Mieheni kaljoittelee joka ikinen päivä, viikolla "vain" pari kolme kaljaa, viikonloppuna enemmän. Mies on muuten ok, hyvä isä lapsille ja minulle, mutta tämä kaljoittelu alkanut jo vaikuttaa muistiin ja potenssiin sekä asia itsessään alkanut kiristää välejämme. Omasta mielestään miehellä ei ole ongelmaa vaikka perhe kärsii. Pian murrosikään kasvaville lapsillekkin huonoa esimerkkiä. Miten saisin muuten niin hyvän miehen lopettamaan kaljoittelu ?
Kaljoittelusta eroon
En tahdo enää jaksaa ..
102475
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kauan kunnes haluaa itse lopettaa juomisen.
josspa se ongelma onkin sinulla eikä miehelläsi.
Lopeta nalkuttaminen. Ongelmasikin häviää.
Miehet vetoavat niin usein siihen, että naiset nalkuttavat ja siksi pitää vain kitata kaljaa yhä enemmän. Sinäkin esimerkiksi omassa viestissäsi.
Minäkin sain tämän kuulla niin mieheltäni, kuin ammattiautajalta (joka ei nimittänyt minua sentään nalkuttajaksi), jonka mielestä oli luotettava mieheen ja hänen lupauksiinsa. Ajattelin, että minua ette enää syytä ainakaan nalkuttamisesta. Lakkasin puhumasta alkoholista sillä istumalla. Nyt siitä ei puhuta tässä perheessä sanaakaan.
Siitä on 20 v. Otin maksettavakseni kaikki ne maksut, jotka hän oli jättänyt maksamatta. Maksan ne edelleen, koska olen mieluummin ilman käteistä kuin odottelen ulosottomiehen kirjeitä joka päivä postiluukun kolahtaessa.
Katselen kaljapakkauksia, joita on keittiössä aina. Ensin 6 pakkauksina, nyt siinä isommassa mäyräkoirassa. Savukkeita ostetaan 5 askia joka toinen päivä, ja kaljapakkauksien lukumäärää viikossa en edes tiedä.
Lisäksi on pienet, parin desin viinapullot, 59%, jotka juodaan pikaisesti autotallissa.
Niistähän minä en virallisesti tiedä mitään, mutta katsomalla roskikseen asia selviää.
Eipä silti, että usein viitsisin roskista tutkia. Mitäpä hyötyä siitä on, että lasken pullot?
Kuten sanoin, asiasta ei ole puhuttu 20 vuoteen. Milloin arvelet, että ongelma häviää?
Naapureiden mielestä me olemme onnellisen pariskunnan perikuva. Minun mielestäni me olemme äiti ja poika, joka on jäänyt peräkammarin pojaksi loppuiäkseen.
Nalkuttamalla tai nalkuttamatta ei juomisongelmaa poisteta. Eka vastaus oli paras, jeppe todellakaan ei lopeta juomistaan kuin itse ja omasta halusta. Ala elämään enemmän omaa elämää ja huolehdi että lapsilla on kokemusta raittiista elämäntavasta. Älä missään nimessä selittele tai piilottele miehesi juomista muille, älä valehtele hänen puolestaan, älä maksa hänen laskujaan. Tarvittaessa ala turvata omaa ja lasten tulevaisuutta taloudellisesti, sillä juominen saattaa pahentua. Tilanne on jo jatkunut jonkun aikaa jos kaljoittelijan muistissa on jo ongelmia ja seksikään ei suju, tilanne tulee vain pahentumaan. Jossain vaiheessa sinun tulee miettiä tätäkö haluat elämältä ja tälläistäkö perhe-elämä haluat lapsillesi tarjota. Toivo että jeppe herää ja lopettaa!
Tekemisen puute on syy.
Ainoa mikä esti kokoaika dokaamisen öli työ.
Pitää löytää jokin tekeminen joka pitää pois, harrastus tms. Vaihtaa/jättää dokukaverit.
