Apua.
Taas uusi isku.
Olen kysellyt täällä kuinka kauan haastemiestä pystyy pakoilemaan jos haluaa tehdä kaikkensa vaikeuttaakseen eroa. Ero on viimeinkin virallinen, mutta vaikeudet kasvaa.
En voi kirjoittaa koko historiaa, mutta aivan lyhyesti.
Avioliitossa 25 vuotta, kolme täysi-ikäistä lasta, joista yksi asuu äidin luona (hieman irrallisesti, isä manipuloi suuresti) tilapäisessä vuokra-asunnossa.
Vaikea avioliitto, miehen uskottomuutta ja vaimon alistamista ja kontrollointia. Kuulostaa kauhealta, mutta niin vain elämä on kulkenut.
Omakotitalo, joka on alun perin miehen kotitalo on jakamatta, eli osituksen tapahtumista sabotoidaan nyt. Puhumattakaan tietysti ympärivuorokauden kestävästä painostuksesta, häirinnästä ja ahdistelusta.
Jaa- miksikö sallia sellaista?
Sen takia, koska ainoastaan niin pystyy vähän estämään sitä, että ahdistaminen ei kohdistu lapseen (nuoreen). Mies käyttää lastaan välikappaleena puhuen itsemurhasta, eron aiheuttamasta köyhyydestä (et edes ajokorttia saa, koska äiti teki näin) ym.
(Oikeasti taloudellinen tilanne ei ole ollenkaan huono kummallakaan kunhan asiat on selvitetty ja ositus tehty!).
Kumpikin on vakituisessa työssä, ja mies jopa hyväpalkkainen. Velat eivät ole suuret.
Kaikki ”normaalit” konstit on käytetty, perheasiainneuvontaa, oikeusaputoimistoa, poliisia.
No se isku; mies haluaa miettiä talon myyntiä ainakin kesään ja vuokrasi asunnon aivan naisen asunnon läheltä voidakseen kontrolloida ja murentaa mm. taloudellisesti.
Nyt on talo tyhjillään ja vaimo joutuu osallistumaan tyhjillään olevan talon kuluihin, vuokraansa, nuoren elatukseen ym. Mies pelaa aikaa ja odottaa vaimon pian murenevan.
Olen ”sivullinen”, mutta toivoisin apua ja ehkä olisi hyvä tällaisessa käsittämättömässä tilanteessa ns. vertaistuki kirjoittelun (ym.) muodossa . Tällaiset henkilöt voisivat pitää toisiaan henkireikänä taistelussa alistamista vastaan, koska muut eivät täysin tilannetta voi käsittää.
Taas uusi isku.
Olen kysellyt täällä kuinka kauan haastemiestä pystyy pakoilemaan jos haluaa tehdä kaikkensa vaikeuttaakseen eroa. Ero on viimeinkin virallinen, mutta vaikeudet kasvaa.
En voi kirjoittaa koko historiaa, mutta aivan lyhyesti.
Avioliitossa 25 vuotta, kolme täysi-ikäistä lasta, joista yksi asuu äidin luona (hieman irrallisesti, isä manipuloi suuresti) tilapäisessä vuokra-asunnossa.
Vaikea avioliitto, miehen uskottomuutta ja vaimon alistamista ja kontrollointia. Kuulostaa kauhealta, mutta niin vain elämä on kulkenut.
Omakotitalo, joka on alun perin miehen kotitalo on jakamatta, eli osituksen tapahtumista sabotoidaan nyt. Puhumattakaan tietysti ympärivuorokauden kestävästä painostuksesta, häirinnästä ja ahdistelusta.
Jaa- miksikö sallia sellaista?
Sen takia, koska ainoastaan niin pystyy vähän estämään sitä, että ahdistaminen ei kohdistu lapseen (nuoreen). Mies käyttää lastaan välikappaleena puhuen itsemurhasta, eron aiheuttamasta köyhyydestä (et edes ajokorttia saa, koska äiti teki näin) ym.
