Haluaisin kuulla kokemuksia ihmisiltä, jotka ovat eronneet niin että toinen rakastaa ja toisen tunteet ovat hiipuneet. Oletteko palanneet enää yhteen? oletteko saaneet hiilloksen taas syttymään? kysyn varsinkin niiltä joiden tunteet ovat hiipuneet..oletteko tajunneet yhtäkkiä että rakastattekin sitä toista ja haluatte sittenkin vielä yrittää? itse olen tilanteessa että rakastan mutta en saa enää vastarakkautta..haluaa kuulemma aikaa ja on ehkä ihastunut uuteen ihmisee...takanamme on 2 vuoden taival johon on mahtunut iloja ja suruja..Oletteko kokeneet herätystä, että "hei! mähän rakastan sitä"...?
RAKKAUDEN LOPPUMINEN...
......
31085
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oma suhteeni kaatui vain hetki sitten. Ja juuri kuten omassa suhteessasi, niin tässäkin toinen halusi jatkaa ja rakastaa, toinen paeta ja lopettaa.
Rakkautta ei voi pakottaa, se on jos on. Eikä se tule takaisin jos sen on kerran kadottanut.
Itse olen helpottunut siitä etten ollut se joka halusi jatkaa. En usko että koskaan enää tulee tilannetta jossa tuntisin muuta kuin myötätuntoa tai sääliä enempää miestä kohtaan.
Jokainen suhde on kuin polku tai latu. Se on vain kuljettava, alusta loppuun. Toiset meistä kulkevat sen nopeammin, toiset hitaammin.
Älä jää roikkumaan suhteeseen jossa ei ole toivoa. Teet vain omasta elämästäsi helvettiä. Mies menee jo selvästi omia polkujaan - tee itse samoin.
Voimia.
Meille tuli ero aikanaan ja olihan siinä toinen nainenkin lopulta kuviossa. Oltiin puolisen vuotta erossa ja tänäpäivänä asutaan yhdessä ja ollaan peräti kihloissa.
Fakta on tämä:
"Anna miehen mennä ja mene omia polkujasi.Jos hän pitää sinuun yhteyttä, ota se vastaan. Nähkää vaikka kahvittelun merkeissä, mutta huom. ei liian usein. Samalla pyörität siinä omaa teerenpeliä muiden kanssa. Jossakin vaiheessa saatatte päätyä taas sänkyyn, mutta älä tässäkään vaiheessa tee olettamuksia äläkä missään nimessä anna miehen ymmärtää, että olet valmis palaamaan yhteen. Pistä mies itkemään perääsi, sitä kautta homma onnistuu...ainakin omalla kohdalla onnistui!"
mieheni käytti joitakin vuosia sitten juuri samoja sanoja, tarvii aikaa, ehkä ihastunut ym. se tuntui kuin olisi sydän revitty rinnasta. Mikään järjen puhuminen ei auttanut ja päätinkin lopulta antaa olla, aloin hommaamaan omaa kotia ym. Ja yllättäen miehen kiinnostus alkoikin herätä taas. jatkoimme yhdessä ja hiljalleen olen saanut sydäntäni kasaan, arvet tuntuvat vielä enkä ole varma haluanko suositella sinulle edes yrittämistä enää, mutta meillä ainakin tällähetkellä suhde kasassa ja kaksi lastakin sen jälkeen saatu, mutta voi kuinka toivoisin ettei tuota olisi koskaan tarvinut käydä läpi. Mieskin on kyllä jälkeenpäin sanonut ettei ollut mitään järkeä siinä ihastumis hommassa. turha juttu kuulemma..mutta niin kipeä minulle.