mikä on kun nainen ei vaan luota? En ole pettänyt, hänen aikaisempi suhteensa päättyi pettämiseen eli siksi varmaan varoo.Mutta eikö tajua että mun on vaikea olla sen kanssa jos aina vaan epäillään eikä uskalleta luottaa, jos tätä jatkuu kauan niin en voi mitään sille että sellainen nainen joka uskaltaa luottaa tulee kysymykseen mielummin.
Nainen ei luota?
Mies...
101781
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mulle kävi huonosti kun en luottanut mieheen, syynä osittain välimatka ja se etten voinut tavata häntä silloin kun halusin. En ole ennen ollut mustasukkainen koskaan, tosin avomieheni petti minua ja kesti kauan päästä eteenpäin elämässä.
Halusin luottaa tähän ihanaan mieheen, mutta käyttäydyin todella törkeästi, hän pysyi aina rauhallisena vaikka loukkaantui minun epäilyksistäni. Nyt joskus soitellaan, rakastan edelleen mutta itse olen syypää tähän tilanteeseen.
Toivon että saisin mahdollisuuden näyttää että osaan ja pystyn käyttäytymään toisin. Elän toivossa....
On harmittavaa, että useat naiset eivät juuri petetyksi tulemisen takia uskalla luottaa miehiin. Jos kuitenkin näet, että tämä nainen on sinulle hyväksi ja haluaisit kuvitella teille yhteisen tulevaisuuden, sanoisin, että anna hänelle vielä aikaa, osoita että välität ja rakastat eniten tässä maailmassa ja olet aina tukena, vaikka hän ei uskoisi sinun olevan.
Petetyksi itsekin joutuneena voin sanoa, että nykyisessä suhteessani on ollut myös ajoittain ongelmia luottamuksen takia juuri aiempien kokemuksien takia. Mutta kaikki on alkanut näyttää paremmalta. Tarvitsin vain aikaa ja vielä enemmän aikaa... Tunnerikkoisia ihmisiähän me kaikki olemme jollain tapaa jossain vaiheessa elämää, uskaltaisin väittää...
Voisitko millään ajatella, että ajan kanssa ja kokemuksesta oppien se sunkin naisesi kyllä YHÄ kykenee muuttumaan ja kehittymään ja oppimaan luottamaankin?
Pikku hiljaa, ei puolessa vuodessa eikä ehkä vuodessakaan, mutta hissun kissun, elämää läpi elämällä ja tilanteista selviämällä.
Siihen tarvitaan toistoa, tilanteita tilanteen perään ennen kuin se usko on niin vahva, että se kumoaa entiset karmeat kokemukset.
Nykyaikana kaikki tapahtuu niin jumalatonta vauhtia, ettei örkkikään kykene nollaamaan kaikkea kokemaansa ja alkamaan taas puhtaalta pöydältä tosta noin vaan uudelleen. Hiukan siis ymmärrystä ja armeliaisuutta peliin, niin kyllä se siitä.
Yleensä myös ikä vaikuttaa kykyyn ja nopeuteen eheytyä elämän takaiskuista.
Kyseessä alle parikymppinen nainen,että pitääkö toi nyt tulkita että kykenee luottaa hitaammin vai nopeemmin kun vanhempi.
Ei mulla ole halua eikä kykyä odottaa puolta elämää ennenkuin elämä alkaisi kunnolla hänen kanssaan..On niitä muitakin, sääli vaan koska todella rakastin häntä. Mut kerran mäkin oon vaan nuori,pakko elää!
on arvioinut elämäntilanteesi oikein. Sinulla on kiire, etkä ehdi rakentamaan hyvää parisuhdetta.
Miten sitä hyvää parisuhdetta voi rakentaa, jos kumppani epäilee koko ajan?
Ainakin minua ahdistaa, kun tyttöystäväni pistää minut heti kamalaan ristikuulusteluun joka kerta kun palaan töistä vaikkapa tunnin tavallista myöhempään; hänen mielestään olen ollut pettämässä! Ja jos soitan töistä hänelle että tulen myöhempään hän alkaa räksyttää puhelimessa enkä pysty kuitenkaan keskustelemaan kaikkien kuullen työpaikalla tällaisesta roskasta. Jos sanon "anteeksi, en kehtaa puhua täällä tästä asiasta", alkaa taas kamala syyttely: "ai sulla on siellä joku nainen vai?". Ja jos olemme kaupungilla, tyttöystäväni on sitä mieltä että vilkuilen kaikkia muita tyttöjä. Pitäisikö minun puhkoa silmäni? Ja jos kirjoittelen netissä, tyttöystävä käy vähän väliä kurkistelemassa olkani yli että millä senssipalstoilla tai pornosivuilla oikein luuhaan.
Olen yrittänyt jaksaa tätä kohta vuoden verran ja tilanne tuntuu pysyvän muuttumattomana, vaikka en koskaan ole tehnyt mitään, mistä tyttöni minua epäilee. Hermot alkaa olla jo riekaleina ja alan olla kypsä pistämään pisteen koko suhteelle. Varmaan tyttöystäväni saa siitä sitten vaan vahvistusta epäilyilleen: "enkös koko ajan sanonut ettet sinä minua rakasta, vaan etsit jotain muuta".
pelkäänkin..
Ok,rakastan tyttöä ja ehkä olen todella valmis sen vuoksi vielä odottamaan että luottamusta syntyisi.Mutta jos tuleva avio-onnikin on tuollaista kyttäämistä ja pelkäämistä koko loppuelämä,niin eihän sitä jaksa kukaan.Siitä on onni kaukana..Ehkä tosiaan parempi sitten etsiä nainen joka kykenee uskomaan ja luottamaankin
on aika moista kyttäämistä. olen minäkin kieltämätttä pikkuisen epäileväinen/epäluottavainen miesystäväni suhteen. MUTTA!! en sentään kyttäile posteja nettiseikkailuja, jne.
ja olen oppinut pikkuisen luottamaankin kun mies on osoittanut luotettavuutensa. teoilla ja puhumalla:) joten tätä kannattaa kokeilla:)
Ei tuollainen ole tervettä käytöstä parisuhteessa. Ja tuskin helpottaa edes ajan myötä, päinvastoin voi muuttua vain pahemmaksi. Kyllä toiseen pitää pystyä luottamaan, ja ottamaan se asenne, että jos toinen ei ole luottamuksen arvoinen niin minkäs sille mahdat.
Ei toista voi kuitenkaan omistaa ja kytätä loputtomiin. Kunnon keskustelun paikka, sano että et kertakaikkiaan aio enää sietää moista pelleilyä.
Itse olen joskus katsellut vastaavalla tavalla käyttäytyvää miestä, ja voi luoja että nykyistä suhdetta osaa nyt arvostaa kun kummallakaan ei ole tarvetta kytätä toista. Heti alussa on sovittu, että jos pettämisaikeita tulee, niistä puhutaan ennen kuin mitään tapahtuu.
en minäkään luota enää kehenkään!! se on teidän miesten syytä kun olette tuommoisia lapsellisia hyppyk***eja ja petätte! kyllä siinä luottamus menne kaikkiin, jopa syyttömiin, jos sellaisia jossain on..siinä sitten kärsii kaikki. Aikuistukaa, kasvakaa MIEHIKSI, jotka ottaa vastuuta omista teoistaan ja valinnoistaa. Miehet, opetelkaa puhumaan edes jotenkin asiosta jotka painaa mieltänne ennen kuin menette pettämään ja kuvittelette että se ratkaisee jotain! per***e, olen niin väsynyt teihin.