(Oikeasti taloudellinen tilanne ei ole ollenkaan huono kummallakaan kunhan asiat on selvitetty ja ositus tehty!).
Kumpikin on vakituisessa työssä, ja mies jopa hyväpalkkainen. Velat eivät ole suuret.
Kaikki ”normaalit” konstit on käytetty, perheasiainneuvontaa, oikeusaputoimistoa, poliisia.
No se isku; mies haluaa miettiä talon myyntiä ainakin kesään ja vuokrasi asunnon aivan naisen asunnon läheltä voidakseen kontrolloida ja murentaa mm. taloudellisesti.
Nyt on talo tyhjillään ja vaimo joutuu osallistumaan tyhjillään olevan talon kuluihin, vuokraansa, nuoren elatukseen ym. Mies pelaa aikaa ja odottaa vaimon pian murenevan.
Olen ”sivullinen”, mutta toivoisin apua ja ehkä olisi hyvä tällaisessa käsittämättömässä tilanteessa ns. vertaistuki kirjoittelun (ym.) muodossa . Tällaiset henkilöt voisivat pitää toisiaan henkireikänä taistelussa alistamista vastaan, koska muut eivät täysin tilannetta voi käsittää.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jos ei vaimo osaa apua hakea ja saa osituksia miehen kans tehtyä niin onpa outoa. Ei osituksia ym. asioita voi jättää tekemättä vaan sen takia ettei toinen halua...kyse on kummankin omaisuudesta.
Juuri tämän takiahan peräänkuulutetaankin vertaistukihenkilöitä. Eli tilannetta ei ymmärrä sellainen, joka on nähnyt vain "normaaleja" eroja.
Vaimo siis on jo hakenut kaikista "normaaleista" paikoista apua.
Vain se ymmärtää, joka näkee lastaan henkisesti vahingoitettava. sellainen henkilö tietää, että silloin venyy melkein mihin vain.
Miten saisit hoitoon ihmisen, joka hoitoa ei ymmärrä tarvitsevansa? Oletko tavannut koskaan henkilöä, jota usein kuvataan (ei lääketieteellisesti) patologiseksi narsistiksi?
Virkavaltakaan ei voi useinkaan puuttua, vaikka kaikkien oikeustaju ei aina voi sitä mitenkään ymmärtää.
... jos annat sen jatkua.
Selvität lapsille mistä on kysymys, sinun ja exäsi omaisuuden jakaminen on yksi asia, lasten elatus toinen.
Sitten vaadit oikeudelta pesänjakajaa, se nimetään ja hän toteuttaa talonne myynnin ja muunkin omaisuuden jaon oikeuden päätöksellä. hieman kalliimmaksi se tulee kuin ns. sopuositus (jakaja ottaa päältä palkkionsa, enne jkuin alkaa jakamaan), mutta joskus ainoa vaihtoehto.
Miten pesänjakajaa käytännössä "anotaan" osataan neuvoa oikeusaputoimistossa.
Kiitos M36.
Eihän se lopukaan. Ihmisen joka on 25-vuodessa ”kasvanut” alistettavaksi on toisen otteessa, vaikka hänen järkensä ja halunsa muuta sanoisi. Tällaisen henkilön kanssa mennään pienin askelin ja se on välillä turhauttavaa.
Pesänjakajan vaatiminen on minunkin mielestäni ainut tapa saada asiat selväksi. Saa siinä varmasti ainakin jotakin, koska muuten tuskin saa koskaan mitään. Luulisin.
Onko kuitenkin mahdollista että mies voi riitauttaa jollakin tavalla ja estää pesänjaon?
Hän voisi vaikka alkaa käräjöimään kalliiden asianajajien kautta, jotta vaimo joutuisi vielä kovempaan taloudelliseen ahdinkoon? (Mies ei toimi näissä asioissa niin kuin yleensä järkevän ihmisen oletetaan toimivan, vaikka onkin vaativassa kaupallisessa työssä).
