Suhteeni mieheni vanhempiin on ollut aika kireä siitä lähtien, kun menimme naimisiin. Minua ärsyttää suunnattomasti monet asiat appiukossa ja anopissa, ja yritän aina hampaita kiristellen kestää (onneksi melko harvat) vierailut. Pinnan alla on myös joitakin kokemiani luokkauksia heidän puoleltaa, joita minulta ei ole koskaan pyydetty anteeksi. Viime aikoina olemme kuitenkin näennäisesti tulleet hyvin toimeen.
Nyt olen onnellisesti raskaana, ja tuleville isovanhemmille ilmoitettiin jo. Heti alkoi hössöttäminen, josta huomautin suoraan mutta kohteliaasti. Mieheni isä on oikea herkkusuu ja sanoi heti kättelyssä, ettei aio välittää meidän säännöistämme, jos kyse on lapselle annettavista makeista. Tämä oli muka vitsi, mutta minua ärsytti ihan hirvittävästi. Appiukko on muutenkin todella juntti ja häneltä puuttuu hienotunteisuutta kaikissa asioissa.
Lisäksi tarvitsisin neuvoja seuraaviin asioihin. Miten voisin kohteliaasti ja mukavasti kertoa seuraavat asiat mieheni kanssa appivanhemmille:
1. Lapsemme saa minun sukunimeni. (Tämä on päätetty mieheni kanssa jo aikoja sitten)
2. En halua synnytyslaitokselle heti vierailijoita moneksi tunniksi.
3. Meidän kasvatussääntöjämme tulisi kunnioittaa.
Olen aika epätoivoinen. Ihmissuhdetaitoni ovat todella koetuksella näiden kahden hösääjän kanssa. Kemiat eivät vain kolahda sitten yhtään. Kuitenkin haluaisin mieheni ja tulevan lapsen takia säilyttää heihin välit melko hyvinä, ja samalla haluaisin tehdä edellä mainitut asiat kristallin kirkkaiksi.
Kaikki neuvot tervetulleita!
Nyt olen onnellisesti raskaana, ja tuleville isovanhemmille ilmoitettiin jo. Heti alkoi hössöttäminen, josta huomautin suoraan mutta kohteliaasti. Mieheni isä on oikea herkkusuu ja sanoi heti kättelyssä, ettei aio välittää meidän säännöistämme, jos kyse on lapselle annettavista makeista. Tämä oli muka vitsi, mutta minua ärsytti ihan hirvittävästi. Appiukko on muutenkin todella juntti ja häneltä puuttuu hienotunteisuutta kaikissa asioissa.
Lisäksi tarvitsisin neuvoja seuraaviin asioihin. Miten voisin kohteliaasti ja mukavasti kertoa seuraavat asiat mieheni kanssa appivanhemmille:
1. Lapsemme saa minun sukunimeni. (Tämä on päätetty mieheni kanssa jo aikoja sitten)
2. En halua synnytyslaitokselle heti vierailijoita moneksi tunniksi.
3. Meidän kasvatussääntöjämme tulisi kunnioittaa.
Olen aika epätoivoinen. Ihmissuhdetaitoni ovat todella koetuksella näiden kahden hösääjän kanssa. Kemiat eivät vain kolahda sitten yhtään. Kuitenkin haluaisin mieheni ja tulevan lapsen takia säilyttää heihin välit melko hyvinä, ja samalla haluaisin tehdä edellä mainitut asiat kristallin kirkkaiksi.
Kaikki neuvot tervetulleita!
Vastaukset 27
Vanhimmat
keskimmäiseen, että ei vieraita heti synnytyksen jälkeen.. mä ainaki sanoin että pyydän sitten käymään kun jaksan ottaa vieraita vastaan. Anoppi (tapasna mukaan) käsitti väärin ja kysyi että miksi sinne ei saa tulla ollenkaan.. blaah..
