Tuli tässä käytyä isäni kanssa vähän keskustelua "elämän peruasioista" jokunen aika sitten. Hän oli jyrkästi erästä kauan suunnittelemaani asiaa vastaan. Ja kyseinen asia olisi ollut ihan laillinen ja kunniallinen.
Nyt sitten olen ollut pitkän aikaa erittäin kylmä häntä kohtaan, en puhu hänen kanssaan muutakuin pakolliset asiat. Näyttää että hän itse ihmettelee moista käyttäytymistäni, mutta ei ole vielä kuitenkaan kysynyt mitään.
Toinen puoli minusta haluaa jatkaa kylmää käyttäytymistä häntä kohtaan, vaikka se ei luultavasti mitään tule auttamaan tai mihinkään vaikuttamaan. Toinen puoli minusta taas haluisi elään hänen kanssaan kuten normaalistikin. Tähän asti kuitenkin tämä ensin mainitsemani puoli on vienyt voiton. Ja isäni on sellainen tyyppi että hän voi menettää yöunensakin jos hän riitelee jonkun hänelle merkittävän ihmisen kanssa, kuten poikansa, minun kanssa. ..varmaan on moni muukin..
Nyt on sitten alkanut omaatuntoa kolkuttaa, kun isäni on nimittäin jo kohtuu iäkäs. Noutajahan voi tulla kenelle vain milloin vain, mutta iäkkäämmällä ihmisellä se on kuitenkin todennäköisempää. Niin, siis, mielessä on pyörinyt ajatuksia jos isäni jostain syystä "lähtisi pois", kuinka vihainen sen jälkeen itselleni olisin etten elänyt hänen kanssa sovinnossa hänen viimeisiä hetkiään.
Tälläkin hetkellä kuitenkin se "paha" puoli yllyttää minua käyttäytymään isääni kohtaan kylmästi ja tylysti. Sen verran paljon minua kuitenkin vituttaa edelleen isäni ankara kielteinen asenne kyseistä "asiaa" kohtaan. Olen täysikäinen, mutta ei siitä tulisi mitään jos aloittaisi "sodan". Kuitenkin elän vanhempieni kanssa saman katon alla. Mutta periksi en haluaisi antaa koska silloin loisin kuvan että olen unohtanut kyseisen keskustelun ja isän suhtautumisen eikä se minua enää haittaa. Haluan tuoda esille että se haittaa minua edelleen ja paljon vaikka se ei mihinkään mitään vaikuttaisikaan!
Noniin, lopuksi, ei kannata vaivautua vastaamaan tähän viestiin tyyliin tässä ei ole mitään järkeä. Piti vaan johonkin purkaa sekopäisiä tuntemuksiani kun ei ole sellaista ystävää jolle voisi/kehtaisi tällaisia sepitellä. Arvelisi pian että päässä viiraa.
Nyt sitten olen ollut pitkän aikaa erittäin kylmä häntä kohtaan, en puhu hänen kanssaan muutakuin pakolliset asiat. Näyttää että hän itse ihmettelee moista käyttäytymistäni, mutta ei ole vielä kuitenkaan kysynyt mitään.
Toinen puoli minusta haluaa jatkaa kylmää käyttäytymistä häntä kohtaan, vaikka se ei luultavasti mitään tule auttamaan tai mihinkään vaikuttamaan. Toinen puoli minusta taas haluisi elään hänen kanssaan kuten normaalistikin. Tähän asti kuitenkin tämä ensin mainitsemani puoli on vienyt voiton. Ja isäni on sellainen tyyppi että hän voi menettää yöunensakin jos hän riitelee jonkun hänelle merkittävän ihmisen kanssa, kuten poikansa, minun kanssa. ..varmaan on moni muukin..
Nyt on sitten alkanut omaatuntoa kolkuttaa, kun isäni on nimittäin jo kohtuu iäkäs. Noutajahan voi tulla kenelle vain milloin vain, mutta iäkkäämmällä ihmisellä se on kuitenkin todennäköisempää. Niin, siis, mielessä on pyörinyt ajatuksia jos isäni jostain syystä "lähtisi pois", kuinka vihainen sen jälkeen itselleni olisin etten elänyt hänen kanssa sovinnossa hänen viimeisiä hetkiään.
Tälläkin hetkellä kuitenkin se "paha" puoli yllyttää minua käyttäytymään isääni kohtaan kylmästi ja tylysti. Sen verran paljon minua kuitenkin vituttaa edelleen isäni ankara kielteinen asenne kyseistä "asiaa" kohtaan. Olen täysikäinen, mutta ei siitä tulisi mitään jos aloittaisi "sodan". Kuitenkin elän vanhempieni kanssa saman katon alla. Mutta periksi en haluaisi antaa koska silloin loisin kuvan että olen unohtanut kyseisen keskustelun ja isän suhtautumisen eikä se minua enää haittaa. Haluan tuoda esille että se haittaa minua edelleen ja paljon vaikka se ei mihinkään mitään vaikuttaisikaan!
Noniin, lopuksi, ei kannata vaivautua vastaamaan tähän viestiin tyyliin tässä ei ole mitään järkeä. Piti vaan johonkin purkaa sekopäisiä tuntemuksiani kun ei ole sellaista ystävää jolle voisi/kehtaisi tällaisia sepitellä. Arvelisi pian että päässä viiraa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mitä jos vihan sijaan yrittäisit vielä keskustella asiasta isäsi kanssa. Yksinkertaisesti vain selität miltä sinusta tuntuu ja miten sinä näet asian. Aina asioista ei voi olla samaa mieltä, eikä ole olemassa vain yhtä oikeaa näkökantaa, sekin täytyy vain hyväksyä. Ja ehkä sinäkin voit vielä yrittää miettiä rauhassa isäsi kantaa. Jospa hänen tarkoituksenaan vain on suojella sinua, kuten vanhemmilla on tapana:) Koska olet täysi-ikäinen olet kuitenkin itse vastuussa elämästäsi, mutta joskus kannattaa kuunnella "sen vanhemman ihmisen" ajatuksiakin, ehkä niistä kuitenkin oppii jotain.
