Kahden "anoppikokelaan" jälkeen totesin, että kun löydän anopin kenen kanssa EN tule toimeen, on mies minulle oikea!
Syy siihen oli,että tulin anoppien kanssa LOISTAVASTI toimeen (ollaan vieläkin yhteyksissä), mutta miehet oli vääriä!
Sitten löysin elämäni miehen, kaikki oli selvää alusta saakka. Tämän miehen kanssa jaan elämäni ja haluan lapsen! Ja kuinka ollakkaan, ensimmäinen tapaaminen jo tulevan anopin kanssa nosti kylmiäväreitä!
Halusimme molemmat lapsen, aika pian tulin raskaaksi, anoppi ei vaivautunut edes onnittelemaan!
Koko raskausaikana hän ei puhunut MITÄÄN tulevasta vauvasta,EI MITÄÄN!
Nykyään hän soittelee miehelleni ja kyselee lapsemme kuulumisia, vaikka hän opiskelee toisella paikkakunnalla ja MINÄ olen lapsen kanssa kotona! Aluksi lähettelin hänelle viestejä, titoja poikamme neuvolakäynneistä ja kuulumisista..Hän ei vaivautunut koskaan edes vastaamaan,joten lopetin!
Olen anopilleni kuin ILMAA.. En ymmärrä mikä meni pieleen, edes mieheni ei tiedä vastausta,hän kuittaa asian vaan, että äiti on aina ollut ilkeä tyttöystävilleni!
Mieheni muu perhe on aivan loistava, tulen hyvin toimeen appiukon ja siskojen kanssa..joten luulen että vika ei ole minussa?
Kertokaa omia kokemuksianne, ja antakaa neuvoja!
Joulu kauhistuttaa jo NYT!!!!!!!!!
Syy siihen oli,että tulin anoppien kanssa LOISTAVASTI toimeen (ollaan vieläkin yhteyksissä), mutta miehet oli vääriä!
Sitten löysin elämäni miehen, kaikki oli selvää alusta saakka. Tämän miehen kanssa jaan elämäni ja haluan lapsen! Ja kuinka ollakkaan, ensimmäinen tapaaminen jo tulevan anopin kanssa nosti kylmiäväreitä!
Halusimme molemmat lapsen, aika pian tulin raskaaksi, anoppi ei vaivautunut edes onnittelemaan!
Koko raskausaikana hän ei puhunut MITÄÄN tulevasta vauvasta,EI MITÄÄN!
Nykyään hän soittelee miehelleni ja kyselee lapsemme kuulumisia, vaikka hän opiskelee toisella paikkakunnalla ja MINÄ olen lapsen kanssa kotona! Aluksi lähettelin hänelle viestejä, titoja poikamme neuvolakäynneistä ja kuulumisista..Hän ei vaivautunut koskaan edes vastaamaan,joten lopetin!
Olen anopilleni kuin ILMAA.. En ymmärrä mikä meni pieleen, edes mieheni ei tiedä vastausta,hän kuittaa asian vaan, että äiti on aina ollut ilkeä tyttöystävilleni!
Mieheni muu perhe on aivan loistava, tulen hyvin toimeen appiukon ja siskojen kanssa..joten luulen että vika ei ole minussa?
Kertokaa omia kokemuksianne, ja antakaa neuvoja!
Joulu kauhistuttaa jo NYT!!!!!!!!!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Heh, mäkin muuten aina tiesin, että ne poikaystävät ei oo mulle oikeita, kenen äitien kanssa tulin juttuun =) Oikeesti, joittenkin "poikien" äitien kanssa tuli paremmin juttuun kuin itse poikaystävien x) Ja sitten kun tutustuin nykyisen miehen äitiin, niin oli ihan selvää, että tämän miehen kanssa tulee vakavampikin juttu kun miehen äidin kanssa ei oikein niin hyvissä väleissä olla..Niin se vaan menee..
Minun äitini on saanut kokoea, mitä on asua saman katon alla pahan anopin kanssa. Siitäkin syystä hän on hyvissä väleissä nykyisenkin vaimoni kanssa. Suhteeni vaimoni kanssa toimii loistavasti.
No, suvussani kaikki haluavat olla "keisarin ystäviä"..
anopillani on ollut (ja on yhä) arvosteleva ja päälleastuva anoppi. Mitä tekee minun anoppini? Sen sijaan, että olisi oppinut omasta kokemuksestaan, jatkaa samaa toimintalinjaa minun kanssani. mahdanko minäkään oppia vai joko tämä ketju lopulta minuun päättyisi, toivottavasti sitten aikanaan muistan nämä kokemukset...
kiitos tytöt näistä lausunnoista. mietin eroa, kun tuntuu että olen väärän miehen kanssa. anopin kanssa tulen loistavasti toimeen ja tykkään siitä melkein enemmän kuin pojasta itsestään.
taas yksi lisänäyttö siitä, että päätökseni on oikea ;)
Mulla on huippuihana mies, ja anopin kanssa olen viimeksi tavannut raastuvassa...
anna sen vaikutta väleihinne..sillä jos anoppisi on ilkeä sulle niin älä kosta sitä miehellese minkä tulet aivan varmasti jossain vaiheessa elämässäsi tekemään sillä alitajuntasi toimii erilailla mitä nyt ajattelet
Mitä ihmettä joululla on asian kanssa tekemistä? Nauttikaa joulustanne älkääkä anoppia ihmetelkö. Äläkä nyt vain sano, että PAKKO viettää joulua siellä, ei kuule ole...
olen eronnut(16v naimisissa 4 ihanaa poikaa) ja nykyään(3.5v) seurustelen poikamiehen kanssa. Alusta asti mies ystäväni äiti on käyttäytynyt huonosti minua kohtaan. Kyllä lahjat, hoidot(olen ft)kelpaavat mutta selän takana puhutaan vokaa. Mies ystäväni on sanonut että äitinsä on vaikea ihminen. Nyt kerroin eräiden mieheni sukujuhlien jälkeen(olin siellä keittiöapulaisena) mies ystävälleni että en jaksa enää lasten ja itseni nälvimistä koska itse olen 10v kasvattanut pojat hyvin ja antanut elämäni pojille ennen mies ystäväni tapaamista.Hän sanoi että haluaa pitää minut, haluaa kihloihin kanssani ja sanoi että ei tarte käydä anopin edessä jos en halua ja sehän mulle sopii. Asumme eripaikkakunnilla mutta parin vuoden kuluttua pääsemme muuttamaan yhteen. Olemme hyvin onnellinen pari ja tiesimme jo ensimmäisenä iltana että kuulumme yhteen.
voimia teillekkin jatkossa!!
toivottavasti olet oikeassa...anoppi on jäätä, maailman ilkein ihminen, ainakin minulle...ehkäpä mies on edes oikea...=)
Ihan sama! Nykyanoppi ihan ok, mutta ollaan totaalsiesti eri aaltopituuksilla :) Mies on Maailman Paras ja mä myös hälle :D