Kun on kyseessä avioero ja uudelleenavioituminen, on se asia, joka nykyisessä yhteiskunnassa on tullut yhä yleisemmin hyväksytyksi. Sillä avioliittoa saatetaan helposti pitää vain sopimuksena, joka voidaan purkaa milloin tahansa. Saatetaan ajatella, että jos tulee ongelmia, niin "voimmehan aina erota, jos tästä ei tule mitään". Porttia erolle saatetaan siten pitää koko ajan avoinna ja juuri tämä voi aiheuttaa sen, ettei avioliittoakaan hoideta kunnolla. Siihen ei kunnolla paneuduta, koska eroa pidetään koko ajan yhtenä vaihtoehtona.
Miten tämä asia sitten voidaan korjata, niin ei siihen ole muuta vaihtoehtoa kuin että alkaa uudestaan sitoutua suhteeseensa. Sillä toista ei koskaan kannata pitää itsestäänselvyytenä, vaan häneen tulee varata aikaa ja huomiota yhtä lailla kuin muihinkin tärkeisiin asioihin; tai itseasiassa aviopuolison tulisi olla tärkeysjärjestyksessä heti toisena Jumalan jälkeen. Jos meillä on tällainen oikea tärkeysjärjestys, estää se varmasti suhdetta täysin kuihtumasta.
Samoin meidän on syytä huomata, että avioliitto on tosiaankin elinikäinen suhde - eli se on tarkoitettu suhteeksi, jonka vasta toisen kuolema purkaa. Jos emme tätä asiaa sisäistä, ei meidän motivaatiomme rakentaa sitä kunnolla ole todennäköisesti kovin vahvalla pohjalla:
http://koti.phnet.fi/elohim/avioerojauudelleenavioituminen
Miten tämä asia sitten voidaan korjata, niin ei siihen ole muuta vaihtoehtoa kuin että alkaa uudestaan sitoutua suhteeseensa. Sillä toista ei koskaan kannata pitää itsestäänselvyytenä, vaan häneen tulee varata aikaa ja huomiota yhtä lailla kuin muihinkin tärkeisiin asioihin; tai itseasiassa aviopuolison tulisi olla tärkeysjärjestyksessä heti toisena Jumalan jälkeen. Jos meillä on tällainen oikea tärkeysjärjestys, estää se varmasti suhdetta täysin kuihtumasta.
Samoin meidän on syytä huomata, että avioliitto on tosiaankin elinikäinen suhde - eli se on tarkoitettu suhteeksi, jonka vasta toisen kuolema purkaa. Jos emme tätä asiaa sisäistä, ei meidän motivaatiomme rakentaa sitä kunnolla ole todennäköisesti kovin vahvalla pohjalla:
http://koti.phnet.fi/elohim/avioerojauudelleenavioituminen
Vastaukset 14
Vanhimmat
Joo'o, kyllä näin on. Periaatteessa.
> ..avioliitto on tosiaankin elinikäinen suhde - eli se on tarkoitettu suhteeksi, jonka vasta toisen kuolema purkaa.<
Miten toimia, kun se toinen joka on 101% tuon ajatuksen takana, ymmärtää asian niin, että avioliitossa voi toista kohdella miten tahansa, ja jos se toinen ei hyväksy mitä-tahansa-kohtelua ja haluaa erota, niin tuo toinen pitää tätä eroa haluavaa sitoutumiskyvyttömänä, lyhytjänteisenä, "miksi sitte mentiin naimisiin jos et halua siinä pysyä" -tyyliin... ?
Tyly kohtelija selittää käytöksensä niin, että tuo toinen osapuoli "ajattelee asioista eritavalla", heillä on "erilaiset elämänarvot", ja erilaiset määritelmät asioille. Keneltä sitten kysytään mitkä ovat OIKEAT elämänarvot ja mikä on asioiden ja sanojen OIKEA merkitys = määritelmä?
Ylenen käsityshän kuvitellaan tiedettäväksi. Esimerkki: Mitä on rakkaus? Miten rakkaus ilmenee? Toiselle se tarkoittaa... no, "kaikkihan sen tietää"... ja toiselle se tarkoittaa sitä tunnetta mikä itsensä sisällä on - vaikkei sitä mitenkään näyttäisi ja osoittaisi, ei kohtele toista ihmistä kuten rakastamaansa ihmistä kohdellaan. Sellaista kun ei ole missään OHJE-kirjassa määritelty. "Naistenlehtien roskajutut" eivät kelpaa selvittämään mitä rakkauden pitäisi olla.