Kyllähän isovanhemmat jossakin vaiheessa huomaavat mikä lapsen sukunimeksi on annettu ilman että sitä erikseen kerrotaan. Jos ihmettelevät, mikset ole kerrottu, käyttäydy niinkuin se olisi itsestäänselvyys että lapsi sai sinun sukunimesi. Toiseksi, eihän isovanhemmille tarvitse reaaliaikaisesti raportoida synnytyksen kulkua. Kun lapsi on syntynyt, ilmoitatta saman päivän iltana ja kerrotte samalla, milloin sopisi tulla vauvaa katsomaan tyyliin "Kunhan tästä toivumme, niin olisi kiva jos tulisitte ylihuomenna/viikon päästä pistäytymään." Tuota viimeistä kysymystä olen itsekin omalla kohdallani pohtinut enkä keksinyt vastausta. Onneksi ei ole vielä ajankohtaista.
Tässä pari vinkkiä:
1)Jos nyt jotain sanomista appivanhempien suunnalta tulee,ilmoita,että käytännön asioiden takia lapsellanne on nimesi.
2)Synnytyslaitoksilla on ONNEKSI vierailuajat,muistaakseni 2X1h/pv.Isät saavat tietenkin olla koko ajan.Hoitsut kyllä heittävät muut ulos,jos eivät itse ymmärrä lähteä.
3)Tehkää vaikka kirjalliset pelisäännöt miehenne kanssa,asioista jotka ovat teille erityisen tärkeitä.Kehystäkää paperi ja antakaa naru ympärillä lahjaksi.Onpahan ainakin mustaa valkoisella...
Ja tehkää molemmat miehesi kanssa selväksi,että TE LAADITTE SÄÄNNÖT.Mikäli he eivät pysty sääntöjä kunnioittamaan ja pitämään niistä kiinni,eivät he voi valitettavasti viettää aikaa lapsenne kanssa ilman valvontaanne.
Itse olen vähän samanlaisessa tilanteessa,koska en kestä anoppia yhtään enkä luota häneen.Anoppi on todella ujo ja hiljainen,eikä kai tekisi pahaa tarkoituksella kellekään.Mutta kun hän on kaappijuoppo.Joko mieheni ei sitä tiedä tai sit siitä ei puhuta.Nyt joudunkin siis olemaan ylisuojeleva nipottaja,koska asia ei avoimesti "pöydällä".Koska en anoppiini luota yhtään,kontrolloin kaikkea tosi tarkasti.Mieheni noudattaa näennäisesti "ohjeitani" ollessaan vanhempiensa luona.Jää tosin aina kiinni jossakin vaiheessa.Esimerkiksi lapsemme ei "anneta" nukkua päikkäreitä,kun anoppi ei anna olla rauhassa.Höpöttelee sitä ja tätä.Olen selittänyt miehelleni juurta jaksain,miksi pitäisi olla rutiinit myös mummolassa,mutta ei ole vielä mennyt käytännössä jakeluun.Sanoinkin viimeksi,että jos hän ei itse sano,minä sanon hänen vanhemmilleen.Ja se ei ole kaunista kuultavaa.Tästä kun on puhuttu ja miehelläni on ollut 10kk aikaa tehdä asia äidilleen selväksi,kuten on sovittu yhdessä.Anoppi kun on sen verran parka,ettei itse tajua,mikä on sopivaa ja mikä ei.
Ihmettelen kovasti,miten mieheni on noinkin täyspäinen ja kiva,vaikka äidillään ei tunnu olevan mitään käsitystä lastenhoidosta yms.Naapurin täti on sen varmaan kasvattanut...
Tsemppiä sulle!Ymmärrän,että haluat olla se fiksu ja kunnioittaa vanhempia.Ei oo helppoa,varsinkaan kun toisella puolella ei järki kulje ylös asti.Jossain kohtaa menee vaan raja.Entäs sitten,jos ne sulle suuttuu?Eihän sillä pitäis olla loppupeleissä väliä,jos miehesikin tukee tässä asiassa sua.Mutta kokemuksesta tiedän,ei oo helppoo ei:)
a) eiköhän ole miehesi asia ilmoittaa ja selvittää lapsen sukunimi
b) minkähänlainen sairaala teillä on, meillä ei pääse kuin käytävälle lasin taakse katsomaan ja ei siinä tuntitolkulla seistä.
c) kotona toimitaan omien sääntöjen mukaan, mutta luuletko, että yhden kerran lipsuminen karkkipäivästä tai nukkumisajoista tuhoaa koko kasvatuksen. Sanon vain, että mummolassa hellittiin, mutta kotona pysyi samat kasvatusmetodit yhden huomauttamisen jälkeen.
