Olen eronnut muutamia vuosia sitten ja nykysin alkaa ärsyttämään kavereiden ja työystävien huolestuneisuus ja avunanto uuden kumppanin etsintään?
Olen päättänyt että kun kerta erosin enää en uutta ota ja se asia ei mene toisille perille vaikka kuinka yritän vääntää sitä rautalangasta, eli alkaa ihan tosissaan ärsyttää tälläinen tilanne.
Elämässäni on tärkeintä poika jonka kanssa saan olla vapaalla ja haluan että poika saa aikaa olla iskän kanssa ja kokea sen että häntä rakastetaan vaikka ero onkin jättänyt häneen tietynlaisen turvattomuuden tunteen.
Alkaa kyllästyttämään sellaiset kommentit että älä elä poikasi kautta, sen tiedän että poika kasvaa ja jossain vaiheessa hänellä alkaa olemaan enemmän omia menojaan, mutta se ei ole tällä hetkellä ajankohtaista kuitenkaan.
Sen verran on kuitenkin tullut pelailtua vastakkaisen sukupuolen kanssa että yksi olisi valmis muuttamaan yhteen kanssani ja tekemään lapsia, olen kuitenkin realisti ja tiedän että siitä ei tulisi mitään, vaan satuttaisin itseäni ja sitä toista osapuolta jos näin elämäni sekaisessa vaiheessa menisin moisen tempun tekemään.
Eli parampi olla yksin ja tyytyä tähän elämäntilanteeseen ja odottaa sitten että kun aika on kypsä että mitä silloin elämällä on tarjottavana minulle.
Olen päättänyt että kun kerta erosin enää en uutta ota ja se asia ei mene toisille perille vaikka kuinka yritän vääntää sitä rautalangasta, eli alkaa ihan tosissaan ärsyttää tälläinen tilanne.
Elämässäni on tärkeintä poika jonka kanssa saan olla vapaalla ja haluan että poika saa aikaa olla iskän kanssa ja kokea sen että häntä rakastetaan vaikka ero onkin jättänyt häneen tietynlaisen turvattomuuden tunteen.
Alkaa kyllästyttämään sellaiset kommentit että älä elä poikasi kautta, sen tiedän että poika kasvaa ja jossain vaiheessa hänellä alkaa olemaan enemmän omia menojaan, mutta se ei ole tällä hetkellä ajankohtaista kuitenkaan.
Sen verran on kuitenkin tullut pelailtua vastakkaisen sukupuolen kanssa että yksi olisi valmis muuttamaan yhteen kanssani ja tekemään lapsia, olen kuitenkin realisti ja tiedän että siitä ei tulisi mitään, vaan satuttaisin itseäni ja sitä toista osapuolta jos näin elämäni sekaisessa vaiheessa menisin moisen tempun tekemään.
Eli parampi olla yksin ja tyytyä tähän elämäntilanteeseen ja odottaa sitten että kun aika on kypsä että mitä silloin elämällä on tarjottavana minulle.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Nimimerkkisi oli kuitenkin yksinäinen?
Onko positiivisessa vai negatiivisessa mielessä?
Et ole yksinäinen kun sinulla on poikasi.
Pääaia että olet onnellinen?
Minä elän kahden tyttären kanssa, enkä halua toista miestä entisen tilalle.
Kaipaan aikuisen ihmisen läheisyyttä ja hellyyttä
mutta elämä voisi olla yksinäisempääkin.
...kerrankin. Olen itse eronnut melkein 4 vuotta sitten, ja ystävien ja kylänmiesten mielestä alan olla todellinen luuseri, kun en ole uutta miestä itselleni 'saanut'. Todella ärsyttävää ! Läheisin ystäväni motkottaa, että takerrun liikaa lapsiini. Katinkontit. Vaikka lapseni ovat jo esimurrosiässä, katson elämäntehtäväni tässä vaiheessa olevan heidän hyvinvointinsa varmistaminen. Vanhempien avioero on kuitenkin ollut heille tähänastisen elämänsä pahin pettymys. Onko omituista, että haluan mieluummin joka toinen viikonloppu viettää iltani lasteni kanssa vaikka leffan vuokraten ja napostellen jotain hyvää, kun lähteä baariin etsimään 'elämäni miestä' ? Omaa aikaa saan vuoroviikonloppuina lasten ollessa isällään, ja niistä hetkistä osaan myös nauttia. Vaikka perheemme onkin nykyään erilainen kuin ennen, antakaa meidän nauttia rauhassa perheenä olemisesta. Sitäpaitsi, kuten ap sanoi, tämä projekti aikanaan loppuu, ja sitten on taas uuden elämänvaiheen aika. Minäkin olen silloin vielä reilusti alle viidenkymmenen :-)
Hienoa kun alkaa tulla tälläisiäkin viestejä, en siis ole ainut, ken katselee asioita näkökulmasta, joka on laajempi kuin oma napa.
