34 v. naimisissa

heh.. :)

Vanhempani ovat edelleenkin naimisissa, yli 50 vuotta. Mutta en muista ikinä nähneeni heitä halaamassa tai puhumassa hyvää toisistaan. Jo murrosiässä toivoin, että olisivat eronneet. Toisille nähtävästi sopii tällainen itsensä kiduttaminen. Mutta siinä vaiheessa kun lasten vanhemmat sanovat olevansa yhdessä vain lasten takia, toivoisin heidän eroavan.. Kyllä tuollainen kulissiavioliittokin jättää jälkensä lapsiin.

Mä saisin traumoja jos mun mutsi ja faija pussailis ja kopelois toisiaan .Tehköön sitä pimeessä peiton alla,mutta ei mun nähden.Mä en halua ajatellakkaa et niil ois niinku jotainmuhinoita koskaa olukaa,tuntus vastenmieliseltä jo ajatuksena.

On ne joskus sekstanneet, ilmiselvästi, kun sinä kerran olet olemassa. Jos olet ainokainen, sekin on selitettävissä. He joko alkoivat huolehtia ehkäisystä, tai sitten lopettivat nähtyään seksinsä tulokset.

Me ollaan oltu isännän kanssa naimisissa 26 vuotta ja totisesti ollaan kaukana siskosta ja veljestä. Nyt kun pesue on maalimalla on meillä uusi opettelu kahden elämiseen ja kovasti kumpikin yrittää kaikkea kivaa tehä kahden.

Siihen 26 vuoteen mahtuu niin ylä- kuin alamäkiäkin, mutta yhessä on pysytty vaikka eronkin partaalla on käyty. Kai se on sitä rakkautta. Kävin tuolla haluttomuussivulla ja minua kummasti ihmetytti se, että eikö ihmiset enää puhu toisilleen siitä mistä tykkää ja mitä haluaa. Meillä puhutaan ja suoraan.
Joskus seksiä harrastetaan tiheään ja joskus on pisempiäkin pausseja. Mutta yhessä ollaan nämäkin asiat käyty läpi. Sillä totta on se, että mies ajattelee asioista erilailla kuin me naiset. Sitä silittelyäkin mitä me naiset kaivataan voi opettaa. Meillä on mies oppinut ja kyllä se saa meikäläisenkin kehräämään eri tavalla kun pikkusen huomio eikä sänkypuuhat ole ainoita huomioimistapoja.
Ja pojilleni olen opettanut, että pitäkää poijaat siitä huoli, että tyttö saa ensin ja sitten vasta työ, että tämmöstä...:))

En tiiä kuuluko tänne keskusteluun, mutta pistinpäs vain....