Haluaisin kuulla kokemuksia ihmisiltä, jotka ovat eronneet niin että toinen rakastaa ja toisen tunteet ovat hiipuneet. Oletteko palanneet enää yhteen? oletteko saaneet hiilloksen taas syttymään? kysyn varsinkin niiltä joiden tunteet ovat hiipuneet..oletteko tajunneet yhtäkkiä että rakastattekin sitä toista ja haluatte sittenkin vielä yrittää? itse olen tilanteessa että rakastan mutta en saa enää vastarakkautta..haluaa kuulemma aikaa ja on ehkä ihastunut uuteen ihmisee...takanamme on 2 vuoden taival johon on mahtunut iloja ja suruja..Oletteko kokeneet herätystä, että "hei! mähän rakastan sitä"...?
RAKKAUDEN LOPPUMINEN...
...
44904
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kirjoitin tuon mikä otsikko siinä olikaan että miten te ootte lopettaneet suhteenne tjn.. niin siinä on mun osalla juuri tällä hetkellä niin että poika rakastaa (ainakin sanoo rakastavansa??) ja minulla on tunteet hiipumassa enkä tiedä nyt mitä tehdä. en tiedä pistisinkö poikki koska voi olla että tulisin katumaan enkä noin hienoa poikaa uudestaan löytäisi (hän on kunnollinen) mutta mysteeriksi jää miksi ja mihin mun tunteet on hiipumassa ?? =( ja onko se todellakin yleistä että tunteet hiipuu näin monella ??
itse sain kuulla eilen tytöltäni, että hän tahtoo olla yksin. hänen tunteensa hiipuivat. olimme puoli vuotta yhdessä, aika joka sovittiin. tämä on kipein asia, jonka olen koskaan kokenut. sydämeni vuotaa verta... hän sanoi, että ei näe minua 10 vuoden päässä tulevaisuudessaan. minä haluan nähdä talon ja hänet kissin kanssa katselemassa, kun luon lumia pihalla. miksei tällainen riitä antamaan voimaa olla yhdessä.
en ehkä osannut kertoa kuinka paljon häntä rakastan. nyt menetyksen hetkellä... tuntuu kuin kuolisin. ei ole enää rakasta, lähintä, jakajaa... pikkukissiä. tahdon takaisin. tahdon itse muuttua, jotta olisin parempi itselleni... jotta voisin olla hänen kanssaan. miksi tapasin juuri hänet ensimmäsenä... unelmien tyttöni.
monen sattuman summana päädyimme yhteen. miksi hiipuminen, sitä en ymmärrä... meillä oli suunnitelmia perjantaiksi. ja sitten... itkenkin yksin.
Itselläni sama tilanne kun mieheni rakkaus hiipui. Elämän on kurjaa ilman sitä. Takana paljon vaikeita ja onnettomia suhteita joihin laitoin likoon kaikkeni, sitten löysin miehen joka auttoi minut suosta ylös ja opetti elämään. Sain tuntea valtavaa rakkautta ja huolenpitoa - tunsin itseni taas ihmiseksi. Mies oli samalla paras ystäväni, ainoa kehen rohkenin luottaa, en ymmärrä kuinka hän tekee tämän minulle. Meillä olisi mahdollisuus vielä, koska häneen sattuu kun tietää että tunteet ovat kuolleet. Siihen löytyy montakin syytä vaikka meillä on mennyt todella upeasti ja kemiat loksahtivat heti kohdilleen.
Itse haaveilin jatkuvasti yhteisestä tulevaisuudesta, kunnes tajusin, että mies tahtoi elää tässä päivässä, se sopi minulle, kaikki mitä teemme tänään vaikuttaa tulevaisuuteen.
Tahdoin vain tehdä sen ihmisen onnelliseksi, itselleni riitti pelkkä hänen olemassa olo ja olin taivaissa.Koko elämäni tahdoin rakentaa sen ympärille ja tehdä paljon kaikkea yhdessä, niinkuin tehtiinkin.
Tahtoisin tästä aiheesta paljon lisää keskustelua, jos vaikka oppisin ymmärtämään toistakin osapuolta.
Mitä ihminen menettää jos ei anna edes yrittäisi ja kokeilisi puuhtaalta pöydältä. Uskon vakaasti, että jos joskus jotain on todella rakastanut ja on tullut vain pelkkä hiipuminen tunteissa, ne voisi vielä saada syttymään jollain keinoin.
niin, mies rakasti, minun rakkaus oli jo hiipunut, erottiin kun tapasin toisen miehen, siitä ei kuitenkaan tullut surua suurempaa, palasimme yhteen, mieheni pyynnöstä, että jos vielä yritetään.. yritettiin, ei siitä mitään tullut, muutama vuosi vielä oltiin yhdessä, kunnes taas ihastuin toiseen, ja nyt on lopullinen ero, ja sekin suhde ohi, mitä jäi käteen, ei mitään, mutta en olisi halunnut enää elää tuollaisessa avioliitossa, ex mieheni rakastaa minua edelleen, tulee kuulema rakastamaan lopun elämäänsä, harmi etten tunne samoin! Ne ketä minä rakastin, eivät rakastaneet minua, tarpeeksi. Ehkä joskus myös minä löydän sen oikean. Eli tuskin liekki enää syttyy jos se on kerran kunnolla sammunut.