Vihaan sukulaisia. Vihaan anoppia, mieheni siskon perhettä. Vihaan lapsiperheitä.
Toivon, että he pysyvät kaukana meistä.
Miehelläni ja minulla on omat ystävät joihin pidämme yhteyttä, muut pysykööt kaukana.
Toivon, että he pysyvät kaukana meistä.
Miehelläni ja minulla on omat ystävät joihin pidämme yhteyttä, muut pysykööt kaukana.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Sulla on varmaan joku vakava ongelma, kannattaisi selvittää se. Ei parane ihmisiä vihaamalla.
Ei sit mitään positiivista kommenttia. Ei sille voi mitään jos vihaa jotain ihmistä. Jotkut on vaan niin saakelin ärsyttäviä!
- kun kerta "kuuluu" tulla kaikkien kanssa toimeen. No voi vee. Ei tarvi. Jos ei tule toimeen kun toinen on omasta mielestä inhottava ihminen niin silloin suoraan välttää tapaamista.
Kaikki muu on teeskentelyä.
No, mulla ainakin on jonkinlaiset käytöstavat olemassa. Ei tulis mieleenkään töräyttää kaikkea, mitä sylki suuhun tuo. Onko tullut mieleen, että miehen sukulaiset saattavat olla miehelle tärkeitä ihmisiä? Ei tietenkään mitä tahansa tarvitse kuunnella, mutta voi sitä puolison takia yrittää tulla toimeen niiden sukulaisten kanssa.
Mitään muuta en väittänytkään. Mutta näyttää siltä, että sukulaiset ovat tuon aloituskirjoittajan kanssa menneet niiden rajojen yli. Ei kukaan muuten tuollaista tekstiä kirjoita.
Joistakin ihmisistä ei ole mukava saada uusia sukulaisia puolison kautta. Aloittaja haukkui kaikki, lapsista lähtien. Eikä mitään järkevää selitystä asialle. Voi tietysti olla, että sain väärän käsityksen.
kuin aloittajalla niin täytyyhän sitä johonkin saada purkaa. Tämä palsta on hyvä paikka purkaa raivoaan. Minä ainakin olen päästellyt täällä silloin tällöin. En usko että kukaan jatkuvasti on silti kiukkuinen tai aktiivisesti vihaa muita ihmisiä. Kunhan on oikein kiukunnut ja päästellyt höyryjä täällä niin saattaa se aurinkokin välillä paistaa.
Eihän mikään ole mustavalkoista, todella. Kiukkuinen ihminen saattaa hyvinkin olla syystä kiukkuinen, mutta voi muulloin olla vaikka kuinka mukava.
Tunne lienee molemminpuolinen. Osanottoni ystävillenne.
Et kai ole se Olivia, joka taannoin suututti miehensä vanhemmat ja vihasi lapsiperheitä?
Kohta sinulla on ainakin yksi vihattava lisää, meinaan miehesi, joka tasa varmasti jättää sinut kuin nallin kalliolle, yksin vihaamaan. Sen jälkeen häipyy ystäväsi. Mutta jäähän sinulle sitten vielä seuralaiseksi se viha.
Miksi?
Ei taida olla lääkitys kunnossa?
Tuli muuten just sama mieleen kun tuon purkauksen luin.Hui,jos tuo tulee joskus kadulla vastaan.Paukauttaa varmaan päin näköä ihan vaan vihan vimmas.
Sullako on siis omistusoikeus mieheesi?
ihan siisti muija stn! :D
Minäkin vihaan mieheni siskoa,veljeä( ja hänen pilalle hemmoteltua äpäräänsä) äitiä ja isää.
En pidä omistakaan sukulaisista, lukuun ottamatta äitiäni ja sisaruksiani.
Mieheni tietää, että inhoan hänen perhettään ja ymmärtää sen. Ja jos ei ymmärrä, aina löytyy uusia miehiä. Ei ole pakko elää paskan keskellä kun maailmassa on oikeasti paljon ihaniakin ihmisiä!!
Ja tosi on, meilläkin on oma perhe. Pysykööt muu suku juoruilemassa omissa nurkissaan.
Niin, ja lapset.. hävettää ihan, että itsekin olen joskus ollut sellainen. (Monen mielestä varmasti vieläkin :))
Eilen isänpäivänä appilassa mieheni sai taas kestää vanhempiensa luona kaikenlaista. Minä en pääsyt työkiireiden vuoksi paikalle, joten mieheni joutui yksin nielemään apen suoltamat kovat sanat. Appi haukkui mieheni ammatin, sanoi tämän alan asiat olevan aivan hyvässä mallissa, ettei pitäisi olla mitään valittamista. Tämä sen jälkeen, kun mieheni oli ojentanut "tälle" sohvankokoiselle läskimolluskalle erittäin kalliin lahjan, joka sitten kuitattiin tällä heitolla. Tänään mieheni, väsyneenä töistä, meni hoitamaan isänsä asioita, kun tämä ei jaksanut. Oli pyytänyt/käskenyt miestäni taas isänpäivänä siihen malliin, viime perjantaina pyysivät viemään hommia, ja mieheni kieltäytyi työnsä takia. Olivat sitten lykänneet hommien vientiä tähän päivään, jottei heidän tarvitsisi liikuttaa evästäkään. Kaloreita kuluisi muuten liikaa, ja jopa ehkä laihtuisivat. Eihän niin saa käydä. Miehelle vain hommia, ja apet saavat lötkötellä rauhassa. Joka päivä on isänpäivä tässä suvussa.
