Kirjoitetaan tänne nyt jotain positiivistakin. Ja tämä tarina on tosi!
Mulla oli treffipalstalla profiili (kuvallinen) toukokuusta alkaen. Yhteydenottoja tuli. Ja jokuset treffitkin. Mutta ei mitään sen kummempaa.
Kunnes sain viestin tyyliin: "haluatko nähdä kuvani? laita viestiä." Paluupostissa sain sitten kuvan. Sitten kuului "naps". Sen jälkeen meilailtiin abaut viikko, siirryttiin puhelimeen ja sitten mentiinkin jo treffeille. Ja hauskaa oli ja sitä se on edelleenkin.
Itseasiassa olo on nyt sellainen, että mitään muuta ei mieli tekisikään kuin olla sylikkäin ja pusutella. Harmi vain kun on näitä duuneja tehtävänä ;)
Unelmien Deitti siis löytyi kun vain malttoi odottaa. Hyväähän kannattaa aina... =)
Myös tästä aiheesta ollaan keskusteltu kovasti ja tultu siihen tulokseen, että etsikää juuri sitä mitä haluatte, älkää laskeko rimaa älkääkä tyytykö poikkeuksiin. Me teimme niin ja tässä sitä nyt ollaan: umpi-ihastuneina toisiimme, niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Eli deittailu on nyt sitten (onneks) taaksejäänyttä elämää - me jatkamme yhdessä eteenpäin, toisistamme huumaantuneina!
Antoisaa talvea kaikille deittailijoille.
Älkää lannistuko, olkaa liikkeellä positiivisin mielin, nauttikaa elämästä ja muistakaa: etsivä löytää!
=)
terkuin onnelliset H & P
Mulla oli treffipalstalla profiili (kuvallinen) toukokuusta alkaen. Yhteydenottoja tuli. Ja jokuset treffitkin. Mutta ei mitään sen kummempaa.
Kunnes sain viestin tyyliin: "haluatko nähdä kuvani? laita viestiä." Paluupostissa sain sitten kuvan. Sitten kuului "naps". Sen jälkeen meilailtiin abaut viikko, siirryttiin puhelimeen ja sitten mentiinkin jo treffeille. Ja hauskaa oli ja sitä se on edelleenkin.
Itseasiassa olo on nyt sellainen, että mitään muuta ei mieli tekisikään kuin olla sylikkäin ja pusutella. Harmi vain kun on näitä duuneja tehtävänä ;)
Unelmien Deitti siis löytyi kun vain malttoi odottaa. Hyväähän kannattaa aina... =)
Myös tästä aiheesta ollaan keskusteltu kovasti ja tultu siihen tulokseen, että etsikää juuri sitä mitä haluatte, älkää laskeko rimaa älkääkä tyytykö poikkeuksiin. Me teimme niin ja tässä sitä nyt ollaan: umpi-ihastuneina toisiimme, niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Eli deittailu on nyt sitten (onneks) taaksejäänyttä elämää - me jatkamme yhdessä eteenpäin, toisistamme huumaantuneina!
Antoisaa talvea kaikille deittailijoille.
Älkää lannistuko, olkaa liikkeellä positiivisin mielin, nauttikaa elämästä ja muistakaa: etsivä löytää!
=)
terkuin onnelliset H & P
Vastaukset 12
Vanhimmat
mä taas puolestani olen ihan rikki tähän nettijuttuun.
ajattelin tän jotenkin auttavan mua kun olen vähän ujo lähestymään naisia livenä. Nyt tuntuu että tää onkin täynnä vain huijareita ja teasereita.
mitä sinulle on tapahtunut?
En ymmärrä, minkä takia pitää vaan temppuilla, leikkiä toisen tunteilla ja aiheuttaa pahaamieltä toiselle. Ja jo toinen kerta. Per.... Mikä teitä naiset oikein vaivaa?????
Ai ett mikä meitä naisia vaivaa???
Voi perhana sentään.
Kyllä ne miehetkin osaa. Ei tarvitse olla turhan vaatimaton.
En ymmärrä sitäkään, että ensin kirjoitellaan hyvinkin ahkerasti ja sit vaan kaikki loppuu , kuin seinään. Ei edes treffeille???
Viddu, mä oon ainakin ihan tympääntynyt koko treffijuttuun.
Kyllä täällä ne helmet ovat harvassa.
Ja sit vielä, ett ei nää tosissaan ole täällä monikaan.
Mites sitten me jotka ollaankin tosimmamme, mut ollaankin ilmeisesti niin (vitun) tyhmii et annetaan itseämme vaan kusettaa. Anteeks ruma sana. :( Varmaan kummissakin löytyy niitä ihan samanlailla.
Ja mähän olisin halunnut sitäpaitsi treffeille, mut kun pitää vaan temppuilla, ja leikkiä. Kirjoitetaan mutta ollankin sitten ilmeisesti ihan muuta.
Mä ainakaan enää kirjoita muuta kuin että: terve kukas rinsessa sä sitte oot, läheksä reffeille. *tää kiukuttelee*
Sormetki on ihan tohjona tästä näppäimien hakkaamisesta. Niih. :( Melkein romaanin verran oon kirjotellut teille senkin ärsyttävät rinsessat. *kiukuttelee lisää* :) Mut jaksaa se ehkä vähän hymyilläkin.