Ja teillä kun on noin harvoja tapaamisia, niin ei mitään huolta. Minä jouduin turvautumaan anoppiini lasten sairastuessa tai itseni. Eihän nuo lapset ole kärsineet vaikka karkkia on saatu vääränä päivänä.
Tee kirjalliset säännöt niille ärsyttäville hösääjä juntti appivanhemmille.
Tee säännöissä selväksi:
a) sinä et siedä leikinlaskunakaan isovanhemmilta sitä, että tarjoaisivat lapsellesi karamellejä
b) heidän on noudatettava sinun sääntöjäsi
c) heidän on nostettava itsensä junttitasolta sinun tasollesi
d) heidän on otettava esimerkkiä sinun hienotunteisuudestasi
e) heidän on pyydettävä sinulta anteeksi
f) lapsi saa sinun sukunimesi
g) he voivat tulla katsomaan sairaalaan vierastunnilla lasta, silloin kun sinä pyydät ja poistuvat sieltä välittömästi sinun kehoituksestasi.
h) sinun kasvatussääntöjäsi kunnioitetaan
i) sinun ei tarvitse kuunnella heidän hössöttämistään eli puhettaan
j) heidän on kuunneltava sinun kristallinkirkasta selvitystäsi, jossa sinä määrittelet isovanhemmille säännöt ja jonka mukaan heidän on elettävä eli heidän on vältettävä kaikin keinoin aiheuttamasta sinulle hammastenkiristystä
k) sinun kanssasi eletään sinun säännöilläsi, syystä koska appivanhemmat ovat vanhoja eivätkä käsitä mistään mitään, ja koska he ovat erilaisia kuin sinä.
nauranut näin makeasti. Vieläkin valuu vesi silmistä. Varsinaiset kirjalliset ehdot.
kuulu mikä sukunimi lapselle tulee. Olen itse omakohtaisesti miettinyt, kun elämä oli silloin toisenlaista nuoruudessani. Ei olisi tullut kuuloonkaan olla avoliitossa vielä kun lapsia alkaa tulemaan. Nyt ovat omat lapseni, poikia molemmat jo aikuisia, ja toisella on avokki, mukava tyttö. Niin sitä olen miettinyt, että tuntuu kyllä kieltämättä vieraalta ajatukselta, kun ja jos poikani tulee isäksi, lapsella olisi eri sukunimi. Mutta asiaa mietittyäni, niin mitä väliä sillä minulle on. Lapsi on lapsi.
Älä tuollaisia murehdi. Itse sinä sen parhaiten lapsen isän kanssa tiedät.
Ei siellä synnytyslaitoksella ketään moneksi tunniksi päästetä, hetki vain ja se on siinä. Ainakin täällä rajoitetaan vierailijoiden määrää.
Äläkä vielä mieti niitä kasvatus sääntöjä. Eiväthän appivanhempasi teillä asu. Ei ne lapset niin helposti rikki mene, jos silloin tällöin pienen hemmottelun bonuksena saavat. Sehän on lasten oikeus.
Nauti odotuksestasi ja onnea iloisen tapahtuman johdosta. Voi kun minustakin joskus tulisi se iso-äiti.
Tämä pariskuntahan on naimisissa. Nykyään saa pitää oman nimen, jos haluaa.
Juttu on niin, että olemme aviopari, joka on pitänyt omat nimensä. Eli ei siis ole yhteistä nimeä, mutta naimisissa ollaan jo pitkään oltu. Lapset tulevat saamaan minun nimeni.
aikuistu.
No, mikäs siinä oli kirjoituksessa oli niin lapsellista? Aikuisenakaan ei välttämättä tule toimeen kaikkien kanssa. Hankalassa välissä sitä on, jos haluaisi tulla jotenkin toimeen, mutta toinen osapuoli ei tule yhtään vastaan.
No kyllä tuo Aino aika metka pentu on saneluinen. En ottaisi nuin huumorintajutonta miniää.
Luulenpa, että appiväki on sen huomannut ja tekeytyvät tahallaan juntimmaksi kuin ovat.
