Voi ei taas kerran! Radiosta kuuntelemani Lentävä hollantilainen maistui raakapurjeelta ja minusta tuntui kuin olisi kölin alta vedetty. Siinä määrin heikkoja ja ideaköyhiä Wagnerin sävellystaidot, intentiot ja intuitio vielä tätä oopperaa säveltäessään olivat, eikä voine moittia että olisi pahemmin oopperakärpänenkään päässyt puraisemaan taikka houkutellut katsomoon nukkumatin tarjoamille nokkaunille laivan kokkaan.
Myös hupaisa ja eksentrinen jazzrytmeillä ryyditetty Ebony-concerto asymmetrisessä rytminkäsittelyssään vaikutti lattaealta pastissilta, jonka Schubertin sävellykset taikka pastissit sitten nopeasti pesivätkin pakahduttavalla lumontunteellaan; 10. sinfonian D 936A, I-osa, Newbouldin tiivistettynä rekonstruktiona, kuoroteos Die Allmacht D 875A sekakuorolle ja pianolle komeasti soinnahtavine ylevine loppufuugineen, sarastromaisen lempeä ja sovitteleva Moroksen aaria, konstailettoman yksinkertaisessa, rakenteeltaan laulunomaisen, mittasuhteiltaan ekonomisen ja kompaktin aarian, luontevasti eteenpoäin soljuvassa melodiikassaan, ja tuo säveltäjänsä kaikkein wieniläisimmin pastissimainen, harvoin esitetty Adagio e rondo concertante D 487, Haydnilta bongattuine pianotrio-teemamuistumineen ja Mozartin pianokonserttomuotokielen muistumineen ja juoksutuksineen, jossa Schubertin oma henki on vahvasti läsnä. Teosta voitaneenkin sanoa hänen ainokaiseksi pianokonsertokseen.
Myös hupaisa ja eksentrinen jazzrytmeillä ryyditetty Ebony-concerto asymmetrisessä rytminkäsittelyssään vaikutti lattaealta pastissilta, jonka Schubertin sävellykset taikka pastissit sitten nopeasti pesivätkin pakahduttavalla lumontunteellaan; 10. sinfonian D 936A, I-osa, Newbouldin tiivistettynä rekonstruktiona, kuoroteos Die Allmacht D 875A sekakuorolle ja pianolle komeasti soinnahtavine ylevine loppufuugineen, sarastromaisen lempeä ja sovitteleva Moroksen aaria, konstailettoman yksinkertaisessa, rakenteeltaan laulunomaisen, mittasuhteiltaan ekonomisen ja kompaktin aarian, luontevasti eteenpoäin soljuvassa melodiikassaan, ja tuo säveltäjänsä kaikkein wieniläisimmin pastissimainen, harvoin esitetty Adagio e rondo concertante D 487, Haydnilta bongattuine pianotrio-teemamuistumineen ja Mozartin pianokonserttomuotokielen muistumineen ja juoksutuksineen, jossa Schubertin oma henki on vahvasti läsnä. Teosta voitaneenkin sanoa hänen ainokaiseksi pianokonsertokseen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aluksi kuullessani tuon Mörön II-aarian olin pettynyt, kunnes pari seuraavaa vakuutti minut Schubertin suuruudesta oopperaharjoitelmissaankin eräänä maailman nopeimmin työskentelevänä ja laatua tuottavana sävelseppona ja inspiroijana. Voin vain kuvitella minkä vaikutuksen nuo sisilialaistyyliset ja tulivuorenpurkausta kuvailevat kuorokohtaukset, jotka Eistein näki oopperan kohokohtina, savatkaan minussa aikaan. venuskukkulassa, hmm.