Myöskään lapsille puhuminen ei toimi, koska toiset voimattomuuksissaan pitävät etäisyyttä kumpaakin, ja nuorin on täysin manipuloitu nuorimies. Samalla tavalla kuin poliisitkin on pari kertaa puhuttu pyörryksiin ja asiat käännetty mahdollisimman kummalliseksi.
Tuttavapiirissä ei ole edes eronneita tai muuten ”sinkkuja” seuraksi, ainoastaan perheellisiä.
Muutenkin kulissit on pidetty ylhäällä, joten helposti kuvittelee olevansa ainoa ihminen, joka on mahdottomassa tilanteessa.
Monesti uuden elämän alussa pitäisi löytää myös uusia ihmisiä.
Voi, jos olisi jokin ”rinki” vaikka ympäri suomea asuvia ihmisiä jotka voisivat keskenään käsitellä kirjoittamalla näitä asioita JA ennen kaikkea tukea toisiaan taistelussa nousta alistetun elämästä.
Oman elämän aloittaminenhan on erittäin vaikeaa jatkuvan kontrolloinnin alla, joten he voisivat pitää ympäri suomen ”kokouksia” ja tehdä risteilyjä ym. muuta kivaa koska monesti omalla paikkakunnalla ei ulos voi mennä.
Alistettu ihminen on huono pitämään taistelutahtoa yllä vaikka se on ainoa keino. Porukka voisi auttaa.
Itse tiedän kokemuksesta, että jokainen on tuon taistelun arvoinen.
Mene narsistien uhrien tuki- sivuille ja sieltä löytyy kokemuksia ja myös vertaistukea ja apua tämän kaltaisiin asioihin.
Kiitos. Kävin alustavasti katsomassa ja vaikutti hyvältä palstalta.
Saattaa hyvinkin löytyä oivalluksia siihen miksi olen tällainen kuin olen.
Tuntuu kuitenkin että tuollaisen tuen lisäksi tässä tarvittaisiin epävirallisempaa spontaania ringin syntymistä elämän uuden puolen opettelussa.
"Onko kuitenkin mahdollista että mies voi riitauttaa jollakin tavalla ja estää pesänjaon?"
Ei todellakaan voi estää mitenkään pesänjakoa.
Siihen on kaikilla oikeus. Ja sitä saa vaatia.
Lakimiehen kanssa asiat selviävät nopeasti,
ja asiat alkavat edetä. Ei kannata kysellä
täältä neuvoja noin vaikeaan tilanteeseen, vaan
vaatia oikeutta. Lakimies toki maksaa,mutta
jäähän sitten ainakin puolet yhteisestä omaisuudesta käteen.
Vaikuttaa siltä, että voisit hyvinkin saada apua kunnan oikeusaputoimsitosta (maksuton, jos pienet tulot) ... tosin sieltä joskus virkamiesmäinen lähestyminen, jottei asiasi liikaa rasita heidän päiväänsä (toisin kuin yksityisen puolin juristeilla) -- poikkeuksiakin on.
Voi pesänjakajankin työtä toinen osapuoli haitata ja hidastaa, mutta he ovat siihen tottuneet ... ja molemmathan maksavat omat juristinsa jos katovat tarvitsevansa (eli et joudu maksamaan miehen oikeuskuluja vaikka mikä olisi).
Edelleen, juristin puheille ja jakaja kehiin.
Lasten osalta tilanne tietenkin ikävä ... sille ei paljoa muuta voi kuin luottaa että järki se on heilläkin, ja toivoa että mahdollisimman vähin kolhuin selviävät ja välit molempiin vanhempiin hyvät ... kunhan tämän ositus- ja eromylläkän saatte hoidetuksi.
Kiitos myötähajatelmista.
Myötä eläminen tuntuu hyvältä jatkuvassa vastatuulessa.
Narsistien uhrien tuki-sivustoilla on paljon tutun tuntuisia juttuja.
Pesänjakajan voi kai kirjallisesti vaatia kun aika on kulunut umpeen toisen saatua ositusehdotuksen oikeusaputoimistosta ja jättänyt reagoimatta siihen.