Voitko paljastaa mikä asia on kyseessä, tai edes mihin liittyy? Sitten voisi ymmärtää paremmin isäsi reaktiota.
Ja vielä, et varmaankaan ole uskovainen, en minäkään, mutta kannattaa ihan oikeasti pitää silloin tällöin mielessä se neljäs käsky... Lue vaikka täältä vähän tekstiä aiheeseen liittyen.
http://www.sley.fi/luennot/EPS/topelius.htm
Ja vielä, en tosiaankaan ole uskovainen mutta tuo käsky on jotenkin mulle ollut aina järkeenkäypä.
Pedofiileille ei mitään armoa...minulla se sattui oleen oma isäni..hyi helv...emme ole edes keskusteluväleissä enää.A¨Äitini tunnusti asian minulle n.puoli vuotta sitten ,menin sokkiin ja kävin läpilyhyen terapian ,loput täytyy vaan käsitellä kuulemma yksin itsensä kanssa?Isäni ei suostu puhumaan/vastaa kirjeeseen ja loppujen lopuksi äitini vetää asian takas/kieltää kaiken,myös itkien tekemänsä tunnustuksen,miks hän teki tämän vasta ja juuri nyt,kun aloin vaikeuksien keskeltä pääsemään voiton puolelle,mitä hän voitti tällä,ois vienyt salaisuuden hautaan??Kysymyksiä riittää,mut olen todella rikki/pettynyt.Kuvitelma isä-lapssuhteesta rkkoutui palasiksi.En tunnusta isäkseni,vaikka vanha onkin,pedot eivät kuulemma anteeksi pyytele.T.UHRI 3;n lapsen äiti
Ratkaisuun on helppo vastaus. Mieti, olisiko riitanne ollut sen arvoista, jos isäsi saisit nyt kuulla, että isäsi on kuollut. Kyllä minäkin olen joissain asioissa täysin eri mieltä vanhempien kanssa ja eivät he hyväksy kaikkia tekemisiäni, enkä minä heidän, mutta eipä ole silti järkevää olla riidoissa. Elämä on liian lyhyt sellaiseen.
Yhdyn edellisiin kirjoittajiin.
Riidellä ei kannata se syö teitä molempia.
Voisitteko saada keskustelemalla aikaan kompromissin? Jos on mahdollista niin mene sinä vastaan "puolitiehen" ja isäsi tulee vastaan "puolitiehen", näin te molemmat olette saaneet jotain. Tai miettikää yhdessä mikä olisi sopiva ratkaisu että olisitte kummatkin tyytyväisiä. Ainahan se ei ole mahdollista mutta kokeilla kannataa aina.
Tee sovinto!
Itse koin oman isäni kanssa ristiriitaisia asioita jotka jäi selvittämättä ja kadun syvästi jottei me keskusteltu asioista ennekuin hän nukkui pois luotamme.Katso isääsi seuraavan kerran lempein silmin ja ole onnellinen jotta sinulla on isä.
Olen pahoillani puolestasi!
Haluat tehdä oikein, muttet tiedä miten.
Muista kuitenkin, ettet sinä ole vastussa isäsi tunteista! Muista myös, ettet voi hallita tai muuttaa ketään muuta kuin itseäsi, ja sekin ottaa aikansa.
Jos tämä "elämän perusasia" liittyy sinuun ja sinun elämääsi pääasiallisesti, niin isälläsi ei mielestäni ole oikeutta puuttua siihen edes! tosin jos se liittyy jotenkin isääsi, niin sinun olisi ehkä hyvä kuunnella hänen mielipiteensä myös. esim. jos haluat naimisiin ja asua sitten teillä kotona.
tietysti olet loukkaantunut. Odotitko ehkä mieluumminin tukea isältäsi kuin kielteistä suhtautumista?
Tätä on vaikeampi purkaa, kun ei tiedä mistä on kysymys. kuitenkin tekstistäsi näkee, että olet ahdistunut. On totodella ikävää, ettei sinulla ole ketään ihmistä kenen kanssa tästä puhua. Minullakaan ei ole ollut kuin vasta pari vuotta ja tiedän mitä se on minulle tehnyt. ei kovinkaan paljon hyvää..
se mitä voi sanoa on se, että pidä kiinni omista arvoistasi! ja kuuntele itseäsi. älä järkeistä tätä juttua vaan, päätä sen mukaan mikä sinusta tuntuu oikealta sinulle.
yritä olla tuntematta syyllisyyttä!
syylisyydestä tehdyt päätökset jäävät kaivertamaan, jos olet tehnyt itseäsi vastaan. sinun ei tarvitse tehdä niin kuin "kuuluisi" tehdä! Ei ole mitään tahoa tai yleistä mielipidettä joka sanoo mikä on oikein ja mikä väärin.
esim. jos jonkun ihmisen tapaaminen tuntuu pelkästään velvollisuudelta miksi sitten tavata tätä? parempi on tavata ihmistä silloin kun/jos todella haluaa tavata tätä! mitä mieltä on velvollisuuden- tai syyllisyyden tunteesta toimia kun se ei ole aitoa sinua ja sinun haluasi toimia! se kostautuu sinulle! joskus elämässä toki on tehtävä velvollisuudesta, mutta vain sinä voit päättää missä raja menee!
tee niinkuin sinä todella haluat tehdä ja siltä pohjalta mitä sinä tarvitset, jos se kerta on laillista ja kunniallista!