Tämäkin on tositarina.Tapahtui huhtikuun alussa. Katselin työkaverin olan yli hänen chattailuaan ja jäätyäni yksin koneelle menin eka kertaa eläissäni chattiin,(ikäryhmät, 50v.) Katselin noin 10 minuuttia viestejä. Sitten ilmestyi uusi tulokas Riitta54, jolle toivotin hyvää iltaa,kukan kera, keksittyäni kaikessa kiireessä itselleni nimimerkin "eipappa". Heti ensi riveistä tuntui kuin olisimme tunteneet toisemme jo kauan. Aluksi keskustelimme yleisellä puolella, noin tunnin päästä mentiin privaattiin. Vielä tunti ja Hän soitti.... Puhelun jälkeen chattailimme koko yön. Asuimme melko kaukana toisistamme, Hän tuli luokseni 4:ksi päiväksi ja se olikin sitten menoa. Hän pyysi minua luokseen asumaan, muutin toukokuun alussa. Kihlauduimme toukokuun 25.
Nyt olemme maailman onnellisimmat ihmiset, halit ja suukot eivät koskaan lopu!
Näinkin voi alkaa kaunis yhteiselo.
Terveisiä kaikille ja erityisesti H&P:lle.
Onnelliset:P J
Tää nyt varmaan on jo aika "vanha" juttu, mut kerronpa kuitenkin meidän tarinamme. Olemme molemmat liki viisikymppisiä ja molemmilla takana pitkä avioliitto, ero ja uusi suhde,joka osoittautui pettymykseksi.
Kunnes, molemmat päättivät laittaa ilmoituksen suomi24 treffisivuille ja tehdä omat profiilit sinne.
Me kumpikin olimme tahoillamme jo päättäneet, että nämä nettitreffit ovat tuhoon tuomittuja tapauksia, sillä meillä kummallakin oli monta ei niin onnistunutta kokemusta ko. treffeistä.
Kirjoittelimme toisillemme muutaman mailin, sitten toinen meistä ehdotti, että tapaisimme chatissa. Niin teimme sinne tärskyt lauantai-illaksi. Toinen meistä oli nopea kirjoittamaan ja toinen hidas ja harkitseva, joten eihän siitä chattailusta meinannut tulla mitään. Siksipä päätimme, että olisi viisasta tavata ja jutella aivan "nenätyksin".
Sovimme treffit seuraavalle iltapäivälle erääseen pieneen pizzeria-kahvilaan.
Sovitusti molemmat sinne saapuivatkin ja juttu luisti loistavasti heti alusta asti. Kului kolmatta tuntia ja aika lensi kuin siivillä, asiaa olisi ollut vielä vaikka kuinka, mutta kello riensi ja piti lopettaa se tapaaminen.
Vaihdoimme puhelinnroita ja ensimmäinen tekstari ja puhelu olikin samalle illalle. Se puhelu kestikin sitten liki kolme tuntia eikä asiat vain vieläkään loppuneet.
Kului pari päivää ja tapasimme taas ( pitkästä välimatkasta huolimatta ).
Yhä enemmän ja enemmän viihdyimme toistemme seurassa ja molemmille alkoi olla aika selvää se, että kyse oli vakavamman laatuisesta ihastuksesta, kuin mihin kumpikaan oli osannut varautua tai edes toivoa.
Tapailimme monta kertaa viikossa ja halu olla yhdessä vaan kasvoi ja kasvoi.
Meni kaksi kk ja muutimme yhteen, siitä noin kuukauden päästä menimme kihloihin. Onni kukoisti ja rakkaus vain lisääntyi yhteenmuuton myötä.
Kihloissa olimme kokonaiset 9 kk ja sitten menimme naimisiin. Tätä avioliitta on nyt kestänyt kohta 8 kk ja emme ole katuneet hetkeäkään, että molemmat uskalsimme tarttua onneen ja rakkauteen, kun se meille näin ihanasti vielä tässä iässä ojennettiin.
Monesti olemme jutelleet siitä, miten emme olisi uskaltaneet nuorempana tehdä näin radikaalia päätöstä yhteenmenosta,mutta elämä on lyhyt ja kumpikin tietää sen, että se pitää elää niin hyvin kuin sen osaa.
Tartu onneen, kun sellainen sinulle ojennetaan ja nauti elämästäsi nyt, sillä koskaan et voi tietää, miten kauan se jatkuu!!
mielikään.Hamppari- imuri toimii täydellä teholla!
Se on hienoa että onnisti. Aiemmista vastauksista päätellen täällä on helppo menettää toivonsa ja katkeroitua. Varsinkin näin miehenä, tilanne tuntuu välillä toivottomalta.
Itse olen aina vähän väliä vaipunut syvään masennukseen yrittäessäni muodostaa kontakteja treffipalstan kautta. Täällä vaikuttaa siltä että ajoittain noustaan kauneimman, korkeimman vuoren huipulle ja tiputaan sieltä synkimmän laakson pimeimpään rotkoon.
Hyvä kuitenkin että aitoja onnistumisiakin on. Ehkä meikäläisenkin kannattaa vielä yrittää.
On hyvä että näillä palstoilla kerrotaan positiivisiakin tarinoita.
Onnea ja menestystä jatkoon teille molemmille.
NO PUSSAAMAAN JA HALAAMAAN, pois netistä aika on kallista MOI
Toivon minäkin vielä että kohtaisin sen oikean.Mutta pettymyksiltä ei voi välttyä kun tunteet ovat kuiteskin pelissä.Vaikka tietääkin että aina ei voi käydä noin.Eli heti jutut menee yksiin.Silti olla kiinnostunut toisesta.
Miehet osaavat olla tosi tylyjä joskus.Saattaa olla että tapaaminen on ollut ihan ok.Mutta puhelimessa sitten ei sanotakaan mitään .Ei kysytä edes mitä kuuluu?Ristiriita on joskus melkoinen
Onnea teille! Samoin löysimme me rakkaani kanssa toisemme Suomi24/treffit -profiileiden seasta ja nyt elämme elämämme parasta aikaa toisiamme rakastaen ja hellien :0)