Olemme olleet naimisissa 15 vuotta, lapsia on kaksi. Avioliittomme on ollut kuralla viimeiset 4 vuotta. Nelisen kuukautta sitten päätin jo erota, ja kerroinkin sen vaimolleni. Vähän aikaa sitten aloitimme kuitenkin puhua asioista henkevästi makkarissa, aluksi vain purkaaksemme eron syitä. Nämä keskustelut ovat parhaat mitä olemme koko liittomme aikana kokeneet. Ja kuinka ollakaan, aloimme ymmärtää toisiamme ja sovimme, että yritämme yhdessä uusilla pelisäännöillä.
Vain joitain viikkoja tämän prosessin alkamisen jälkeen asensin uutta käyttistä vanhaan tietokoneeseen. Vaimoni oli tyhjentänyt omat tietonsa, muttei aivan kaikkea. Törmäsin viestiin, jossa eräs mies onnitteli vaimoani, että tämä oli toipunut heidän välirikostaan, ja löytänyt uuden miehen. Pari päivää tämän jälkeen kysyin vaimoltani onko hän pettänyt minua, ja hän kiisti. Sitten näytin viestin ja hän tunnusti olleensa kolme vuotta sitten neljän kuukauden suhteessa miehen kanssa, mutta katkaisseensa suhteen itse. Uudesta miehestä hän kertoi, että he eivät edes olleet tavanneet kahden kesken, ja mies oli vain ihastunut vaimooni. Muita miehiä ei ole ollut.
Keskustelut vaimoni kanssa ovat ravistelleet minua paljon, ja tunteeni olivat sekaisin jo ennen kun löysin viestin. Viestin löytäessäni tuntenut kuin ihmetystä ja pettymystä. En ole osannut jäsentää tunteitani oikeastaan ollenkaan. Järki sanoo eroa, mutta sydän ei suostu kuuntelemaan, nyt kun olemme taas löytäneet toisemme.
Järki sanoo ettei vaimoni ole kertonut minulle kaikkea. Hän on paljastanut vain minimin ja kaiken muun esittänyt itselleen edullisessa valossa. En löytänyt katumuksen merkkejä, kyyneleitä en ole nähnyt, ääni ei ole värähdellyt eikä hän ole edes pyytänyt anteeksi. Olen kertonut, etten usko kuulleeni koko totuutta, mutta hän sanoo vain ettei minun epäilyksissäni ole järkeä. Tästä voi vetää vain johtopäätöksen, että hän pitää tekoa vieläkin oikeutettuna. Hän katuu korkeintaan sitä että jäi kiinni. Siis ”sinulta ei rakkautta herunut, joten hain sen muualta”.
Olin ollut vuosia tyytymätön liittoomme ja kritisoin vaimoani vähän joka asiasta. Hyviä hetkiäkin toki oli, mutta niistä en osannut kertoa. Nyt myönnän olleeni tyly ja sydämetön, ja senkin että oikeasti ajoin vaimon kotoa ystävien seuraan, jonnekin jossa häntä arvostettiin. Pettämiseen olen kuitenkin korkeintaan osasyyllinen ja olen pettynyt vaimoni asenteeseen.
Sitten kun vaimoni halaa minua ja sanoo ettei mitään olisi tapahtunut, jos suhteemme olisi ollut kunnossa, eikä tapahdu jatkossakaan, uskon joka sanan. Sitten kun hän ei ole lähellä tai kun valvon yöllä miettien asioita, epäilykset ottavat vallan. Ilman luottamusta en voi suhdettamme uudelleen rakentaa, enkä halua kärvistellä epäilyksen vallassa aina kun vaimo lähtee jonnekin.
Kaipaisin vähän samankaltaisessa tilanteessa olleiden apua asian jäsentämiseen, jotta pystyn päätökseni tekemään.
Vain joitain viikkoja tämän prosessin alkamisen jälkeen asensin uutta käyttistä vanhaan tietokoneeseen. Vaimoni oli tyhjentänyt omat tietonsa, muttei aivan kaikkea. Törmäsin viestiin, jossa eräs mies onnitteli vaimoani, että tämä oli toipunut heidän välirikostaan, ja löytänyt uuden miehen. Pari päivää tämän jälkeen kysyin vaimoltani onko hän pettänyt minua, ja hän kiisti. Sitten näytin viestin ja hän tunnusti olleensa kolme vuotta sitten neljän kuukauden suhteessa miehen kanssa, mutta katkaisseensa suhteen itse. Uudesta miehestä hän kertoi, että he eivät edes olleet tavanneet kahden kesken, ja mies oli vain ihastunut vaimooni. Muita miehiä ei ole ollut.