Taitaa varsinkin vanha isäpappa olla melkoinen veistelijä.
Kiusaavat tätä totista miniäparkaa. Hyi heitä!
Ja Ainon sanelumuodot ovat huvittavia, onhan otsikkokin kuin käsky: "Neuvoja kiitos!"
ja lapsellisuus kuulostaa kirjoituksen läpi... ainakin minun korviini.
Toisaalta, en tuollaisen miniän kanssa viitsisi tapellakaan, antaisin leikkiä pomoa ihan rauhassa.
No, paha sanoa, kun ei tunne tapausta. En minäkään mitenkään vakavan puoleinen ihminen ole, mutta vähän saman tyyppisiä ongelmia on appivanhempien kanssa. Meillä vaan ei ole puheen tasolla, vaan ihan on toteutettukkin ne "uhkaukset".
Onhan se lapselle vähän hämmentävää, kun mummolassa saa oikein luvan kanssa (tosiaan yllyttävät) tehdä kaikkea, mitä kotona ei anneta ja taas kotona samat asiat kielletään jne.
Eihän sitä nyt pilkkua tarvitse viilata tässäkään asiassa, mutta olisi kiva, kun isovanhemmat tukisivat vanhempia eivätkä yrittäisi tarkoituksella vesittää koko hommaa. Eikä lapsen suosiosta tarvitsisi kilpailla vanhempien kanssa..
Ymmärrän, että vauvasi ei ole vielä syntynytkään, ja nyt jo maalailet kauhukuvia inhoisovanhemmista ja tunkeilusta.
Et taida olla kovinkaan valoisa ihminen.
Ei ole ehkä ollenkaan kauheaa sitten, kun lapsi syntyy ja näet isovanhempien ilon vauvasta. Kyllä asiat lutviutuvat ja saat varmasti kasvattaa lapsesi oman mielesi mukaan, sillä sinähän päätät, kuinka paljon isovanhemmat asiaan voivat vaikuttaa. Kun isovanhemmat tulevat vain kylään ja lapsesi ei mene heille hoitoon, vaan omat vanhemmat ovat aina mukana tapaamisissa, niin voit itse koko ajan kontrolloida lapsen asioita. Kunhan sitten muistat pitää tästä päätöksestä kiinni myös silloin, kun lapsi huutaa huutamistaan ja mummu tarjoutuu apuun. Tai kun haluaisit mennä edes risteilylle yhden yön yli ilman vauvaa.
Vauva on aina etusijalla.
Minusta juuri se, että lapsi viedään isovanhemmille ja annetaan mukaan sääntönivaska,, on suuri virhe, jonka seurauksia tämäkin palsta on täynnä. Lapsi kuuluu siihen perheeseen, johon on syntynyt. Isovanhemmat ovat sivustaseuraajia, eikä heillä ole kasvatusvastuuta eikä hoitovastuuta lapsesta.
Mitä tulee sukunimeen, niin sitä ei tarvitse ilmoittaa kenellekään, joten sitä murhetta on turha kantaa. Miehesi voi sen sitä paitsi mainita, kun katsoo sopivan hetken koittaneen.
Joku jo sanoikin, etä lapsen syntymisestä on turha toitottaa heti koko suvulle, mutta siinä suhteessa olen kyllä epäileväinen, varsinkin, jos tämä on ensimmäinen. Kyllä asia kulkeutuun kaikkien korviin samalla hetkellä kun vauva parkaisee ensi kerran.
Miehesi asia on puolustaa uutta perhettään ja huolehtia, ettei liikaa ihmisiä pölähdä oitis vauvaa katsomaan ja viruksia levittämään.
Suhteeni omiin appivanhempiin meni kerralla huonoksi, kun aloin odottaa esikoistamme. Tilanne vaan paheni esikoisen syntymän jälkeen. Minulle oli yllätys, kuinka voimakkaasti he haluavat omia lapsiamme.
Anoppi hössötti ja soitteli meille noin kerran päivässä. Appi järjesteli asioitamme muuten, puuttui mm. asunto- ja raha-asioihimme. Mieheni sisko nato painosti meitä avioliittoon (vanhempiensa kehotuksesta) ja urkki kaikkia asioitamme. Kyläilyt miehen sukulaisiin olivat ihan helvettiä. Anoppi ja appi olivat "valmistelleet" sukulaisiaan kertomalla meidän asioista ihan omat käsityksensä.