On aivan varma että pesänjakajan työtä tullaan haittaamaan kaikin tavoin.
On tarkoitus myös käydä henkilökohtaisesti juttelemassa ja pyytämässä neuvoja poliisilaitoksella.
Tavallaan taustan varmistamista varmuuden vuoksi etukäteen.
Olen sitä mieltä, että vaimon tulisi saada "omat kasvonsa ja persoonansa" poliisin tietoon, koska mies on pystynyt huijaamaan ja manipuloimaan myös poliisia ja muuttamaan asiat päälaelleen.
Mies on monesti uhannut itsemurhalla ja lähettää tekstiviestin yöllä ilmoittaen "kaikkien avaimien olevan keittiön pöydällä, hyvästi rakas".
Poliisin raportissa on vain "vaimo ilmoittanut itsemurha-aikeista, käyty tarkistamassa vaimon pyynnöstä....puhuttu vaimon kanssa puhelimessa...
- Poliiseille mies on pyöräyttänyt asiat aivan joksikin muuksi; vaimon kiusaa, tasapainoton, varmaan juovuksissa jne.
Ex-vaimolle on korkea kynnys käydä poliisilaitoksella, mutta uskon, että hänet tavattuaan virkavalta ymmärtää mistä on kysymys.
Toivottavasti vastassa kuitenkin on kokenut ja fiksu virkamies.
Lähestymiskielto olisi aivan ehdottoman tärkeä, mutta ymmärrän että senkin asian ajattelemiseen on kova kynnys; ei haluaisi uskoa itsensä olevan sellaisessa tilanteessa. Haluaisi niin kovasti hoitaa asiat fiksusti!
Häirintä on kuitenkin jokapäiväistä ja öistä.
Uhkailut on jatkuvia, kytätään kadun päässä autossa olematonta "toista miestä".
Sisään asuntoon yritetään "keskustelemaan" ja valtavia kukkakimppuja tuodaan kerran viikossa.
Tilanne on pelottava monella tasolla ja tavalla.
Täytyy vain uskoa, että joskus tulee aika jolloin voi alkaa keskittymään oman elämänsä tervehdyttämiseen.
On vain tehtävä paljon, paljon normaalia enemmän töitä,vaikka avioero onkin jo virallinen. Ja voimien pitää riittää kun näin pitkälle on jo päässyt.
Kiitoksia ja vaikka kiitosiakin ;-)
Eipä kestä kiitellä.
Muutama huomio -- ethän sekoita ajatuksissasi Poliisin roolia (toimeenpaneva elin) ja oikeuslaitosta (tuomiovalta) ...
Pesänjakajaa vaaditaan oikeudesta, ja sen saa ilman kummepia "aneluita" tai vaikka toinen ei sellaista tahdokaan ... mutta heloiten käytäntö sujuu kun asiaa hoitaa juristisi.
Poliisiasiaksi ositus tulee vain jos mies joudutaan talostanne kantamaan pihalle kun se on myyty... tai jos alkaa hakemaan sieltä tavaraa ja hävittämään sitä (siis myymään omaan laskuunsa).
Kai sinä olet moiset tekstarit säästänyt, sen kun poliisille näyttää niin luulisi asian olevan melko selkeä. Voithan sinä "kamarilla" poiketa esittäytymässä, mutta hyvä olisi olla jotakin asia asiaakin ... esim. olisiko heidän mielestään perusteluita hakea lähestymiskieltoa (joka myös käräjäoikeuden asia määrätä) tai muuta tehtävissä.
Niin, kaksi eri asiaa tässä onkin päällimmäisenä, toinen on ositus ja toinen on saada ahdistelu loppumaan. Yhteen haetaan apua toisaalta ja toiseen toisaalta. Tai mistä vaan!
Osa viesteistä on tallella ja ajatus käydä poliisilaitoksella on tullut poliisilta öisen episodin jälkeen. Sain nimen ja puhelinnumeron johon ottaa yhteyttä mutta on jäänyt tekemättä..