Tapasin pari kolme vuotta sitten naisen jonka kanssa aloimme seurustella ja kaikin puolin oli kivaa.
Muutimme yhteenkin asumaan ja tuntui ihan parisuhteelta se homma.
Nainen kuitenkin tapasi siinä suhteen alkuaikoina muualla asuvan vanhan nuoruuden aikaisen kaverinsa, joka sittemmin osoittautui nuoruuden ihastukseksi.
Pian tämä kaveri oli taas paikkakunnalla ja taas naisystäväni kävi miehen kanssa "kahvilla" huoltiksen baarissa.
Nainen sai siihen aikaan salaperäisiä puheluita ja paljon tekstareita ja kerran luinkin salaa niistä muutaman joita hän ei ollut muistanut tai halunnut poistaa.
No asia oli selvä, viestit olivat kiihkeitä ja niistä oli helppo päätellä että he olivat maanneet yhdessä kummallakin kertaa.
Kysyinkin asiasta mitä hän tämän miehen kanssa aikoo mutta nainen väitti ettei piitannut miehestä ollenkaan vaan oli kuunnellut hänen murheitaan, olihan mies vanha kaveri.
Tämä mies sitten häipyi kuviosta mutta minä en naista enää kovin uskollisena tietenkään pitänyt vaikka tämä muuta todisteli.
Suhde kuitenkin alkoi kuivaa koska olin menettänyt luottamuksen ja sitä mukaa intohimon.
Nainen muutti pois mutta pidimme silti edelleen yhteyttä lähinnä kaveri pohjalta.
Sitten kerran kävin hänellä kylässä ja hän joutui lähtemään työnsä puolesta käymään tunniksi poissa, käski minun odottaa lueskella vaikka jotain.
Hänen makuuhuoneestaan se päiväkirja sitten löytyi jota en tosin tiennyt olleen olemassakaan.
Ja minähän en kursaillut vaan luin kirjan, ja olihan niitä miehiä ollut muitakin kuin se yksi silloin kun olimme yhdessä.
Yleensä ukkomiehiä joilla vaikeuksia vaimojensa kanssa, nainen oli kirjan mukaan joihinkin hyvin ihastunut ja kuvaili heidän sänkytouhujaankin.
"Äärimmäisen hyvä pano" tai "raakaa seksiä".
Yksi tunnettu liikemieskin oli eräällä matkalla oli kuulemma nainut häneltä tajun pois.
Muistin sen matkan olleenkin niinä päivinä mikä kirjassa oli merkattuna vaikken itse mukana ollutkaan.
Ja kaikki tämä siihen samaan aikaan kun hän kertoi rakastavansa vain minua.
Eikä paiväkirjassa ollut minusta juuri mitään, jos ei olisi tiennyt mitä jotkut jutut tarkoittivat niin päiväkirjan perusteella minua ei ollut olemassa.
Ja koska kirjassa oli paljon sellaistakin jonka varmasti tiesin todeksi, ei ne jutut voineet täysin keksittyjäkään olla.
Olin järkyttynyt, mutta jotain tälläistä olin aavistellutkin.
Mutta koska minulla ei ollut enää mitään romanttisia tunteita häntä kohtaan en tuntenut mustasukkaisuutta.
Harmittelin omaa hyväuskoisuuttani ja ihmettelin miten hän jaksoi vetää sellaista roolia kun veti ja minkä takia.
Nainen palasi takaisin, joimme kahvit ja lähdin itse omaan kotiin.
Kovasti olisin halunnut ottaa päiväkirjan esiin ja kysyä miten hän saattoi olla sellainen lutka.
Mutta enhän voinut kun olin kirjan salaa lukenut ja kaippa minusta ei sitten ollut hänen tyydyttäjäkseen.
En häntä silti vihaa vaikka hän petollinen olikin, tunnen paremminkin sääliä.
Itse en tuollaista elämää kenellekkään soisi, koska tiedän että hän on välillä täysin epätoivoinen.
Omasta syystään, mutta silti.
Muutimme yhteenkin asumaan ja tuntui ihan parisuhteelta se homma.
Nainen kuitenkin tapasi siinä suhteen alkuaikoina muualla asuvan vanhan nuoruuden aikaisen kaverinsa, joka sittemmin osoittautui nuoruuden ihastukseksi.
Pian tämä kaveri oli taas paikkakunnalla ja taas naisystäväni kävi miehen kanssa "kahvilla" huoltiksen baarissa.
Nainen sai siihen aikaan salaperäisiä puheluita ja paljon tekstareita ja kerran luinkin salaa niistä muutaman joita hän ei ollut muistanut tai halunnut poistaa.
No asia oli selvä, viestit olivat kiihkeitä ja niistä oli helppo päätellä että he olivat maanneet yhdessä kummallakin kertaa.
Kysyinkin asiasta mitä hän tämän miehen kanssa aikoo mutta nainen väitti ettei piitannut miehestä ollenkaan vaan oli kuunnellut hänen murheitaan, olihan mies vanha kaveri.
Tämä mies sitten häipyi kuviosta mutta minä en naista enää kovin uskollisena tietenkään pitänyt vaikka tämä muuta todisteli.