1. Te vanhemmat päätätte lapsenne sukunimen, eivät isovanhemmat.
2. Te saatte itse päättää, koska pyydätte vieraita vauvaanne katsomaan ja mihin. Sairaalan potilaspapereihin voit laittaa merkinnän "Ei vieraita, paitsi oma puoliso ja tietojani ei saa antaa puhelimitse kenellekään." Vieraiden ja puhelujen rajoittaminen kuuluu potilasoikeuksiin.
3. Teillä vanhemmilla on oikeus vaatia isovanhemmilta omien lastenhoito- ja kasvatusperiaatteidenne noudattamista.
Meillä on toimittu niin, että appivanhempia ei pyydetä meille lapsenvahdiksi, koska he eivät hoida lapsiamme niinkuin on sovittu. Lapsia ei viedä heille hoitoon mummolaan, koska isovanhemmat hoitavat lapsiamme niin kuin heitä itseä huvittaa. Äidin ja isän toivomukset "unohtuvat", ja lapset osaavat käyttää isovanhempien lepsuilua nopeasti hyväksi.
Siinä kunnon meininki ja järjestys hölmöille isovanhemmille.
Jestas että vanhat osaa olla vanhoillisia, niille pitää panna kerrasta luu kurkkuun.
Kaikille isovanhemmille boikotti vaan, että näpit irti meijän lapsista!
Näin minä teen, ja mummu saa nikotella nikottelunsa yksikseen.
Hörppiköön sitä piimää kaksiossaan ja valittakoon pientä eläkettään. Mitäpä se mulle kuuluu.
Mun lapset on mun ja PYSYY!
Oikein teit että veit isovanhemmilta lapsenlapsi- lässytykset, eivät pääse makeilemaan muitten mumujen kanssa ja näyttelemään lapsenlapsen valokuvia.
Minä tein tempun mummolle, että kun valokuvaamossa käytettiin suloista tyttöämme, ja muori halusi kuvaa, niin sai mummo maksaa kuvansa ja otin vähän ylihintaakin.
Johan oli vanhuksen suu näkemisen arvoinen, kun kaivoi rahamassinsa esiin. hih. :) Kokeilkaa!
että on vaikka kuinka ja paljon isovanhempia, jotka TOIMIVAT kuten vanhemmat pyytävät ja jotka siksi saavat olla lastenlastensa kanssa mielinmäärin. Nämä, jotka eivät toimi vanhempien toivomalla tavalla, itkevät ja kirjoittelevat tänne sarkastisia viestejään.
Kiitos niille isovanhemmille, jotka eivät halua ostaa lastenlastensa rakkautta lahjomalla tavaralla, karkilla ja periksiantamisella, vaan haluavat ansaita sen muilla keinoin. ja ansaitsevat myös.
no siitä ei meijän mummoa voi syyttää, että tavaraan hukuttaisi lapsenlapsensa.
Sitä paitsi en laske sitä kun eteiseen ja vähän aikaa saa istua olkkarissa.
Se on köyhimys, ei oo hankkinut aikoinaan koulutusta kun pelkä peruskoulun. Siltä ei voi odottaa lahjoja, kun on muka niin pieni eläke.
Olis aikoinaan kouluttanu itsensä ja sekin mua ärsyttää siinä suunnattomasti, että miten voi ihminen olla niin kaikintavoin järjellisestikin köyhä.
Siksi pidän sen aika erossa mun tytöstä. Ei se mummo varmaan pystykään ajattelemaan mitään järkevää, niin kauheet vaatteetkin etä hävettää.
puhua täällä apulantaa. Tiedätkö ettei aikoinaan ollut koulutusta tarjolla niin kuin nykyään. Hyvin on ainakin se mummeli saanut lapsen/lapsensa kasvatettua. Toivottavasti hän ei ole sinun mummisi.
