toivottavasti tästä ei tule pitkää tarinaa...
eli olen seurustellut ihanan miehen kanssa reilun vuoden.(m26&n27.v)
tapailemme hyvin usein, välillä kk:dessa ei ole kun muutama välipv, kun ei tavata, välillä saattaa taas töiden takia mennä 2-4 pv kun ei nähdä, puhelin yhteyksissä olemme päivittäin.
meillä on mennyt kivasti ja seksi on ihan jees.
tuntuu vain että minä rakastan enemmän..tai sanon sen ainakin useammin. mies on vähän ujo ja tämä ISO sana tuntuu välillä takertuvan hänen kurkkuunsa, hän hellii minua kyllä sitten.
kuitenkin kaikki tuntuu menevän hyvin jne.
ongelma on se, että emme vietä tosiaankaan omaa-aikaa ja kun vietämme niin jompikumpi riitelee.
toisaalta tuo oma-aika tuntuu niin hyvälle, mutta samalla niin pahalle. kun on ikävä ja tietää että tää on ihan omaksi hyväski välistä, muuten pinnakirenee.. itsestäni ainakin olen huomannut että kun olemme paljon yhdessä saatan turhautua ja äksyillä/tiuskia.. eli kaipaa sitä omaa rauhaa välistä. emme asu vielä yhdessä ja toisaalta sekin ajatus vähän mietityttää kaikilta puolin, vaikka rakkautta olisikin.
tässä on jotenkin kauheen vaikea ilmaista sitä mitä koitan ajaa takaa..
pelkään menettäväni hänet, jos tapaamme kokoajan ja samoin myös, kun emme ole yhdessä..sillä silloin tulee myös riideltyä.. olemmekun pieniä lapsia, vaikka aikuisia tässä jo ollaan.
nytkin olemme erillään...olimme vkl:n yhdessä..eilen menin hänen luokseen ja silloin jo mietin että oikun olisi kiva olla omissa oloissa ja käpertyä viltin alle katselemaan telkkaa... mutta lähdin hänen luokseen... ja sanoin eilen, että olen tiistain himassa.. no niin siinä kävi, että oli jo aamusta ikävä..varsinkin kun tiesi että emme näe tänään.. no joka tapauksessa olemme tänään kummatkin omalla tahollani ja tein omia juttujani jne.. näin kavereita ja hän on voinnut käydä salilla ja pelailla jne.. silti tästä kaikesta huolimatta riideltiin taas. pitäs pitää puhelin vaan kiinni kun ei nähdä. harmittaa tällänen..
antakaa te kokeneet tai vähemmän kokeneet ajatuksia ja viisaita neuvojanne, mitä tehdä..
kiittelen jo etukäteen ja vastailen tarpeen tullen =)
eli olen seurustellut ihanan miehen kanssa reilun vuoden.(m26&n27.v)
tapailemme hyvin usein, välillä kk:dessa ei ole kun muutama välipv, kun ei tavata, välillä saattaa taas töiden takia mennä 2-4 pv kun ei nähdä, puhelin yhteyksissä olemme päivittäin.
meillä on mennyt kivasti ja seksi on ihan jees.
tuntuu vain että minä rakastan enemmän..tai sanon sen ainakin useammin. mies on vähän ujo ja tämä ISO sana tuntuu välillä takertuvan hänen kurkkuunsa, hän hellii minua kyllä sitten.
kuitenkin kaikki tuntuu menevän hyvin jne.
ongelma on se, että emme vietä tosiaankaan omaa-aikaa ja kun vietämme niin jompikumpi riitelee.
toisaalta tuo oma-aika tuntuu niin hyvälle, mutta samalla niin pahalle. kun on ikävä ja tietää että tää on ihan omaksi hyväski välistä, muuten pinnakirenee.. itsestäni ainakin olen huomannut että kun olemme paljon yhdessä saatan turhautua ja äksyillä/tiuskia.. eli kaipaa sitä omaa rauhaa välistä. emme asu vielä yhdessä ja toisaalta sekin ajatus vähän mietityttää kaikilta puolin, vaikka rakkautta olisikin.
tässä on jotenkin kauheen vaikea ilmaista sitä mitä koitan ajaa takaa..
pelkään menettäväni hänet, jos tapaamme kokoajan ja samoin myös, kun emme ole yhdessä..sillä silloin tulee myös riideltyä.. olemmekun pieniä lapsia, vaikka aikuisia tässä jo ollaan.
nytkin olemme erillään...olimme vkl:n yhdessä..eilen menin hänen luokseen ja silloin jo mietin että oikun olisi kiva olla omissa oloissa ja käpertyä viltin alle katselemaan telkkaa... mutta lähdin hänen luokseen... ja sanoin eilen, että olen tiistain himassa.. no niin siinä kävi, että oli jo aamusta ikävä..varsinkin kun tiesi että emme näe tänään.. no joka tapauksessa olemme tänään kummatkin omalla tahollani ja tein omia juttujani jne.. näin kavereita ja hän on voinnut käydä salilla ja pelailla jne.. silti tästä kaikesta huolimatta riideltiin taas. pitäs pitää puhelin vaan kiinni kun ei nähdä. harmittaa tällänen..
antakaa te kokeneet tai vähemmän kokeneet ajatuksia ja viisaita neuvojanne, mitä tehdä..
kiittelen jo etukäteen ja vastailen tarpeen tullen =)
Vastaukset 1
Vanhimmat
hei
ole huoleti, olen sinua vanhempi akka ja samoja tuntemuksia yhä uudessa seurustelusuhteessa. nyt emme ole tavanneet ja se on hyvä. itselle jää aikaa asettua ja tunteetkin asettuvat enemmän kohdalleen. kuuluu suhteeseen, että välillä ollaan läheisiä, sitten etäännytään, tulee menettämisen pelko, hylätyksi tulemisen pelko jne mutta kaikki ne vaiheet tulee käydä lävitse, et niiltä voi välttyä. parempi teille olisi, jos ihan asiallisesti sopisitte viikonpäivät vaikka viikko kerrallaa, että milloin tapaatte ja milloin on omaa aikaa, aikaa itselle. Ja teette toisillenne selväksi, että se on normaalia, eikä tarkoita sitä, että ei välitä toisesta. symbioottisen vaiheen jälkeen alkaa eriytyminen. ja uusi läheisyyden tunne, syvempi sellainen, tulee aikanaan. ole kuoleti.