Olen pojalle tilaamassa Thomannilta bassoa ja vahvistinta noin niiku aloittelu kamoiksi treenikämpälle.Ajattelin että 40W saa olla ehkä 20W kin menis mutta ehkä on syytä olla vähän varaa, Lähinnä kiinostaa nuo kaksi settiä hintaluokassa max. noin 200€(yhteishinta)eli onko teillä kokemuksia.
http://www.thomann.de/thoiw3_thomann_bass_einsteigerset_b16_prodinfo.html
vai
http://www.thomann.de/thoiw3_thomann_bass_set_b7_prodinfo.html
http://www.thomann.de/thoiw3_thomann_bass_einsteigerset_b16_prodinfo.html
vai
http://www.thomann.de/thoiw3_thomann_bass_set_b7_prodinfo.html
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tästä nyt joku kuitenki kimpaantuu, mutta suustaisin sinut tuonne www.muusikoiden.net sivuston keskustelu palstalle. Sielä saat varmemmin hyviä kommentteja ja asisasta enemmän tietävien neuvoja.
Niin no hbentonit on kyllä aika krhm paskaa. Mutta 200e budjetilla ei laatua ikävä kyllä saa. Itse olen sitä mieltä että jo alkuun kannattaa hommata suht hyvät kamat jolloin soittaminen on mielekkäämpää (ja helpompaa, saa enemmän irti) ja jolloin kamojen arvo ei myöskään hirveästi laske. Bändi käytössä sanoisin että 40w vähintään kun on trankku tehoa vieläpä, 65w alkaa olla semmonen ok jo. Jos mahd niin sijoita enemmän jos ei niin tsekkaile muita merkkejä, hb on huonoista huonoin ehkäpä. Tsekkaile vaikka peaveyn paketteja jos löydä se on hintalaatu suhteeltaan ihan ok.
Ostin sen kaikkein halvimman HB-basson pari kuukautta sitten, eikä ole ollut mitään valittamista. En ymmärrä HB:n haukkumista ollenkaan. Olen soittanut aktiivisesti kitaraa 30 vuotta eli uskoisin tietäväni jotain asiasta. HB on aloittelijalle ihan hyvä valinta.
HB:n bassovahvareista en tiedä. Olisin ottanut sen 20 wattisen kotikäyttöön, mutta se oli silloin loppunut kun tilasin.
Turha panna alussa rahaa kiinni kamoihin, jos ei kiinnostus jatkukaan. Kuka ekan kitaransa ostanut pystyy myymään sen eteenpäin ilman, ettei takkiin tulis, oli sitten kitara mikä tahansa? Sitä pitäis sitten ostaa heti joku vintage-kitara, jos ei halua, että arvo laskee. Jos ostaa 200 euron kamat, niin takkiin tulee korkeintaa 200 euroa. Jos ostaa 400 kamat, niin takkiin voi silti tulla 200 euroa. Onko sitä sitten onnellisempi?
Ensinnäkin halvoissa soittimissa on laatuvaihteluita aika lailla. Basso on sellainen soitin, joka olisi aloittelijallekin hyvä valita käsien ja sormien koon mukaan sopiva. Vahvistimen teho ei oikeastaan kerro mitään sen äänenlaadusta, eikä aina määrästäkään. Kaiuttimien herkkyys määrää viime kädessä millainen äänenpaine laitteesta saadaan.
Itse tekisin hieman suuremman rahallisen uhrauksen, millä toivoisin, ettei harrastus lopahda puutteellisiin vehkeisiin. Esim. näin:
http://www.thomann.de/thoiw3_behringer_bx1200_ultrabass_prodinfo.html
http://www.thomann.de/thoiw3_artikel-173061.html
tai
http://www.thomann.de/thoiw3_artikel-176921.html
Toi squier on ihan ok halpis merkki, ibanezillakin on ihan hyviä jotkut (kalliimmat toki mutta myös halvemmat), mutta behringer...eeeh...Se ei ole laadukas, melkein samaa skeidaa ku hb...
Vahvistinta pitää arvioida hintalapun mukaan. B:ssä on kuitenkin asialliset säädöt ja Thomannilta ostettuna kunnon takuu. Hieman lisää rahaa ja Roland olisi toinen mahdollisuus, 500 euron hintaluokassa valinnanvaraa on jo enemmän.