Suhde kuitenkin alkoi kuivaa koska olin menettänyt luottamuksen ja sitä mukaa intohimon.
Nainen muutti pois mutta pidimme silti edelleen yhteyttä lähinnä kaveri pohjalta.
Sitten kerran kävin hänellä kylässä ja hän joutui lähtemään työnsä puolesta käymään tunniksi poissa, käski minun odottaa lueskella vaikka jotain.
Hänen makuuhuoneestaan se päiväkirja sitten löytyi jota en tosin tiennyt olleen olemassakaan.
Ja minähän en kursaillut vaan luin kirjan, ja olihan niitä miehiä ollut muitakin kuin se yksi silloin kun olimme yhdessä.
Yleensä ukkomiehiä joilla vaikeuksia vaimojensa kanssa, nainen oli kirjan mukaan joihinkin hyvin ihastunut ja kuvaili heidän sänkytouhujaankin.
"Äärimmäisen hyvä pano" tai "raakaa seksiä".
Yksi tunnettu liikemieskin oli eräällä matkalla oli kuulemma nainut häneltä tajun pois.
Muistin sen matkan olleenkin niinä päivinä mikä kirjassa oli merkattuna vaikken itse mukana ollutkaan.
Ja kaikki tämä siihen samaan aikaan kun hän kertoi rakastavansa vain minua.
Eikä paiväkirjassa ollut minusta juuri mitään, jos ei olisi tiennyt mitä jotkut jutut tarkoittivat niin päiväkirjan perusteella minua ei ollut olemassa.
Ja koska kirjassa oli paljon sellaistakin jonka varmasti tiesin todeksi, ei ne jutut voineet täysin keksittyjäkään olla.
Olin järkyttynyt, mutta jotain tälläistä olin aavistellutkin.
Mutta koska minulla ei ollut enää mitään romanttisia tunteita häntä kohtaan en tuntenut mustasukkaisuutta.
Harmittelin omaa hyväuskoisuuttani ja ihmettelin miten hän jaksoi vetää sellaista roolia kun veti ja minkä takia.
Nainen palasi takaisin, joimme kahvit ja lähdin itse omaan kotiin.
Kovasti olisin halunnut ottaa päiväkirjan esiin ja kysyä miten hän saattoi olla sellainen lutka.
Mutta enhän voinut kun olin kirjan salaa lukenut ja kaippa minusta ei sitten ollut hänen tyydyttäjäkseen.
En häntä silti vihaa vaikka hän petollinen olikin, tunnen paremminkin sääliä.
Itse en tuollaista elämää kenellekkään soisi, koska tiedän että hän on välillä täysin epätoivoinen.
Omasta syystään, mutta silti.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aika jännä juttu vaan, ett löytyy ihmisiä, jotka pystyvät käsittelemään tollaiset asiat järkevästi. Mulla olis luultavasti palanut hermot ja perseelleenhän siinäkin oltais menty, pahemmin.
Kunhan vaan et nyt tule johtopäätökseen, että kaikki naiset on samanlaisiiiiiii :)
Itse pidän p-kirjaa sitä varten, että voin purkaa yleensä negatiivisia asioita itsestäni siihen, eikä tarvitse ketään elävää käyttää ukkosenjohdattimena. Tulisi varmaan aika sota, jos siippa sen menisi lukemaan, sillä häntäkin välillä haukutaan aika suvereenisti vihaisena siellä.
Ehkä nainen oli pystynyt juuri siksi elämään kaksoielämää, että sai tunnustaa päiväkirjalleen.... ei kyennyt pitämään kaikkea sisällään jaa näinhän se petturi tavalla tai toisella aina paljastuu. :(
Että sellainen kohdalle sattui.
Enkä luule kaikkia naisia petollisiksi, ei hän toki ensimmäinen tai viimeinen nainen ole jonka tunnen.
Kerran pettämään saattaa sortua kuka tahansa se on kuitenkin inhimillistä, mutta hänen tasoisensa pettäjä on jo melkein ammattilainen.
En silti ymmärrä mitä hän minusta loppujen lopuksi halusi, vai pettääkö hän vaan pettämisen ilosta?
Moinen valheellisuus ja epärehellisyys luulisi käyvän raskaaksi, vaikka ehkäisyä käyttäsikin.
vaikea mennä hänen motiivejaan sanomaan, sillä en itse osaisi kyllä pysyä housuissani jos menisin jotain säätämään. Toisilla se pokeri kuitenkin pelaa ilmeisen hyvin, mutta kiinni ne kaikki sitten lopulta jää....
Ehkäpä naiselle suhteenne oli muuttunut sinkkuelämän tai kauniiden rohkeiden jaksoksi, jatkuvastihan puhutaan ,että ihmiset eläytyvät telkkariin tai tietokonepeleihin niin voimakkaasti etteivät enää ymmärrä faktan ja fiktion eroa: Vaarallinen syrjähyppy voi leffana olla jännittävä mutta elävässä elämässä ei sitten olekkaan happy endejä....
En tiiä. Lässytän kai vaan. Mut ehkä tajusit pointin. : )