Keskustelut vaimoni kanssa ovat ravistelleet minua paljon, ja tunteeni olivat sekaisin jo ennen kun löysin viestin. Viestin löytäessäni tuntenut kuin ihmetystä ja pettymystä. En ole osannut jäsentää tunteitani oikeastaan ollenkaan. Järki sanoo eroa, mutta sydän ei suostu kuuntelemaan, nyt kun olemme taas löytäneet toisemme.
Järki sanoo ettei vaimoni ole kertonut minulle kaikkea. Hän on paljastanut vain minimin ja kaiken muun esittänyt itselleen edullisessa valossa. En löytänyt katumuksen merkkejä, kyyneleitä en ole nähnyt, ääni ei ole värähdellyt eikä hän ole edes pyytänyt anteeksi. Olen kertonut, etten usko kuulleeni koko totuutta, mutta hän sanoo vain ettei minun epäilyksissäni ole järkeä. Tästä voi vetää vain johtopäätöksen, että hän pitää tekoa vieläkin oikeutettuna. Hän katuu korkeintaan sitä että jäi kiinni. Siis ”sinulta ei rakkautta herunut, joten hain sen muualta”.
Olin ollut vuosia tyytymätön liittoomme ja kritisoin vaimoani vähän joka asiasta. Hyviä hetkiäkin toki oli, mutta niistä en osannut kertoa. Nyt myönnän olleeni tyly ja sydämetön, ja senkin että oikeasti ajoin vaimon kotoa ystävien seuraan, jonnekin jossa häntä arvostettiin. Pettämiseen olen kuitenkin korkeintaan osasyyllinen ja olen pettynyt vaimoni asenteeseen.
Sitten kun vaimoni halaa minua ja sanoo ettei mitään olisi tapahtunut, jos suhteemme olisi ollut kunnossa, eikä tapahdu jatkossakaan, uskon joka sanan. Sitten kun hän ei ole lähellä tai kun valvon yöllä miettien asioita, epäilykset ottavat vallan. Ilman luottamusta en voi suhdettamme uudelleen rakentaa, enkä halua kärvistellä epäilyksen vallassa aina kun vaimo lähtee jonnekin.
Kaipaisin vähän samankaltaisessa tilanteessa olleiden apua asian jäsentämiseen, jotta pystyn päätökseni tekemään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olisit paljon rauhallisempi, jos et oli joutunut lukemaan vaimosi saamaa viestiä. Hän on pyrkinyt säästämään sinua asialta, jota et halua tietää.
Itse en ainakaan halua tietää, jos puolisoni on minulle uskoton.
pettäjä ei juuri muita ajattele, kun luisuu niihin maailmoihin.
Joka tapauksessa, jos uutta alkua ajattelee, ei siinä olisi valheille tilaa. Mitä siitä tulee jos toista jäytää heti ennenkuin on edes aloitettu. On paha mikäli pettäjä ei kadu tekojaan, vaan jatkaa siinä oman oikeutuksen valheessa.
Teidän pitäisi kyetä puhumaan myös tuo asia rehellisesti, tai voitte unohtaa sen uuden yhteiselon.
Mikäli ette saa puitua pettämisasiaa juuria myöten
,ei jatkolle ole minkäänlaisia mahdollisuuksia.
Omalla kohdalla kävi vähän samalla tavalla.
Vaimo kertoi vain sen mikä oli pakko, minimin pettämisistään. Kiinni jäännistä on nyt n.1.5v.
Sisintäni kalvaa joka päivä tuo asia. Vaikka tein hälle selväksi ettei tästä tule mitään ellei hän kerro kaikkea. Lie nuo petturit niin kierolla itsetunnolla varustettuja, etteivät saa totuutta sanottua.
Emme ole n. vuoteen puhuneet pettämis asiasta, kun
hän suuttuu aina kun ottaisin asian esille.
Olen nyt vasta ruvennut pääsemään henkisesti kuntoon noista tapahtumista. En näe liiton jatkamiseen enää kaksisia eväitä.
Nuoremman lapsen koulun aloituksen vuoksi katson kuitenkin kouluvuoden loppuun ja teen sitten ratkaisuni.
