihin. Eikä niin, että kun ollaan kihloissa ja kun halutaan ottaa seuraava askel eli avioliitto niin vasta kosittas. Itseäni vähän hämää se, että nykyäänhän monet tyytyvät olemaan koko elämänsä kihloissa. Tuntuu järjettömältä, että silloinkin kosittas ,mutta naimisiin ei koskaan mentäiskään.En oikein osaa selittää ajatuksiani, mutta jos haluan kihloihin niin eikö silloin kuulu kosia ja kihloissa ollessa sitten sovittas hääpäivämäärä,mikäli naimisiin asti halutaan mennä.Toivottavasti ymmärsitte jotakin:)
Kertokaapa tietämättömälle
tumpelo
2741
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kihlaus on lupaus avioliitosta! Siitä kun kosintaan vastataan myöntävästi, alkaa kihlausaika, jonka aikana päätetään hääpäivä ja valmistellaan häät. Jos en aivan väärässä ole (korjatkoon joku)niin ennen muinoin kosinta oli kait ihan lainvoimainen, siis luvattu mitä luvattu, ei auttanu pullikointi vaan naimisiin oli mentävä.
Miehet käsittävät tänä päivänä kihlauksen siten,että nainen on varmempi nakki, kun se on "rengastettu" eli naimisiin ei sitten tarviikaan mennä. Rengastettu nainenhan karkoittaa miehiä.Tämän päivän mies ei tosiasiassa halua naimisiin vain ainoastaa varmistaa kihlauksella että nainen pysyy uskollisena. Mun exällä ei ollut tarkoituskaan mennä naimisiin kanssani kihlauksestamme huolimatta.Tämä selvisi itselleni vasta kihlauksen jälkeen, eikös olekin mielenkiintoista.Mutta tietysti on myös poikkeuksia eli niitä ihan normaaleilla arvoilla varustettuja miehiä, mutta missä lie...