Minullekin on tärkeää antaa lapsilleni aikani, läsnäoloni sen mukaan mitä he lapsina vielä tarvitsevat.
Puuhaan heidän kanssaan, olen käytettävissä, olen heitä varten,suunnittelen elämääni sen mukaan mikä lapsilleni on parasta.
Kun he lähtevät kerran viikossa etävanhemmalleen, en välttämättä lähde minnekään:
olen hiljaisessa kodissa, käyn saunassa, istun parvekkeella, luen ja käyn ajoissa nukkumaan, nautin olostani !
Osittain tähän on vienyt se tieto, ettei tuleva kumppanini ole kapakassa, vaan jossain muualla. Luotan siihen, että kun aika on kaikinpuolin kypsä, kohtaan hänet jonka kanssa voin jatkaa loppumatkan.
Olen yrittänyt sanoa ihmisille, miten naurettavana koen arviot,joitten mukaan minun täytyy olla todella masentunut, ja että minun olisi syytä lähteä rentoutumaan ja tuulettamaan päätäni, etsiä uusi suhde.
Käyn yksinäisenä iltana lenkillä, saan raitista ilmaa ja virkistäviä hetkiä, mutta että nykyään virkistäytymisellä tarkoitetaan lähes yksinomaan kapakkaan menoa, lähes epätoivoon viittaavaa iskemistä. Kun minua ei nyt jaksa kapakat kiinnostaa minua pidetään outona, vaikka nyt vasta tiedän oikeasti olevani vapaa valitsemaan.
Jos jonkun mielestäni elämäni on depressiivisen tylsä,niin en sille voi mitään. Omasta mielestäni elän parhaalla mahdollisella tavalla tilanteeseen nähden.
Minun elämäni on nyt tätä,niinkuin sen pitää ollakin.
Kymmenen vuoden päästä se on erilaista. Kuka sanoo minun silloin taatusti olevan onnellisempi ?
Jos itsestä tuntuu, ettei ole valmis uuteen suhteeseen, niin silloin sellaiseen ei kannata lähteä, vaikka ystävät painostaisivat. Erosta toipuminen vie aikaa ja itse ainakin olen ajatellut käydä asioita läpi yksin ja opetella tuntemaan itseäni niin kauan kun se on tarpeellista minulle. Jotta sitten kun joskus olen valmis uuteen suhteeseen, se voisi perustua johonkin muuhun kuin yksinäisyyden pakenemiseen.
Mainitsit pelailusta vastakkaisen sukupuolen kanssa. Minusta pelailu ei oikein kuulosta reilulta peliltä. Jos ei ole valmis vakavaan suhteeseen, niin minusta silloin toista osapuolta kohtaan pitäisi siinä asiassa olla ehdottoman rehellinen. Jottei toinen ala odottaa liikoja, pety ja särje sydäntään. Siinä ei ole mitään pahaa, vaikka harrastaisikin sellaisia vähemmän vakavia suhteita, mutta minusta sen pitää silloin perustua molemminpuoliseen sopimukseen siitä, mikä suhteen luonne on.
Eli rehellisyys ja avoimuus kunniaan sekä itseä että muita kohtaan siinä mikä homman nimi on.
Minulla on nyt mahdoton pissihätä, mutta kirjoitan tämän viestin ennen vessareissua. Muistaakseni kukaan ei ole aikaisemmin tällaista kirjoitellut. Olen kirjoitelllut vuosia Elleissä ja kertonut valinnastani elää yksin lastemme kanssa. Minua on aina pidetty outolintuna.
Lueskelin eilen pääkaupunkiseudun seurakuntalehteä. Runopalstalla oli sattuva runo, jossa yksinäinen purki pahaa mieltään. Joku oli sanonut hänelle ettei yksinäisen kannata paistaa pullaa.
