Olin treffeillä ja ne olivat mielestäni ihan onnistuneet, hieman yli tunti juteltiin. Kuitenkin sitten treffien lopuksi nainen ilmoitti, että " kemiat eivät oikein kohdanneet", vaikka tätä ennen oli käyty pitkiä keskustetuita puhelimessa ja sählöposteissa.
Eipä tuo mitään, hyvä että nainen oli rehellinen, mutta sitten heräsi kysymys, että "mitä kemioiden kohtaaminen" sitten tarkoittaa?Onko sillä jotakin tekemistä ulkonäköni kanssa( joka on ihan normaalia tasoa), vai olinko minulla sitten jotakin ärsyttäviä tapoja, joista en vain ole tietoinen?
Olisi kiva tietää, mikä teidän mielestänne vaikuttaa " kemioiden kohtaamiseen". Pystyykö siihen vaikuttamaan vai onko se vain " jokin juttu?"
Eipä tuo mitään, hyvä että nainen oli rehellinen, mutta sitten heräsi kysymys, että "mitä kemioiden kohtaaminen" sitten tarkoittaa?Onko sillä jotakin tekemistä ulkonäköni kanssa( joka on ihan normaalia tasoa), vai olinko minulla sitten jotakin ärsyttäviä tapoja, joista en vain ole tietoinen?
Olisi kiva tietää, mikä teidän mielestänne vaikuttaa " kemioiden kohtaamiseen". Pystyykö siihen vaikuttamaan vai onko se vain " jokin juttu?"
Vastaukset 14
Vanhimmat
No, se tarkoitti sitä, että nainen ei pitänyt olemuksestasi, tavastasi puhua, äänestäsi tai jostakin muusta määrittelemättömästä asiasta sinussa. Tai sitten hän ei pitänyt sinusta tarpeeksi halutakseen tavata uudelleen. Siitä ei kannata ottaa nokkiinsa, se on hänen päätöksensä ja sellaisenaan kunnioitettava.
Ei kun etteenpäin, sano mummo hangessa.
Mikä sitten voi vaikuttaa siihen kemioiden kohtaamiseen? En osaa kertoa varmasti. Minulla se ainakin oli vain se, mitä tapahtui sitten toisella tapaamisella. Ensimmäinen on aina sellaista tunnustelua ja jos siitä selviää...
Nykyisessä pikayhteiskunnassa näyttää vain olevan sellainen käytäntö, että ensitreffeillä pitäisi pystyä näyttämään olevansa jotenkin erityinen, muuten niitä toisia ei koskaan tule.
Juuri noinhan se on...
Joku viisas sanoi, että nettitreffeillä livemaailmassa moni rakkaus jää syttymättä ja moni ystävyys syntymättä...
Koska ihmiset eivät nää vastapuolta, ovat treffeillä omien haaveidensa kanssa, eivät vastapuolen...Ja ovat tottuneet saamaan kaiken nopeasti, "pikaruokana"...
Enpä minäkään olisi uskonut kesällä ensi kertaa nykyisen seurustelukumppanin tavatessani, että tästä tulee tällaista. Aaaaah.
Ensitapaaminen oli jo kohtuullisen pitkän kirjoittelun jälkeen ja hän ehdottomasti ei lähettänyt kuvaansa ennen tapaamista. Tuli sitten vielä myöhässä ja emme olleet löytää toisiamme. Puhe oli vaikeaa kun hän yritti löytää minusta epärehellisyyttä suhteessa viesteihini... Suoraan sanottuna jos olisin ollut vähemmän rauhallinen, olisin lähtenyt menemään.
Oli siis mennä hermo. Onneksi ei mennyt, sitten kun pääsi muurista ohi, sisällä olikin tosi lämmin ihminen.
"Meidän kemiat ei sovi yhteen." =
"Puistattaa pelkkä ajatuskin että pitäisi suudella sun näköistäsi miestä, sänkyyn menosta puhumattakaan."
:-D
on aika pitkälle se "joku juttu" Mutta ihan ensi vaikutelmakin on tärkeä.Ensimmäiset tärkeät sekunnit.Siinä se varsinkin vastenmielisyys tulee.Sitä kannattaa kuunnella. Mutta minusta sympatiaa rakennetaan kahden ihmisen välille hitaammin..ja voi olla lukkoja jostain hunosta kohtelusta. Mutta pitää olla viisas ja salliva, ettei vaadi toiselta täyttä avoimuutta, ilman tutustumista ja luottamusta!
Oma vähäinen kokemukseni nettitapaamisista on, ettei sellaista jalat alta fiilistä ole syntynyt eka kertaa tavatessa niin kuin täysin tuntemattoman kanssa voi joskus käydä. On ehkä jopa hieman epärealistista odottaa sellaista, varsinkin jos viestittelyä ja keskusteluita on käyty jo pitkään ja toinen on jo tehnyt tehdä syvän vaikutuksen. Pettymyksiä en onneksi ole kohdannut, jollain tapaa tunne vain on ollut hyvin erilainen kun saa huomata että toinen on juuri sellainen kuin "kuvittelikin".
sanana on juuri se pointti,mikä liittyy täällä netissä ystävää tai jopa elämänkumppania etsiviin ihmisiin tai niihin jotka haluaa täältä tulla löydetyiksi.
ihminen voi muodostaa jostain toisesta miellyttävän kuvan itselleen,hänen tavastaan ilmaista itseään vaikka postin välityksellä,on ehkä saanut tältä ihmiseltä kuvankin,jossa hän iloisesti hymyilee,jossain tilanteessa,mutta...