HB on paskaa, Behringer on paskaa, kallis on hyvää ja sun juttus on paskaa :-) Voisin vaikka löydä vetoa, ettet ole koskenut yhteenkään noiden merkkiseen tuotteeseen kun ne on niin paskoja. Jostain se papukaijakin sitten vaan asiantuntijaksi tulee asiassa kuin asiassa.
on minulla paljon kokemusta koska olen sitä myynyt ja käyttänyt pitkään. Tämä ei ole mainos vaan asiaa: Behringerillä tapahtui yhtäkkiä laadussa hyppäys ylöspäin kolme neljä vuotta sitten ja mielestäni se on tällä hetkellä todella hyvä merkki. Jos vielä katsotaan hintaa niin se on loistava. Bassovahvistimet ovat hämmästyttäneet avoimen mielen omaavat ammattisoittajat mutta bassokaapeista puuttuu vieläkin mielestäni tuo viimeinen "sinibassopohja". Sama ongelma on kuitenkin lähes joka bassokaapissa. Jos on tuttava joka oikeasti tietää kaappirakentelusta kannattaa teettää bassokaappi sellaisella henkilöllä. Taas tuon oikeasti tietävän henkilön eroittaa harrastelijoista siitä että hän puhuu enemmän kaapin akustisista ominaisuuksista kuin jostain bassoelementin merkistä.
Vaan häviäisit vedon. Olen perehtynyt useisiin merkkeihin, myös HBniin ja Behringeriin. Behringerin jotkut kaapit on käyttökelpoisia mutta elektroniikka ei tunnu kestävän. Jälleenmyynti arvo on myöskin olematon. Ymmärrän kuitenkin että eka kitaraksi usein halutaan mahd. halpa, mutta mielestäni silloin ei ajatella loppuun asti. En ole kauppias enkä rikas, mutta on jotain ihan erilaista soittaa vaikkapa fenkulla kuin harrikalla, ja kuten sanottua jos kitarasta pitää huolta sen arvokin säilyy siis noissa kalliimmissa. Enkä muodosta mielipiteitäni ennakkoluulojen varaan, enkä edes ole kamafriikki...Vaan kun tilaa HBn thoomannilta ei tiedä minkä yksilön saa, onko siihen käytetty seitsemää eri puuta vai ehkäpä vain kolmea, miten elektroniikka jaksaa, miten kiero on kaula, niissä kun ei ole (kunnon tai ollenkaan) laadunvalvontaa. Ja luonnollisesti niihin käytetään vain halpis osia, jotka eivät kestä. Valitettavaa on että laadusta joutuu maksamaan (joskus tekee löytyjä, ja on hyviä yksilöitä), ja vielä valitettavampaa on että edes ns. laatu ei kestä ikuisesti (kauemmin toki). Noh eihän mikään ole ikuista, ja kyllä hb on varmasti riittävä jollekin räkänokka punkkarille joka ei ymmärrä soitosta eikä kamoista mitään.
en malttanut sanoa jotain. Olen soittanut 30v erilaisia kitaroita lankusta flamencoon keikoilla ja studioilla mikä ei tarkoita että ymmärtäisin jotain mutta monta kapistusta on sattunut matkan varrelle...
Tuttavani tilasi HB:n countrykitaran jonka mallia en muista mutta esitteessä kuitenkin sanottiin jotain "...tutunoloinen countrykitara..." ja se oli ihan soittokelpoinen laite. Alle 200e. Pikkujuttuja jouduimme tekemään, hioimme nauhojan reunat pyöreiksi (puoli tuntia) ja vaihdoimme kunnon kielet (10 min) ja sen jälkeen en olisi hävennyt mennä keikalle sen kanssa. Mikitys toimi hyvin, taajuusalueet olivat oikeilla kohdilla ja häiriöt minimaaliset. Myös taajuuskäyrän alapää ja yläpää olivat riittävän laajat. Ei ollut myöskään isompia vääristymiä (säröä).
Toinen tuttuni tilasi nylonkielisen "konserttikitaran", se oli ihan soittokelpoinen myös, nauhat kohdillaan ja ainoa mitä piti tehdä oli taas kerran tuo nauhojen hiominen ja kielten vaihto hieman tiukempiin (Extra High Tension, Maxima Blue) jolloin kielten korkeus oli sopiva.
Molemmat soivat myös akustisesti ihan hyvin, kopissa ei ole pahempia resonanssitaajuuksia eikä seisovia aaltoja. Rakenne on riittävän tukeva muttei vaimenna liikaa koppien soimista.
Ne ovat toimineet nyt melkein vuoden ja ainakin hinta/laatusuhde on todella hyvä.
Itselläni on ollut tuo kyseinen BX1200 ja olen erittäin tyytyväinen siihen... Halpismerkkeihin suhtautuminen on kyllä ihmeellinen asennevamma... Jos merkki ei pärjää yhdellä osa-alueella niin ei se tarkoita että kaikki on perseestä... Behringeriä on turha harkita jos aikoo studioon hankkia kamoja mutta aivan hyvin toimii bändikämpällä ja kotona...