Kertokaa mielipiteitänne seuraavanlaisesta tilanteesta. Olen itse niin kauan vatvonut asiaa mielessäni, että en enää todellakaan tiedä mitä tehdä. Läheltä katsottuna ja näin sekavassa mielentilassa ei meinaa oikeaa ratkaisua millään syntyä.
Kaikki alkoi noin kolme vuotta sitten, viiden yhteisen vuoden jälkeen. Mieheni jäi työttömäksi ja muuttui kovin. Hän masentui tilanteestaan ja alkoholi astui elämäämme. Hänen kaveripiirinsä muuttui. Entiset kaverit jäivät ja uudet "alkoholistikaverit" tulivat. Kaikki viikonloput menivät kännäillessä ja lopulta viikotkin. En kestänyt tilannetta ja tein päätökseni. Halusin eron. Mutta yllätys yllätys. Huomasin olevani raskaana. Se oli todella kova isku. (Meillä oli ennestään jo 1 lapsi). No, tulevan lapsen takia sitten päätin jäädä. Juttelimme tilanteestamme (tai minä juttelin, mieheni kun ei koskaan puhu) ja elämämme rauhottuikin hieman. Alkoholin käyttö jonkun verran väheni, mutta ei kuitenkaan loppunut kokonaan.
Lapsen syntymän jälkeen mieheni sai taas töitä. Se vähän piristi häntä ja hän sai jotenkin kiinni elämästään. Nyt elämme arkea lapsiemme kanssa, mutta MULLA ON PAHA OLLA! Joku näiden vaikeiden aikojen aikana tappoi rakkauden miestäni kohtaan. En tunne häntä kohtaa enää mitään. Olen ahdistunut ja haluaisin muutoksen elämääni. Alkoholin käyttö on arkielämässä nyt melko kohtuullista, mutta oikein pelkään juhlapäiviä kun tiedän niiden olevan yhtä örveltämistä.
Olen koko tänä kolmen vuoden aikana miettinyt eroa. Mutta vain ja ainoastaan lasten takia olen jaksanut yrittää. Tuntuu, että elämäni on umpisolmussa ja tätä solmua en osaa avata. Ja jotta tilanne olisi vieläkin vaikeampi, niin olen tavannut työn kautta ihanan miehen. Meillä ei ole mitään suhdetta, vaikka hän on omasta ihastumisestaan kertonutkin. Minulla on kieltämättä voimakkaita tunteita myös häntä kohtaan, mutta yritän pitää ne kurissa, koska en kuitenkaan halua elää mitään kaksoiselämään. Tosin, en tiedä kuinka kauan enää pystyn tunteitani kurissa pitämään...
Kertokaa te mielipiteitänne. Jäädäkkö lasten vuoksi tähän tappavan tylsään elämäntilanteeseen ja yritää jollain poppaskonsteilla saada tunteita heräämään miestä kohtaan, vai jatkaakko elämää yksin lasten kanssa..........
Kaikki alkoi noin kolme vuotta sitten, viiden yhteisen vuoden jälkeen. Mieheni jäi työttömäksi ja muuttui kovin. Hän masentui tilanteestaan ja alkoholi astui elämäämme. Hänen kaveripiirinsä muuttui. Entiset kaverit jäivät ja uudet "alkoholistikaverit" tulivat. Kaikki viikonloput menivät kännäillessä ja lopulta viikotkin. En kestänyt tilannetta ja tein päätökseni. Halusin eron. Mutta yllätys yllätys. Huomasin olevani raskaana. Se oli todella kova isku. (Meillä oli ennestään jo 1 lapsi). No, tulevan lapsen takia sitten päätin jäädä. Juttelimme tilanteestamme (tai minä juttelin, mieheni kun ei koskaan puhu) ja elämämme rauhottuikin hieman. Alkoholin käyttö jonkun verran väheni, mutta ei kuitenkaan loppunut kokonaan.
Lapsen syntymän jälkeen mieheni sai taas töitä. Se vähän piristi häntä ja hän sai jotenkin kiinni elämästään. Nyt elämme arkea lapsiemme kanssa, mutta MULLA ON PAHA OLLA! Joku näiden vaikeiden aikojen aikana tappoi rakkauden miestäni kohtaan. En tunne häntä kohtaa enää mitään. Olen ahdistunut ja haluaisin muutoksen elämääni. Alkoholin käyttö on arkielämässä nyt melko kohtuullista, mutta oikein pelkään juhlapäiviä kun tiedän niiden olevan yhtä örveltämistä.
Olen koko tänä kolmen vuoden aikana miettinyt eroa. Mutta vain ja ainoastaan lasten takia olen jaksanut yrittää. Tuntuu, että elämäni on umpisolmussa ja tätä solmua en osaa avata. Ja jotta tilanne olisi vieläkin vaikeampi, niin olen tavannut työn kautta ihanan miehen. Meillä ei ole mitään suhdetta, vaikka hän on omasta ihastumisestaan kertonutkin. Minulla on kieltämättä voimakkaita tunteita myös häntä kohtaan, mutta yritän pitää ne kurissa, koska en kuitenkaan halua elää mitään kaksoiselämään. Tosin, en tiedä kuinka kauan enää pystyn tunteitani kurissa pitämään...
