Kertokaas ihmiset joilla on pitkä sinkkuaika takana, kuinka totuitte taas seurusteluun ja sen niin ihanaan mutta totaalisen erilaiseen elämäntyyliin?
Itellä sinkkueloa 4 vuotta takana ja joitain virityksiä on ollut, mutta kaatunut aina siihen etten ole jaksanut panostaa siihen.
Kahdestaan on kiva olla, mutta sitten taas omissa oloissaan on helpottunut olo. Ei tarvitse olla korrekti, tai ottaa ketään huomioon, saa keskittyä vaan omaan itseensä.
En sanoisi että nautin sinkkuudesta, en todellakaan, vihaan sitä..
Mutta olenko ollut liian kauan yksin, etten osaa enää panostaa parisuhteeseen?
Mitä ihmettä pitäis tehdä että seurustelu alkais taas "kiinnostamaan"?
Kertokaa joku jotain ratkaisuja, en jaksa enää torjua ihmisiä sen takia että viihdyn niin hyvin omissa oloissani..
Itellä sinkkueloa 4 vuotta takana ja joitain virityksiä on ollut, mutta kaatunut aina siihen etten ole jaksanut panostaa siihen.
Kahdestaan on kiva olla, mutta sitten taas omissa oloissaan on helpottunut olo. Ei tarvitse olla korrekti, tai ottaa ketään huomioon, saa keskittyä vaan omaan itseensä.
En sanoisi että nautin sinkkuudesta, en todellakaan, vihaan sitä..
Mutta olenko ollut liian kauan yksin, etten osaa enää panostaa parisuhteeseen?
Mitä ihmettä pitäis tehdä että seurustelu alkais taas "kiinnostamaan"?
Kertokaa joku jotain ratkaisuja, en jaksa enää torjua ihmisiä sen takia että viihdyn niin hyvin omissa oloissani..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ala miun kans seukkaa nii ei äksuunia puutu!
olen siis miespuolinen..
olisko liian pitkä aika mennyt. Varmaan aika arvattava vastaus. Itselläni hiukan samoja "ongelmia"aikanaan, mutta nyt tuntuu, että löytyi sopiva aloittaakseni uuden seurustelun. Tarkoittaa sitä, että kyllä se tulee kunhan on tullakseen.
Pitkän yksinolon jälkeen toisen ihmisen lähelle päästäminen ei aina ole ihan helppoa. Itse oli ollut 3 vuotta yksin ja mies 4 vuotta kun aloimme seurustella.
Kaikista helpointa on, että totuttelet olemaan kumppanisi kanssa samalla tavalla kuin jos olisit itseksesi. Ei naisen seurassa tarvitse aina olla korrekti, on parempi olla oma itsensä eikä väkisin jotain muuta, silloin sinulla itselläsi on mukavampi olla ja naisesi oppii tuntemaan alusta alkaen sinut sellaisena kuin olet.
Kyllä itselleenkin tosin saa ottaa aikaa. Meilläkin oli alkuun hetkiä, jolloin oli tuntui että on pakko saada olla hetki yksin. Niitä oli molemmilla ja puhuttin niistä ihan avoimesti. Nyt kun sitä on tottunut toiseen ja siihen ajatukseen, että se on ja pysyy vierellä, niin yksinolo ei enää houkuta yhtään ja koko ajan pitäisi saada olla lähellä=)
Osaat varmasti panostaa ihmissuhteeseen kun totut toisen läsnäoloon ja osaat rentoutua!
Tsemppiä=)
jonka kanssa olo tuntuu heti luontevalta, niin kotona kuin muuallakin. Niitäkin löytyy!