Jaahas, joku oli vielä nähnyt aiheelliseksi nostaa tuolla alempana esille kysymyksen motiiveistani. Vastaanpa vielä kysymykseen, koska luulisin itse olevani omien motiivieni paras asiantuntija eikä muitakaan vastausehdotelmia ole ilmaantunut (luultavasti siksi että tämä eeva-keskustelu jo kyllästyttää useimpia).
Siis. Aloitin keskustelun yksinkertaisesti siksi, että halusin nostaa esille ja keskusteluun tärkeiksi kokemiani kysymyksiä. Toivoin (naivisti kyllä, myönnän), että keskustelun myötä edes joku miehensä alistettavana ja pompoteltavana oleva nainen havahtuisi ajattelemaan elämäntilannettaan ja miettimään muitakin tapoja elää.
Ja taas kerran tiivistän sanomani ytimen: Jokainen ihminen on viime kädessä vain ja ainoastaan ITSE vastuussa omasta elämästään. Ja tämä koskee myös sitä, miten ihminen suhtautuu elämänsä vastoinkäymisiin, joita myös uskottomuuden kohtaaminen on. Jokainen voi löytää itsestään ne voimavarat, joilla elämässä pääsee eteenpäin, tavalla tai toisella. Myös uskottomuustilanteessa vellovista ymmärrettävistä ja oikeutetuistakin vihan ja katkeruuden tunteista voi päästä ja on päästävä eroon. Yksin tähän harva pystyy, mutta läheisten ja tarvittaessa ammattilaisten avulla se on mahdollista.
Tunnustan tämän nyt kaikelle kansalle. Syynä kirjoitukseeni oli myös se, että itsesäälissä ruikuttavat ja muita huorittelevat petetyt naiset (seis! älä vielä heitä sitä kiveä: tällaisia kaikki petetyt naiset eivät mielestäni suinkaan ole!) yksinkertaisesti ärsyttävät minua, saavat verenpaineeni kohoamaan. Tässä kohtaa tunnustan heikkouteni. En kerta kaikkiaan pysty kunnioittamaan tai arvostamaan tuon tyyppisiä ihmisiä. Tästä johtunevat joidenkin kirjoitusteni kitkerähköt äänensävyt.
Siinäpä vielä "eevaismia". Hmm... tuosta jonkun lanseeraamasta termistä olen itse asiassa aika ylpeä…
Siis. Aloitin keskustelun yksinkertaisesti siksi, että halusin nostaa esille ja keskusteluun tärkeiksi kokemiani kysymyksiä. Toivoin (naivisti kyllä, myönnän), että keskustelun myötä edes joku miehensä alistettavana ja pompoteltavana oleva nainen havahtuisi ajattelemaan elämäntilannettaan ja miettimään muitakin tapoja elää.
Ja taas kerran tiivistän sanomani ytimen: Jokainen ihminen on viime kädessä vain ja ainoastaan ITSE vastuussa omasta elämästään. Ja tämä koskee myös sitä, miten ihminen suhtautuu elämänsä vastoinkäymisiin, joita myös uskottomuuden kohtaaminen on. Jokainen voi löytää itsestään ne voimavarat, joilla elämässä pääsee eteenpäin, tavalla tai toisella. Myös uskottomuustilanteessa vellovista ymmärrettävistä ja oikeutetuistakin vihan ja katkeruuden tunteista voi päästä ja on päästävä eroon. Yksin tähän harva pystyy, mutta läheisten ja tarvittaessa ammattilaisten avulla se on mahdollista.
Tunnustan tämän nyt kaikelle kansalle. Syynä kirjoitukseeni oli myös se, että itsesäälissä ruikuttavat ja muita huorittelevat petetyt naiset (seis! älä vielä heitä sitä kiveä: tällaisia kaikki petetyt naiset eivät mielestäni suinkaan ole!) yksinkertaisesti ärsyttävät minua, saavat verenpaineeni kohoamaan. Tässä kohtaa tunnustan heikkouteni. En kerta kaikkiaan pysty kunnioittamaan tai arvostamaan tuon tyyppisiä ihmisiä. Tästä johtunevat joidenkin kirjoitusteni kitkerähköt äänensävyt.
Siinäpä vielä "eevaismia". Hmm... tuosta jonkun lanseeraamasta termistä olen itse asiassa aika ylpeä…
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen, eeva, samaa mieltä kanssasi. Minuakin ottavat päähän kirjoitukset, joissa yksisilmäisesti syytellään muita oman elämän vaikeuksista.
Toisaalta, kun olen mieheni uskottomuuden takia näitä asioita joutunut läpikäymään omakohtaisesti, olen todennut, että tuo "voi minua raukkaa, kun olen niin hyvä ja pettäjä on niin paha" -vaihe menee useimmilla ohi ja sen tilalle tulee jonkinlainen ymmärrys siitä, miten parisuhde on aina kahden ihmisen luomus, ja että parisuhteen ongelmiinkin löytyy aina kaksi aiheuttajaa.
Ehkä näihin keskusteluihin ottavat osaa ihmiset, joilla on tunteet kovasti pinnassa ja syyllisten hakeminen (muualta kuin peilistä) on se päällimmäinen asia elämässä?
kun vasta kerto,munkin kohdalla.Ei syytä lopulta vaan on helpottunut sekä ex-puolison ja itsensä takia että kaikki loppu.Uskon että molemmat ovat jos yyllisiä edes tarvii hakea,lopulta vaikuttanut siihen että pettäminen tapahtuu.Turha säälitellä petettyä.
Vesta, eikä vasta.Tässä nähdään että elämä ilman virheitä olis tylsää.