Heidän logiikansa: muiden työt ovat helpoimpia kuin heidän yrittäjien, joten muut saavat auttaa heitä, ovat tehtailleet muksuja niin paljon, että joku pystyy aina auttamaan. Minä en tähän sukuun muksuja tee. Mieheni on samaa mieltä tästä lapsiasiasta, kuten ovat muutkin sisaruksensa. Esimerkki vanhemuudesta ehkä hieman vaikuttanut asiaan?
Tulkaa päiväksi tähän sukuun, niin johan alatte kannattaa aborttia.
Jos ovat yrittäjiä, niin tottahan osaavat ikäihmisinäkin asiansa hoitaa.
Miten lapset ovat noin nynnyiksi ruvenneet. Muksi vievät lahjoja?
Lopettakaa ja hankkikoot he elämän itselleen, että tekin pääsette elämään omaanne.
Isänpäivä on humpuukia. Lopettakaa sen vietto.
Minä ja mieheni emme pidä mitään yhetyksiä kummankaan sukuun. Meillä on paljon ihania ystäviä ja he riittävät.
Nuorena ainakin kärsii suvun paineista. Kuvittelee, että he ovat uteliaita tai pahansuopia.
Kun tulet vanhemmaksi ja alat perustaa perhettä, rupeaa sinua kiinnostamaan juuret. Mistä suku tuli? Ovatko aina olleet täällä? Millainen oli papparainen, jonka kuva on enon seinällä?
Mitä lapsille pitää suvusta kertoa?
Ole sen vuoksi edes jossakin kosketuksissa sukusi edustajien kanssa. Ei pidä välejä katkoa vain siitä syystä, että ollaan sukua. Lapsilla pitää olla oikeus sukuunsa.
Monta kertaa olisin minäkin säästynyt pahalta mieleltä, jos meidän perhe ei olisi ollut tekemisissä sukulaistensa kanssa.
Ikäviä muistoja on kertynyt paljon enemmän kuin mukavia.
Joskus sitä miettii, olisiko parempi kun kukaan ei tietäisi kuin korkeintaan vanhempansa. Minulla on inhottavat sisaruksetkin, en tahtoisi tuntea heitä nyt ja kun oikein mietin, olisi ollut paljon parempi, ellen olisi koskaan saanut heistä edes tietää.
Mutta sukulaisettomuus vaatisi aivan erilaisen yhteiskunnan - sellaisen, jossa lapset "tehtäisiin" jossain hautomoissa tekokohduissa. Olikos se Huxleyn "Uljas uusi maailma" vai Orwellin "1984" vai molemmat, missä näin tehtiinkin.
Tiedä häntä sitten seurauksista.
Orvot ja adoptoidut kertovat traagisia tuntojaan, kun eivät tiedä suvustaan mitään. Ovat kuin tyhjän päällä. Kaikki tieto omista sukulaisista on ihanaa ja tervetullutta.
Sukuunsa kyllästyneet toivoisivat olevansa yksin maailmassa.
Pitäisi muistaa, kun omia lapsiaan ja puolisoaan käsittelee, että heidän kanssaan pitää välit olla kunnossa. Vaikka erimielisyyksiä tietenkin ihmisten välille tulee, eivät ne saa olla niin rajuja, että välit katkeavat. Miltä sinusta tuntuisi, jos omat lapsesi joskus sanoisivat, että eivät siedä sisaruksiaan eivätkä vanhempiaan!
Ei varmaankaan juurettomanakkaan ole onnellinen.
niin ei varmaan orvoillakaan olisi niin outo olo. Siitä heidän ahdistuksensa kai johtuukin, kun näkevät toisten seurustelevan sukulaistensa kanssa.
Me olemme sellainen pari joka on valinnut pois lastenhankinnan, joten en tule koskaan tietämään, miltä tuntuisi, jos lapseni inhoaisivat minua. Noidankehä ja ketjureaktio jäävät siis minun osaltani tähän. Miehelläni ei tietääkseni ole lapsia kenenkään muunkaan kanssa, koska ei ole koskaan halunnut niitä.
"Pitäisi muistaa, kun omia lapsiaan ja puolisoaan käsittelee, että heidän kanssaan pitää välit olla kunnossa."
Olisi ollut hyvä, kun olisit sinä tai joku muu ollut sanomassa tuon minun vanhemmilleni silloin aikanaan.