Peilin taakse kun katsot niin arvaa mitä näet? Näet itsesi juuri sellaisena kuin olet, rumana noita ämmänä naama kurtulla aivot tyhjinä. Sitten kun se sinun oma erinomaisuuden kuplasi puhkeaa, jäljelle ei jää mitään. Surullista
Kuule, täällä on esimerkkejä kun vanhat isovanhemmat jäkittää isien ja äitien välissä lapsiin nähden. Minkä äiti kieltää sen mummo lupaa ja täällä on neuvottu miten sellaiset jäkittäjät pistetään kuriin.
Meillä pistettiin mummo kuriin jo heti kättelyssä ja kyllä silloinkin kouluja oli kun mummo oli nuori jos olis ollut vaan yritteliäisyyttä niin ei tarviis meidänkään sitä hävetä.
Toikin Aino-79 on joutunut kärsimään ja sitten kun löytyy naisesta munaa että alkaa pistää tulevia isovanhempia järjestykseen niin täällä huudetaan eikä ymmärretä, sehän on hienoo, että joku osaa ennakoida ongelmat.
Harmi, ettei meidän polkumme kohdanneet ajoissa. Mun poika, se ainokainen, on jo naimisissa. Ja isä.
Tämän miniän mielestä lapsella on jotain oikeuksia. Musta se on aika raivostuttava asenne.
Se sanoo, että lapsen pitää tutustua isovanhempiinsa. Sillä se tarkotti minuakin!
Siihen se toi kersan, joka killitti myssynsä sisältä minua. Munko olisi siihen sitten pitänyt jotenkin innostua?
Minusta on ihan hirveetä, että nyt kun niitä on jo parikin kappaletta, niin pitää mennä kylään ja olla joku mummu niille. Onneksi ei ole tarvinnut ikinä ottaa niitä meille, kun ne on ihan hirveitä huutamaan ja vaatimaan vaikka mitä.
Joululahjaksi tulee aina niitten valokuvat mitkä on otettu tarhassa. Piironginlaatikossa ne on, kun en ole ostanut alpumia.
Tällä palstalla nuoret miniät osoittavat tietämättään, kuinka huonoja kasvattajia he ovat. Vuosien työ kasvatuksessa menee jopa parissa tunnissa pilalle isovanhempien käsittelyssä. Joissakin perheissä kasvatus rapautuu jatkuvassa isovanhempien lellittelyssä, koska lapsenlapset ovat jatkuvasti yökylässä isovanhemmilla.
Kirjoittajattaret eivät tunnu ymmärtävän, kuinka suuren vallan he antavat inhoamille isovanhemmille.
No tytöt, vähän itsekunnioitusta! Ei teidän voimanne noin heikot ole. Lapsi on lojaali vanhemmilleen. Kyllä äidin ja isän sana aina kuitenkin enemmän painaa kuin isovanhempien.
On myös vanhempien itsensä muistettava sanoa lapsilleen, että mummulassa on mummulan säännöt ja kotona kodin säännöt. Niissä voi olla eroja, mutta se ei tarkoita, että lapsi voi valita niistä itselleen mieluisammat kummassakin kodissa. Sitä totellaan, joka ruuan pöytään kattaa.
Äitien tulisi myös pitää mielessä, että lasten kanssa ei ole enää isovanhempien iässä yhtä helppoa kuin nuorena omien. Ei enää jaksa, ei enää voi nostella, ei juosta, ei pysy koulun asioissa enää ajan tasalla.
Ei ymmärrä enää nuorten muotia eikä musiikkia. Ei ole enää kontaktia muiden perheiden nuoriin, vain näihin omiin lapsenlapsiin, joilla ei ole mummulan lähellä kaveripiiriä.
Äitien kirjoituksista huomaa, etteivät he todellakaan ole huomanneet, että isovanhemmat eivät ole samaa ikäluokkaa kuin he itse ovat. Ajatusmaailmakin on eri. Kukaan ei pysy samana koko aikuisikäänsä.
Elämänkokemus tuo tullessaan kyyvyn nähdä asioita. Moni isoäiti ja -isä on nähnyt oman lapsuutensa jälkeen jo useita lapsisukupolvia, omia ja sisarustensa ja naapureittensa.
Heillä voi olla toinen näkemys kasvatuksesta, koska ovat nähneet millaisia aikuisia tuntemistaan lapsista on kasvanut.