Tekstisi on hyvin paljon samaa kuin minun kokemukseni. Meillä on avioliittoa vain tuplat ja lapset on pois kotoa.
Vaimo jäi kuukausi sitten kiinni suhteesta, joka oli loppunut kesäkuussa, kuulemma. Mutta sitä oli kestänyt yli kaksi vuotta. Aluksi myönnettiin seksin olleen mukana suhteessa, mutta nyt se kielletään. Oli kuulemma vain keskustelua. Kaksi aikuista tapaa toisiaan kaksi vuotta ja vain keskustelee. Ei mene läpi, ei sitten millään. Hän kyllä toisaalta myöntää, ettei ole kaikkea kertonut, koska se on kuulemma minun mielenterveydelle parempi. Mutta ei ole valehtelukaan hyväksi.
Siis sama juttu kuin sinulla, myönnetään vain minimi.
Hän kyllä katuu tekoaan ja pyytää anteeksi ja vannoo, että se ei uusiudu. Mutta kun ei ole luottoa, niin minkäs teet.
Uuden asunnon ostoa olen jo katsonut, vaikka paperia en ole vielä käräjäoiketeen jättänyt.
Ymmärrän tunteesi täysin. Enemmän kuin täysin. Tunteet on melkoisessa myllerryksessä. Ei vuosia heitetä noin vain pois. Toivon sinulle voimia ja hyviä ratkaisuja. Itse olen ulkoilua lisännyt huomattavasti, sekä illalla, että yöllä. Yöllä kun herää ja on omissa ajatuksissaan, niin silloin on todella paha olla ja on hyvä lähteä ulos. Älä kuitenkaan sorru alkoholiin. Se on sinulle itsellesi kaikkein huonoin vaihtoehto
Toivon että saamme hyviä kannanottoja molempien ratkaisujen kokeneilta, ja muiltakin.
Kävi että vaimo jäi kiinni suhteesta, yritti puhua sitä kahvitteluksi, mutta joutui myöntämään kun minulla oli hiukan tirtoa asiasta. Aluksi ei juuri katunut ja myönsi minimit sek valehteli päälle. Pahimman kohun mentyä ohi, päätettiin jatkaa puhtaalta pöydältä, jokin jäi kuitenkin kalvamaan ja keskustelut aloitettiin uudelleen, no kahden viikon suhteesta tuli yli vuoden mittainen, taas oltiin alussa "puhtaalla pöydällä" Jokin kuitenkin kalvoi mieltäni, ja unettomina aamuöinä menneisyys alkoi näkyä uudessa valossa. Keskustelut alkoivat taas ja varasin ajan parisuhdeterapeutille. Muijaa "kuorittiin kuin sipulia" valheiden kerrokset kerrallaan. Lopulta en enää tiennyt onko mihinkään uskomista. Vuoden projekti ja lopullinen totuus, oli ollut kymmenkunta suhdetta meidän 15 vuoden liiton aikana. Oli siinä nieltävää. Petturille se rehellisyys teki kyllä terää, sai oman identtiteetinsä takaisin ja itsetunto nousi. Nykyään hän on aivan eri ihminen, joka seisoo omilla jaloilla. Minulle siitä tuli kuitenkin kahden vuoden helvetti. Ei ole ikävä niitä aikoja, aluksi oli pakko muuttaa itsekseen, että kykeni pohtimaan pystyykö oikeasti anteeksi antamaan, rakkaushan ei mihinkään häviä, mutta luottamus onkin toinen juttu. Lopulta uskoin pystyväni uuteen yritykseen, ja se kyllä kannatti. Nykyään elämä on hyvää, enkä usko että olisin kyennyt luottamaan aivan uuteen naisihmiseen kuitenkaan. Logiikkani oli lopulta että, kun vanha on psygologilla hoidettu ja lopulta terveeksi todettu, niin kukapa takaisi uudet yritelmät?
Olen nainen, jolle kävi samalla tavalla.Mies jäi
kiinni suhteesta, joka oli ollut vuosia sitten.
Ensin oli kerran ja karkuun,toisen kerran asiaa puitua ehkä kolme kertaa kirjanpitoa ei ole pidetty.Totuutta en tiedä vieläkään, sillä olen luvannut olla asiaa enää puimatta.On kuitenkin tunne, ettei koko totuutta ole kerrottu.Toisena osapuolena oli ollut hänen työkaverinsa.Raskasta on ollut varsinkin yöt. Aina on asia mielessä kysymyksellä miksi.