Kertokaa te mielipiteitänne. Jäädäkkö lasten vuoksi tähän tappavan tylsään elämäntilanteeseen ja yritää jollain poppaskonsteilla saada tunteita heräämään miestä kohtaan, vai jatkaakko elämää yksin lasten kanssa..........
Vastaukset 6
Vanhimmat
No ei tietenkään lapsien takia tarvitse jäädä itseään kiduttamaan, koska siinä on aina vaara, että kiduttaa samalla lapsiaankin. Mitä ilmeisemmin kituessasi kituu kaikki muukin, joten mitään marttyyrileikkiä toisten hyväksi ja eteen ei kannata jatkaa.
Jäädäkö lasten takia asumaan alkoholistin kanssa, hei haloo! Ajatelkaa ihmiset nyt joskus itseänne ja lapsianne vähän tarkempaa. On olemassa avioliittoja joiden on parempi päättyä eroon, myöntäkää tämä tosiasia. Mieti tarkkaan, kumpaa todennäköisesti kadut enemmän muutaman vuoden päästä, sitä että lähdit, vai sitä ettet lähtenyt jo aikaa sitten!
Mieheni on alkanut käyttää alkoholia pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Muutamassa vuodessa se on muuttunut siten, että nykyisin hän juo joka viikonloppu perjantaisin ja lauantaisin. Täytyyhän perjantaipullo ostaa. Sen lisäksi myös välillä viikolla mäyräkoiraa jne.
Tyttäreni sanoi jo pari vuotta sitten yhden perheen yhteisen lomaviikon jälkeen minulle, että kannattaisi jättää isi. No, minä en siinä vaiheessa itse oikein ollut vielä valmis tälläiseen ratkaisuun. Ajattelin, että jään sitten ihan yksin, kun lapset lähtevät kotoa, jos nyt eroan.
Mutta nyt minunkin silmäni ovat avautuneet siihen, ettei mieheni hallitse juomistaan. Ehdotinkin 1. vaiheen avioerohakemusta viimeisenä keinona saada hänet järkiinsä. Kun kerroin lapsilleni tästä hakemuksesta ja siitä, että se ei välttämättä johda eroon vaan sitten täyttyy tehdä toinen hakemus, jotta saa lopullisen eron. Mutta lapsieni kommentit olivat, etteikö sitä eroa voisi saada jotenkin nopeampaa. Ja eikö isi voisi jo lähteä pois kotoa. Koska tämän alkoholin käytön vuoksi hän on muuttunut erittäin itsekkääksi, kaikki pitäisi mennä, kuten hän sanoo jne.
Joten summa summarum, lasten vuoksi ei kannata jäädä tälläiseen liittoon vaan ero täytyy ottaa juuri lasten vuoksi. Heillä on oikeus rauhalliseen perhe elämään ja oikeudenmukaiseen kohteluun.
Elin alkoholistin kanssa n. 10 v., joten tiedän miltä sinusta tuntuu. Erosin monen vuoden harkinnan jälkeen, enkä ole katunut päivääkään. En halunnut, että lapseni kärsisivät päivästä toiseen, kun "Virtahepo" on aina olohuoneessa, ja tilanne pahenee vuosi vuodelta. Hain keskusteluapua ahdistunei-
suuteeni mm. Al-anoneista. Lopulta syvästi masentuneena elämäntilanteestani pakkasin kassini, otin lapseni ja ei kun menoksi.
Alkoholismi on tunne-elämän sairaus. Läheiset sairastuvat alkoholistin rinnalla väistämättä. Moni alkoholistin läheinen on alkanut juoda itse, tai käyttää psyykenlääkkeitä.
Lasten takia ei todellakaan kannata yrittää. Lasten hyvinvointia ei edistä perheenisän humalassa örveltäminen, enempää kuin sinunkaan.
Miehesi lopettaa juomisen vain jos itse haluaa. Ei mistään muusta syystä. Oletko kysynyt häneltä, olisiko hän kiinnostunut AA-kerhosta?
Kiiruhda hitaasti mahdollisissa uusissa suhteissa. On ihme juttu, mutta usein käy niin, että kun eroaa alkoholistista, valitsee seuraavaksi kumppanikseen alkoholistin, työnarkomaanin tms. (Oletko lukenut kirjan "Virtahepo olohuoneessa"?)
Suosittelisin, että käyt perheneuvolassa juttelemassa yksin tai kahdestaan tilanteesta. Se monesti auttaa kun on ulkopuolinen ammattihenkilö kuulemassa, se voisi ainakin selventää ajatuksia.
Me kävimme viime talvena yhdessä ja siitä oli silloin apua. Nyt ollaan taas lähtöpisteessä.Mies jatkaa juomistaan joka viikonloppu ja minä olen ihan turta.Tähän asti olen halunnut jatkaa lasteni takia, mut nyt on seinä vastassa.
lähtisin lasteni kanssa pois kotoa-en kestä alkoholin käyttöä katsoa-ehkä se ei ole oikea ratkaisu.Vallankin jos olet tavannut ihanan tyypin-vautsi!Lapsille oma isä on aina isä.Itse olen nyt siinä tilantessa et mieheni on mua jättämässä-enkä kestä sitä-meillä ei ole alkoholi ongelmaa kummallakaan joten tilanne on sietämätön,mut jos mieheni joisi niin olisin valmis eroon heti!