Nykyajan vanhemmilla on kova huoli karkkipäivistä ja muista sellaisista asioista, joista ei muutama vuosikymmen sitten ollut puhettakaan, siitä yksinkertaisesta syystä, että monessa perheessä ei karkkeja ostettu edes viikottain.
Monessa perheessä leikkeleitä oli leivällä vain sunnuntaisin aamupalalla. Vaatteita kierrätettiin koko lapsikatraalla. Merkkivaatteista ei ollut edes tietoakaan. Äidit olivat iloisia, jos osasivat itse ommella lapsilleen vaatteita. Mummut kutoivat villatakit ja sukat.
Se oli sitä aikaa. Kasvatus on muuttunut siinä kuin nämä ulkoisetkin asiat. Moni isovanhempi ei tunne lainkaan tämän päivän lapsen elämää tarhoineen ja harrastuksineen.
Lapsien vanhempien tulisi ohjeistaa myös omia lapsiaan, kun he menevät isovanhempien luo. Ei pelkästään isovanhempia. Myös lapsille on sanottava, että kaikki ei ole isoäitilässä samalla tavalla kuin kotona. Siellä pitää olla ihmisiksi ja kunnioittaa talon tapoja.
Kuten niin monessa muussakin tapauksessa: Yhteistyöllä se sujuu.
Miten Sinä voit tietää, miten huonoja kasvattajia nykyajan naiset, siis tyttäret ja miniät ovat, kun tunnet vain oman perheesi jäsenet? Kirjoitat, että "Tällä palstalla nuoret miniät osoittavat tietämättään, kuinka huonoja kasvattajia he ovat. Vuosien työ kasvatuksessa menee jopa parissa tunnissa pilalle isovanhempien käsittelyssä. Joissakin perheissä kasvatus rapautuu jatkuvassa isovanhempien lellittelyssä, koska lapsenlapset ovat jatkuvasti yökylässä isovanhemmilla. Kirjoittajattaret eivät tunnu ymmärtävän, kuinka suuren vallan he antavat inhoamille isovanhemmille."
Lapset ovat erittäin taitavia pompottamaan aikuisia. Jo hyvin pienikin lapsi, jo 1-2-vuotias, ymmärtää nopeasti, että hän saa mummulta ja vaarilta periksi äidin ja isän kieltämiä asioita. Jos isovanhemmat toimivat niin, että vanhempien kiellot ja toiveet kumotaan, lapsi oppii juonittelemaan. Osa isovanhemmista on toki tahdikkaita, ja he pyrkivätkin toimimaan johdonmukaisesti, äidin ja isän tavoin.
Miksi isovanhemmat eivät voi kunnioittaa lapsiperheessä ja mummolassa lapsen äidin ja isän toivomuksia? Jos säännöt ovat järkeviä, niin mikähän niissä isovanhempia niin kovasti haittaa? Ruokailu; ruoka-ajat ja terveellistä kotiruokaa, ei anneta makeaa lapsille ilman lupaa, (=ei tuoda lapsiperheeseen aina tuliaisiksi karkkia, kaupasta ei osteta karkkia lapsen mankuessa), ulkoilut, nukkumaanmenoajat jne. Kirjoitat, että "On myös vanhempien itsensä muistettava sanoa lapsilleen, että mummulassa on mummulan säännöt ja kotona kodin säännöt."
Oletko isoäitinä tosiaankin sitä mieltä, että lapsen ei tarvitsisi olla omassa kotona ihmisiksi? "Myös lapsille on sanottava, että kaikki ei ole isoäitilässä samalla tavalla kuin kotona. Siellä pitää olla ihmisiksi ja kunnioittaa talon tapoja."
Omat lapsemme ainakin osaavat käyttäytyä ihmisiksi niin kotona, kerhossa, koulussa kuin kylässäkin. Ja lapsen huonoon käytökseen saa kasvattaja (äiti, isä, päiväkerhonohjaaja, opettaja, muu aikuinen) puuttua.
En tiedä, kuinka usein muut vanhemmat kuskaavat lapsiaan mummoloihin hoitoon. Meillä ei viedä lapsia hoitoon ja yökylään mummolaan, joten isovanhemmat saavat elää ihan rauhassa omassa kodissaan. Ja vahdin itse lastemme perään mummulassakin. En laita mummua ja vaaria vahtimaan lapsia. Olemme isovanhempien kotona siis "kylässä", emme ole kotona.