Puoli v jälkeenpäin maistui suussa kalja kun näin jonkun juovan, konjakki vielä vuoden päästä satunnaisesti.
Raittius kuten juominenkin on yliarvosteetua.
Oleminen täysin kuivilla on mulle ainoa vaihtoehto.
Selkäranka pitää löytyä itsestä.
Niin, Jepen pitää itse päättää. Ei auta apu maallinen eikä vaimon nalkutus, kyllä se tiedetään. Kovin monessa perheessä kuitenkin vaimolla ei ole voimia olla sanomatta. - Mikä tahansa vaimon sanominen nimittäin on "nalkutusta", joten jos haluaa rauhan maahan, joutuu olemaan puhumaton, kun kaljottelu on päällä. Se tulkitaan sitten mökötykseksi.
Istuin itsekseni ja keskustelin itseni kanssa kun muita ei ollut, ja tulin siihen tulokseen, että minun ei tarvitse huolehtia juoko toinen vai ei. Laskujen maksamisen otin kontolleni, koska olin vuosia tehnyt työtä ja maksanut lainaa oman kodin eteen, ja sitä en halunnut antaa mennä velkojille. Miehen tilistä meni ulosottomiehelle ja minun tilistä asuminen ja koko talous.
Ulosottomies on jo omansa saanut kauan sitten, mutta minä maksan maksumme edelleen, sillä mies ei ole koskaan osannut hoitaa raha-asioitaan. Hän on niitä onnellisia, joiden mielestä torstai on toivoa täynnä ja ensi kuussa kaikki järjestyy.
Hän on muutenkin onnellinen mies. Pikku pöhnässä aina, eikä vaimo nalkuta.
sehän on vähän niin et jos sen ainut pahe on se muutama olut niin ei pitäisi maailman siihen kaatua. Kyl mä ainakin mielellään ottasin tilalle sen muutaman oluen jos asiat muuten on hyvin kuin se että näistä em. asioista pitää riidellä.
Voithan sä esittää miehelles et jos ottas sillon kun esim. sauna lämmitetään et ei tulis kuitenkaan ihan tapa.
tuoda kotiin ykkös olutta, edes vaihtoehdoksi. Oma ukkonikin juo olutta päivittäin, mutta ykkös olutta (tykkääkin siitä enemmän) josta ei sitten taas ole haittaa.
Ties vaikka ottais edes vahingossa ykköstä...
Miehelläsi on alkoholismin merkit päällä. Pystyykö olemaan kahta päivää juomatta saatika viikkoa. Välit alkavat pikkuhiljaa kiristyä kunnes tapahtuu räjähdys. Lapset ottavat hyvin herkästi mallia vanhemmistaan ja vanhempien toimintatavoista joten jollakin tavalla "putki" pitäisi saada poikki. Ilmeiseti olette keskustelleet asiasta miehenne kanssa jos ette niin keskustelkaa ja kerro oma näkemyksesi asiaan. On erittäin vaikeaa saada toinen luopumaan jostakin mistä saa tyydytyksen. Anna miehellesi mietittäväksi kumman haluaa, perheen vai kaljan, mikäli valitsee kaljan on syytä pakata tavarat ja lähteä tai pistää mies tien päälle. Tämä samainen kysymys herätti itseni aikoinaan pitkästä putkesta toivottavasti myös miehesi herää.
Voimia ja jaksamista sillä alkkiksen kanssa ei ole helppoa.
Kiitos vastauksista, sain niistä tukea miettiä vaihtoehtoja ongelman ratkaisemiseksi ja vahvistui se käsitys että vain mies itse voi juomisensa lopettaa, itse en sitä saa loppumaan. Valovuosien takana on se ainut päivä jolloin olisi ollut kokonaan ottamatta, vähintään se pari kolme pulloa joka ikinen ilta on normaalia arki-iltaamme. Tämän ongelman edessä tunnen olevani voimaton, mutta kertomianne esimerkkejä ja vaihtoehtoja alan tosissani pohtimaan. Kiitos teille vastanneille, en olekkaan niin yksin kuin luulin.