Onko tässä kyseessä jollain tasolla tunnevammainen ihminen, vai olenko minä täysin ulapalla ja kuvittelen elämästä ja rakkaudesta liikaa?
avioliitossa voi todella kuolema lopulta erottaa! Maistraatissa ei luvata mitään sellasta että vasta kuolema saa erottaa.
Naistenlehtien juttuja ei tosiaankaan pidä ottaa liian vakavasti. Maailma muuttuu kovaa kyytiä.
Nykyään tuntuu olevan kovaa muotia naureskella 50-luvun arvomaailmalle. Minut on kasvatettu noiden oppien avulla ja jälki on mitä on. Olet mm. sitä ikäpolvea, joka pakotettiin oikeakätiseksi. Rakastan piirtämistä ja olen hieman katkera asiasta. Tyttäreni esitteli taas eilen ihanaa lyijyvärityötään ja otin taas tämän asian esille.
Kävin ennen avioeroa raamattupiirissä. Sitten kesken piirin kerroin papille, että on vaikea keskittyä raamatun tutkimiseen perhekriisin takia. Naispappi ohjasi minua vertaisryhmien pariin. Siellä sitten vierähtikin muutama vuosi.
Kävin toki melko ahkerasti kirkossa ja joskus raamattuluennoilla.
Olen käräjäoikeuden tuomarien puheiden mukaan erittäin friikki tapaus oikeuden historiassa.
Tein kaikkeni estääkseni miehen hakeman avioeron.
Minulle avioeroa ei ole olemassakaan. Näköjään joku raamatuntutkija on kanssani samaa mieltä.
Oikeusoppineet harokoot hiuksiaan. Niin minä luin raamatun lehdiltä enkä näköjään kovin väärässä ollut.
Hylätyn osa sopii minulle erittäin hyvin. En manaa ja harmittele osaani. En havittele uudelleen avioitumista. Ei oo eikä uutta tuu. Se on kerrasta poikki sanon suoraan se jotain vanhaa iskelmää siteeraten.
Joku viisas naisnäyttelijä sanoi avioeronsa jälkeen, että hän ei enää sotke keskenään sukkapyykkiä ja juridiikkaa. Mahdottoman osuva neuvo avioeroajille.
En suosittele kenellekään raamatun ominpäin tulkintaa. Siinä voi mennä pahasti metsään.
Tuputin aikoinaan raamatuntulkintaani exälleni ja uusille naisystäville. Sain kiitokseksi lähestymiskiellot. Oikeuslaitos taas piti fiksumpien puolta.
Raamattu on ihan mukava kirja luettavaksi. Käytännön elämässä sen orjallinen noudattaminen on sula mahdottomuus. Olen siitä elävä esimerkki.
Törmäyskurssista maksoin kalliit oppirahat.
En kuitenkaan ole vielä ainakaan toistaiseksi tarvinnut turvautua onnellisuuspillereihin toisin kuin vastapelurini.
Minun puolesta ihmiset saavat avioitua vaikka joka päivä eri ihmisen kanssa. Huvinsa kullakin.
Lohditin äsken naisystävääni. Hänellä on taas sydänsuruja myttyyn menneen romanssin takia.
Neuvoin häntä pistäytymään näillä sivuilla.
En enää viitsi aukoa päätäni tästä asiasta. Monien vuosien takaisia juttuja. Viihdyn äärimmäisen hyvin yksineläjänä ja kahden aikuisen lapsen äitinä. Pidän kotipullasta ja Fourree-kekseistä. Siinä elämäni ilot, jos mukaan ei lasketa netissä roikkumista.
Olet jarjestanyt elamasi taapainoon.
Kertomasi nayttaa etta taysijarkisiakin ihmisia on olemassa. Jokaisella meilla on vapaus valita miten asetamme ealamamme, tuon ylellisyyden Luoja on suuressa viisaudessaan meille jokaiselle antanut. Liian monet kayttavat vaarin tuota suurta vaupuslahjaansa ja sitten valittavat ja ruikuttavat kun tyhmyydesta taytyy maksaa!
Ja jumala sekoitetaan joka asiaan. Mikä jumala kysyn vaan? ei ainakaan semmoinen jonka takia ihmiset saisivat hyvä syyn hallita ja tuomita toisia ihmisiä.
ei merkitse kärsimystä ja voin ymmärtää miksi ihmisiä kiinnostaa enempi oma usko ei muiden sanelema.
ollut hyvä kirjoitus! Kuulepas, olen eronnut ja uudelleen avioitunut. Suurimman virheen, minkä puolisoivat voivat tehdä toisilleen, niin luvata jo etukäteen ja julkisesti, etteivät "voi" erota.. Miksi ihmeessä eivät voisi?? Itse olin toiseen avioliittoon mennessäni vakuuttunut, että "avioero" -kortti oli jo käytetty. Vaikeudet kun alkoivat tajusin lopulta, että parisuhde vääristyy todella, jollei ymmärrä sitä, että siinä ollaan VAPAAEHTOISESTI!! Jos ajattelet, että tätä on vain kestettävä, elämäsi myös on sitä. Meillä alkoivat ongelmat selvitä, kun pystyin ääneen myöntämään, että avioero on edelleen vaihtoehto, vaikka ensimmäinen liitto päättyikin eroon. Huijasin itseäni ja miestäni sillä, että "me" emme eroa!