livetilanteessa tämä ihminen saattaa ollakkin kaikkea muuta,kuin se "hauskantuntuinen ja ilosilmäinen" ihminen,millaisen kuvan hänestä itse on itselleen muodostanut.hän voi olla vakava,häntä voi jännittää,hän voi olla ujo,varautunut,hiljainen jne.on helppoa kirjoitella mukavia,vaikka ihan ventovieraille,kuin kohdata tämä ihminen sitten ihan silmästä silmään.
siitä kai on kysymys,kun kaksi täysin toisilleen vierasta ihmistä tapaa,että on vain itse luonut siitä toisesta "ihanneihmisen" kuvan,ja sitten pettyykin,kun se toinen ei olekkaan niiden unelmien kaltainen.
täälläkin on niitä helmiä ja aitoja ihmisiä,aikaa se kyllä vaatii ja kärsivällisyyttä,että ne löytää.kellä sitä on,ehkä täälläkin voi onnistua,ihan samoin kuin missä tahansa muuallakin,missä ihmisiä yleensä liikkuu.
tsemppiä vain kaikille "helmenkalastajille" !
Kaikille tutustuminen netin kautta ole sopivin muoto, vaikka moni sitä tänä päivänä yrittääkin. Ainakin pitäisi pystyä olemaan riittävän realistinen, hyvä ihmistuntija ja olla myös hyvin tarkka siitä, että osaa ilmaista itseään mahdollisimman aidosti. Vähintäänkin siinä vaiheessa kannattaa miettiä jotain muuta, jos huomaa löytävänsä jatkuvasti uusia netti-ihastuksia, koska eivät ne ihmiset täällä ole yhtään sen ihmeellisempiä kuin muuallakaan.
niin justiinsa !
pitää ajatella, että onhan täällä fiksuja ja terveitä ja kunnollisia ihmisiä, olenhan minäkin täällä...
Ihminen haistaa uskomattoman määrän tuoksuja, ei vain osaa tunnistaa niitä. Joskus tulee vain epämääräinen vastenmielinen olo tai jokin asia vetää käsittämättömällä tavalla puoleensa. Kyse on tuoksuista. Asiaa on tutkittu ja siitä on kirjoitettu lääketieteellisissä julkaisuissa. Erään teorian mukaan ihminen etsii kumppania, jonka DNA:n tuoksu eroaa mahdolisimman paljon omien sisarusten DNA:n tuoksusta. Tälle on tietysti selkeät biologiset perusteet niin, että jälkeläiset saisivat riittävän erilaisia geenejä vanhemmiltaan (ja esim harvinaiset perinnölliset sairaudet eivät yleistyisi).
Kemiat eivät siis ole mitään "henkisiä" ominaisuuksia, eikä niitä netissä voi aistia.
Miehen hiki mm sisältää runsaasti feremoneja(tuoksumolekyylejä) ja se parhaimmillaan tekee "naisen hulluksi". Näitä tuoksuja voi sitten peittää erilaisilla hajusteilla ja sotkea aitoja kemioita. Naisella myös hormonaaliset seikat vaikuttavat asiaan niin, että nainen tuoksuu ovulaationsa aikana erittäin haluttavalta.
Sanomattakin on selvää, että tupakan, alkoholin tai lian haju tai muuten pahanhajuinen hengitys tappavat kaiken kiinnostuksen.
Lemmikkieläimillä, ainakin kissoilla ja koirilla, feromoneja käytetään turvallisen ja rauhallisen tunteen aikaansaamiseksi.
Miksei ihmiselle voisi kehittää samankaltaista keinotekoista feromonia, jota sitten voisi suihkutella itseensä kun haluaa jonkun kiinnostavan ihmisen hullaantuvan itseensä?
Eihän se sitten takaisi, että kannetaan riittävästi erilaisia geeneja. Se "oikea" ei olisikaan oikea, koska tuoksu oli varastettu!
Eikös nyt ollut kyse vain sen naisen kemioista? Eihän se sinun kemioista tiennyt. Naisen olisi pitänyt sanoa "kemiani ei kohdistu sinuun".
Parempi olisi kun puhuttaisiin asioista vain niiden oikeilla nimillä, kuten "en tunne vetoa sinuun", "en ole kiinnostunut sinusta tämän enempää" tai "et herätä minussa mitään tunteita". Sanontoja kyllä riittäisi, mutta naisilla on kummallinen tapa sekoittaa asioita, vierittämällä syy vastapuolelle.
Kokemusta nettitreffeistä jo viime vuosituhannelta, ajalta, jolloin siellä roikkui vain nörttejä ja muita epäsosiaalisia mörköjä.
Toisen sukupuolen tietyt ominaisuudet vetoaa meissä hyvin syvälle, alkukantaiseen minään, matelijanaivoihin. On hyvä tietää, mitä ne kullekin ovat, koska ne pysyvät pitkälti samoina. Kun kumppanilla on tuo "jokin", on intohimo varmistettu ikiajoiksi...
Jos treffikumppani ei sitten vastaa niihin, ei synny vetoa, "kemiat" eivät kohtaa. Eihän se ole kenenkään vika, olemme vain erilaisia. Se pitää hyvksyä, ja etsiä edelleen. Kyllä sopiviakin on olemassa.
Sopivuutta mitataan pitemmän aikaa, ja jotkin häiritsevät pikkuasiat saattaa häipyäkin. Mutta jos mies on aivan eri kaliiberia vaikka, ei se mihinkään muutu. Miten sen sitten sanot niin, ettei toinen loukkaannu ? Ei ole tarpeen loukata, ei se ole kenenkään oma vika että on vaikka kasvanut väärän kokoiseksi. Jollekin toiselle se on ihan passeli :)
Sallitaan siis selitykset...