Ovatko mummot vaarallisia?
Vähän kuulostaa siltä, että ovat erittäin haitallisia lapsen terveydelle.
Missä nämä mummot ovat kasvaneet? Viidakossa ja ovat ihmishirviöiden kaltaisia eläimellisiä olioita vailla sivistyksen tuomia käytöstapoja.
Mummot kiihottavat lapsenlapsensa villeihin menoihin, houkuttelevat ja viekoittelevat pois vanhemmiltaan.
Elleivät vanhemmat pidä varansa isovanhemmat ryöstävät lapsukaiset, piilottavat pimeisiin kallionkoloihin eivätkä ikinä palauta sivilisaation pariin.
että muistan oman lapsuuteni hyvin ja siellä ei näitä isän ja äidin tahdon yli käveleviä mummuja ole. Hyvin rakkaat mamma ja mummo kylläkin.
Ikinä emme saaneet isovanhempien luona karkkia, jos ei ollut karkkipäivä, ja silloinkin pieni aski tai lakupatukka vanhemmilta kysymisen jälkeen. Pullaa toki kahviaikaan saimme siinä kuin aikuisetkin. Tavaroita ja leluja emme saaneet koskaan muutoin kuin syntymäpäivinä ja jouluna. Emme saaneet edes valvoa sen pidempään kuin kotonakaan, jos kerran tai kaksi vuodessa olimme isovanhempien luona yötä ilman vanhempiamme...
Ja silti muistan vieläkin miten rakastin näitä isoäitejäni! He kertoivat minulle tarinoita menneestä, ottivat mukaan arjen askareisiin, jaksoivat telmiä ulkonakin...
Olen tästä jutellut omien vanhempieni kanssa, jotka toimivat juuri samoin minun lasteni kanssa. Heille se on luonnollista, ihmettelevät että mites muutoin? Mutta täältä se paha taas tulee: anoppi. Anoppi tekee kaikissa asioissa aivan toiste ja sitten ihmettelee, kun tulee sanomista.
Täälläkin sarkastisesti vaölittavat mummut voisivat välillä kokeilla sitä, että tekevätkin kuten lastenlastensa vanhemmat haluavat: saattaisivat yllättyä, miten paljon enemmän saisivat lastenlastensa kanssa olla, miten paljon mukavampaa kaikilla olisi kun ei tulisi ristiriitoja ja miten - yllätys yllätys! - lapsen lapset siltikin rakastaisivat heitä...
Pidä puolesi, kävi miten kävi. Minä ilmoitin hyvissä ajoin etukäteen kaikille ennen lapsemme syntymää, että haluan ehdottoman pesimärauhan vähintään kahdeksi viikoksi, ja jos muutan mieleni, ilmoitan kyllä.
Tuon kahden viikon aikana ei saisi soitella päivittäin tai tuputtautua kylään tai kutsua väkisin kylään. Synnytyslaitokselle päivän ikäistä pääsivät katsomaan ainoastaan tuoreet isovanhemmat, eivätkä hekään tuntitolkulla. Miehen isovanhemmat vetivät herneen nenään mutta sanoin vakaasti lupaavani että vauva on hengissä vielä viikonkin päästä ja että se ei rumene oleellisesti ja että varmasti pääsevät näkemään vauvan, mutta ei juuri nyt kun olemme väsyneitä.
Minäkin pelkäsin, ettei rajoja kunnioiteta. Toistaiseksi on mennyt hyvin. Vauva 3 kk.
Sanoin miehelleni, etten halua paljon vieraita sairaalaan. HÄn kertoi sen äidilleen. Se on miehesi tehtävä! Sairaalassakin on säännöt, vierailuaika kestää tunnin. On otettava huomioon äidin ja vauvan jaksaminen, se on luonnollista.
Meillä lapsi sai myös minun sukunimeni, mistä anoppi ei ilmeisesti pitänyt mutta ei sitä häneltä kysytä. Ei hän ole sanonut mitään ja on ihan ystävällinen kuitenkin.