Korostan, että avioero on AINA yksi vaihtoehto, ja avioliitto on sopimus, jossa ollaan vapaaehtoisesti!! Vasta sen tasapainon ymmärtämisen jälkeen alkaa ihmissuhde toimia. Älä huijaa siis itseäsi ja puolisoasi "pakko"liitolla, tai jos sen haluat tehdä, niin älä ihmeessä kiusaa asialla muita!!
Sinänsä ihan hyvät sivut. En kuitenkaan koskaan hyväksy tällaista hengellisten asioiden käsittelytapaa, jossa napsitaan irtojakeita sieltä täältä ja sitten vedetään niistä johtopäätöksiä opetusmateriaaliksi asti. Raamattu on jossakin määrin ristiriitainen kokonaisuus ja sellaisena sitä pitää mielestäni myös käsitellä.
On ihan hyvä varoittaa ihmisiä kevytmielisistä eroista. Luulen, että niitä on kuitenkin todella vähän, ainakin uskovien keskuudessa.
Tässä esimerkki, miltä linkitetyt sivut voisivat jakeiden osalta näyttää, jos poiminta osuisi vähän eri kohtiin kuin sivujen laatijalla. Keskityn UT:iin:
"Teille on opetettu tämä käsky: 'Älä tee aviorikosta'. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan." Matt.5:27-28.
Huom. ennen tätä on käsitelty käsky: "Älä tapa". Siitä Jeesus toteaa: "Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: 'Senkin hölmö', on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen. Matt.5:22.
Monikohan aviopuoliso (ja kuka tahansa ihminen)kärvenisi helvetissä jo tämän jälkimmäisen jae-esimerkin perusteella? Itse käsitän niin, että Jeesus tässä selittää, miten mahdotonta ihmisen on käskyjä täyttää. Jokainen ihminen on syntinen ja tekee virheitä. Ymmärrän myös niin, että käskyissä puhutaan asioiden syvällisemmästä ymmärtämisestä kuin mihin lyhyet lauseet pinnallisesti tulkiten johtavat. Voipa siis olla, että jokainen vähänkin pitemmän elämän elävä ihminen rikkoo Jumalan silmissä joka ikisen käskyn. Jos keskittyy noudattamaan pintaviestiä voi luulla itsestään liikoja (kun ei ole kenestäkään ilmoja pihalle päästänyt, kuvittelee onnistuneensa Jumalan lain täyttämisessä tältä osin).
Itse teossa tavatusta avionrikkojanaisesta Jeesus sanoi lainoppineille ja fariseuksille:
"Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven." Joh.8:7. Eivätpä kivet pahemmin lennelleet.
"Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden, ajaa hänet aviorikokseen." Matt.5:27.
Voiko tämä hylkääminen tarkoittaa myös linkissäkin mainittua muiden asioiden asettamista vaimon edelle (esim. työ). Ainakin hylätyksi tällöin vaimo takuulla itsensä tuntee.
Raamattu on täynnä kuvauksia luusereista, joita Jumala käyttää rankkojen töppäystenkin jälkeen, esim. David, joka tapatti miehen saadakseen tämän vaimon itselleen. Rangaistus (lapsen kuolema) oli tosin kova. Lapsethan ne syyttöminä usein nykyäänkin esim. erotilanteissa kärsivät. Ja vanhemmat surevat aiheuttamaansa kärsimystä.
En siis anna tässä tulkintaa Raamatun opetuksille avioerosta, vaan osoitan, että poimimalla irtojakeita asiasta saadaan halutessa lähes millainen kuva tahansa. Kun käsitellään vaikeita ja monimutkaisia asioita, Jumalan armo ja valmistettu sovitus ovat ihmisen ainoa toivo.