Eräs tuttavani jatkuvasti laittaa yksinäisyyden mielenterveysongelmien aiheuttajaksi. Hän ei koskaan katso puheissaan peiliin.
En ole koskaan pelannut avioeroni jälkeen miesten tunteilla. Toki minuun on ihastuttu "kuolemanvakavasti", mutta onneksi mies toipui onnellisesti sydänsuruistaan.
Miksi ihmeessä lopettaisin ex-aviomieheni rakastamisen. Hän potee syvää masennusta ja odottaa sairauseläkepäätöstä. Olisin valmis antamaan hänelle työkykyni ja itse jäämään eläkkeelle. Olen raatanut vuosia kahta työtä.
Rakkautta on monenlaista. En tunne olevani marttyyri tai jotenkin toisia parempi ihminen. Teen vain niin kuin sydän käskee.
Rakastan rauhaa ja hiljaisuutta. Nytkin odottelen, että kahvihuone on tyhjä. En viitsi istua hälisevässä naisseurassa.
Yksinelämisessä on paljon ihania puolia. Tällä viikolla 18 vuotta täyttävä tyttäremme sanoi sen eilen osuvasti. Luin hänelle ääneen em. runon.
Tyttären mielestä yksineläminen on paljon ihanampaa kuin parisuhde. Kukaan ei syö minun keksejä kaapista. Osuvasti sanottu. Rakastan Fourree keksejä. Tulen huonolle tuulelle, jos keksipaketti on syöty tyhjäksi.
Olen tänään taas täysin naturelle meikitön, tukka nutturalla ja täysin päästä varpasiin harmaa. Jopa hiukset ovat ohimoilta harmaat. Look on täysin harkittua. En halua enää ikinä, että kukaan mies ihastuu ulkonäkööni. Haluan olla Suomen vaatimattomin ja näkymättömin nainen.
En enää käytä yh-äiti, sillä se on muutaman päivän päästä historiaa. Yh-ura on ohi. Ihana vaihe elämässä. Kiitos palstalaisille nettipalstoilla. Annoitte näinä vuosina korvaamatonta henkistä tukea.
Olet oikeassa että pelailu ei ole reilua peliä ja olen sanonut aika suoraan että tilanne on se että työ vie niin paljon aikaa itseltäni ja se vapaa aika mitä on niin pyhitän sitten pojalle.
Mutta minkä sitä mahtaa jos joku ihastuu, vaikka en sitä haluaisi että joku sitten rakentaa pilvilinnoja ja loukkaantuu kun huomaa että se on mahdottomuus ja itse en pysty ratkeamaan moneen eri paikkaan.
Välistä vaan tuntuu siltä että mun päätöksiä ei kunnioiteta kun haluan laittaa lapsen kuitenkin kaiken edelle ja en halua uuteen suhteeseen sillä motiivilla että katsotaan että kuinka käy? se on mielestäni toisen tunteilla leikkimistä, kun kuitenkin tietää että se kompastuskivi mikä tulee on itsestä johtuvaa ja elämäntilanteesta.
Taidankin olla aikamoinen outolintu mies, mutta naisystäviä mulla on ja tulee olemaan kunhan vaan ei sitten mene asiat liian pitkälle ja en edes halua mitään seksisuhdettakaan heidän kanssaan vaan ainoastaan keskutelukavereita.
Kyllä sinunkaltaisia on paljon muitakin, yksinkertaisesti kaikki ihmiset eivät ole läheisriippuvaisia, halua hengittää toisen kautta, eivät pelkää yksinoloa. Joillakin yksinolo on nautintoa ja vapautta, ei yksinäisyyttä.
Harmittaahan se, että joku tietää mukamas paremmin, kuinka olen onnellinen. Todistaminen ja inttäminen ei auta, pitää jättää ne neuvot omaan arvoonsa.
Sina voisit maalata itsesi esimerkiksi muille jotka laukkaavat heti eron saatuaan (liian useat jo sita ennen) ties kuinka monen eri ihmisen sankyyn.
Sitten valitellaan ja ruikutetaan kun koko elama ensin taydella ymmarryksella ja tieten tahtoen oiken tahallaan hakataan sapaleiksi.
Viittaa kintaalla noille "ystaville", kuten jo tiedat, eivat he ole todellisia ystavia. Pida moraalisi korkealla ja nauti lapsestasi niin kauan kun han haluaa seuraasi. Siita sina tulet saamaan kiitoksen ja kunnian itsellesi!