-Lämmin kiitos asiallisesta linkistä tähän kipeään aiheeseen!-Luin tekstin läpi suurella mielenkiinnolla ja voin todeta,että se on ollut minulle henkilökohtaisesti suuresti VAPAUTTAVAA.-Olen oman avioeroni jälkeen tutustunut hyvin tarkasti asiaan lukemalla kirjan "Kunnes kuolema erottaa",pitämällä siitä alustuksenkin eräässä piirissä (synnytti erittäin vireän keskustelun),keskustelemalla hengellisten työntekijöiden kanssa avioerosta,uudelleenavioitumisesta,rukoillen pyytäen viisautta tietää JUMALAN TAHTO ja olen saanut samankaltaiset vastaukset kuin Raamattu ilmoittaa ja syvän sisäisen varmuuden asiasta.Tuo "hyljätty"-ongelma selvisi minulle aivan samoin kuin se on tuossa tekstissä kerrottu (Raamatun mukaan) ja oikea tieto todella vapautti,koska Jumala on oikeudenmukainen ja Hän ei tee syyttömästä syyllistä eikä syyllisestä syytöntä.-Asia on tärkeä minulle,koska tahdon elää Jumalan tahdon mukaan.HÄN ON ARMAHTAVAINEN OMILLEEN,JOTKA OVAT VILPITTÖMÄSTI TAHTONEET ELÄÄ OIKEIN AVIOLIITTOA KUNNIOITTAEN.-Oma liittoni kesti vuosikymmeniä,annoin anteeksi uskottomuutta uskoen puolisoni parannuksen tekoon.Tein kaikkeni ollakseni hyvä vaimo(liikaákin!),sexistä ei ollut puutetta liitossamme,mutta mieheni oli vain jotenkin "heikko" vieraisiin naisiin.Oli väkivaltaakin ja taloudellista vastuuttomuutta,mutta se ei oikeuttanut minua eroamaan.Jatkuva uskottomuus vei liittomme eroon ja asiasta tuli itselleni syvä varmuus.-Eron jälkeenkin odotin ja rukoilin,jos vielä kaikki muuttuisi välillämme ja voisimme aloittaa alusta...Hän avioitui sitten toisen kanssa ja Jumala johdatti vuosi sen jälkeen(viisi vuotta erosta) minulle uskovan,luotettavan,hyvän puolison.Toinen avioliittoni on hyvin onnellinen.TAIVAS MAAN PÄÄLLÄ.-Tällä palstalla läheskään kaikki eivät ymmärrä näitä Raamatun selviä ohjeita,koska eivät elä niiden sääntöjen mukaan,mutta me monet vilpittömät vaeltajat tarvitsemme niitä,koska TOTUUS VAPAUTTAA.-Tuo kirjoitus ja kannanotto on todella HYVÄ JA TARPEELLINEN!
http://koti.phnet.fi/petripaavola/Uskovan avioero
Sinulle uusi teksti arvioitavaksi totuus vapauttaa ...
-Todella hyvä ja selkeä opetus avioerosta ja uudelleenavioitumisesta.Mielestäni täydentää alkuperäistä ketjun aloitustekstia ja on täysin sopusoinnussa sen kanssa Raamatun sanan pohjalta.Viimeksimainitussa on erittäin selkeästi tuotu esiin mm. se seikka,kuka on hyljätty osapuoli.Tämä ymmärretään usein väärin ja se aiheuttaa vääriä tulkintoja siitä,kuka saa Jumalan tahdon mukaan uudelleen avioitua.
-Oli hyvä,että ANTEEKSIANTAMUS JA JUMALAN ARMO on myös huomioitu kaikissa tapauksissa,kun langennut haluaa parannusta tehdä.-Jumalan oikeudenmukaisuus vapauttaa syyttömät ja tahtoo syyllisiäkin ARMAHTAA!-Avioeroa ei varmasti kukaan tahdo elämässään kokea ja tapahduttuaan se on aina hyvin tuskallinen prosessi.Kun syytön osapuoli on kaikkensa yrittänyt,on Jumalan sanan terve totuus vapauttava kokemus hänelle,jota on jo kylliksi lyöty ja haavoitettu.Jumala antaa myös voimaa antaa anteeksi rikkoneelle puolisolle ja UUSI ELÄMÄNVAIHE VOI ALKAA TERVEELLÄ POHJALLA. -Kirjoituksesi neuvot hyvin moninaisiin tilanteisiin ovat hyviä ja raamatullisia.
Oikee hyvä juttu. Jumala on pyhä ja armollinen.
Ei kannattais sotkea jumalaa näihin asioihin
Usko Jumalaan oletusarvoisesti sotkee Jumalan ihmisen elämään. Siitähän siinä on nimen omaan kyse, Tässä kannanotossasi on siis perustavaa laatua oleva virhe. Sinun olisi pitänyt kirjoittaa, ettei mielestäsi kannata uskoa Jumalaan.
Tosin se olisi varmaan eri ketjun aihe, etkä näin saisi kirjoitettua julistustamaasi näkökulmaa tähän ketjuun. Olitpa ovela...