Aikanaan,kun aloin seurustella mieheni kanssa,oli silloinen avoppi ja mieheni sisko kovasti seurusteluamme vastaan.Poikamme synnyttyä anoppi änkesi meille ilmoittamatta ja otti talouden viikoksi hoitoonsa,yritti omia vauvan ja oli muuttamassa omavaltaisesti meille."Paras"tapaus oli se,kun otin pojan sänkyymme imettääkseni hänet,niin anoppi hyppäsi mieheni ja minun väliin sänkyymme ja olisi halunnut katsoa imetystä.Siinä vaiheessa mieheni riemastui kunnolla ja vei anopin katsomaan postilaatikosta nimemme(anopilla on tyttönimi käytössä) ja huusi,ettei anoppi asu täälä,joten on turha tulla kodin pyhään paikkaan eli sänkyymme.Mieheni otti samalla selvää juna aikatauluista ja vei anopin junalle.Mieheni ei suostunut puhumaan äitinsä kanssa moneen kuukauteen ja kieltämättä elämämme oli huomattavasti rauhallisempaa.Silloin jo ajattelin itse,että huonot välit ja väärinkäsitykset johtuvat anopin ja minun suuresta ikäerosta(40v.)Nyt viiko sitten anoppi oli meillä ja hän vasta nyt oivalsi tämän asian.Ymmärrän häntä omalla tavallani,koska hän on ollut syntymästään saakka sairas ja jo kotona häntä aliarvioitiin ja vähäteltiin.Sitten tuli liian voimakastahtoinen mies,joka nujersi hänet henkisesti,myös mieheni ja hänen siskonsa kärsivät isänsä luonteesta aikaajoin.Olen sanonut apelle erittäin kovasti vastaan ja on tuntunut menneen viesti perille.Mieheni ei ole mikään nössö,vaan sanoo tarvittaessa erittäin napakasti vastaan.MIehen sisko on nykyään eri ihminen ja erittäin rento ja mukava.Töitä on jouduttu tekemään kovasti,että ollaan saatu rakennettua hyvät välit,mutta en kadu.Lapsille on tärkeää,että heillä on mummo jonka kanssa on mukava olla.Valitettavasti aina ei tähän päästä,joten voimia teille miniät,vävyt,anopit ja appiukot.Pienet myönnytykset molemmilta puolilta saattavat saada aikaan suuria asioita.Hyvää syksyä kaikille!Ja anteeks,kaikki tuli yhteen pötköön.
Anoppi
Marjut
41651
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Löytyi miniä joka miehensä kanssa nosti sen kuuluisan kissa pöydälle ja sai kun saikin asiat järjestykseen. Hienoa!
Ei tähän oikein muuta osaa sanoa. Jep.
itse en oikeen tuu toimeen anopin kanssa,kaikki menee kasvotusten hyvin mutta sen kylmyyden ja vihan voi aistia.tietysti minä teen kaiken väärin kun poltan tupakkia ja juon oikein viinaakin sillon tällöin....ja sit jos sattuu kuuleen jotain puhetta sivukorvalla niin huh huh...ja se et aina kun yritän alottaa kertoon jotai niin noin kolmen sanan jälkeen se keskeytetään.Ja muijalle kehutaan että liehittele vähän siellä töissä yms.....
On aina tosi kiva mennä anoppilaan kuunteleen ja katteleen sitä halveksuntaa.mitä vittua pitäs tehä?käyn kuitenkin töissä ja elätän itteni hyvin,sun muuta...
sit ku ollaan muijan kans meillä kotona nii muijan puhelin soi noin vartin välei...sit kysellään et missä ootte mitä teette koska tuutte...
tuntuu siltä ku muija eläis jossai vitun talutushihnassa.
sit ku otan aiheen puheeks nii johan syntyy sota.
rupeen oleen jo aika epätoivonen,mutta silti rakastan muijaani yli kaiken.
Hyvä, että joku on saanut suhteet kuntoon anopin kanssa. Kaikki on kiinni siitä anopin pojasta eli miehestä. Jos hän ei katkase napanuoraa äitiinsä, niin koko avioliiton ajan anoppi "asuu" kotonanne tavalla tai toisella. Meillä on käynyt juuri sillä tavalla. Mieheni menee aina äitinsä puolelle, jos minulla ja anopilla on näkemyseroja. Toki hän itsekin on välillä eri mieltä äitinsä kanssa, mutta vain omasta puolestaan. Anoppi on varjostanut suhdettamme koko yhteiselomme ajan. Toki on osittain oma vikani, että en ajatellut tarpeeksi pitkälle ja olin liian luottavainen suhteen alussa, ehkä sokeakin. Mutta monta, monta riitaa vähemmän meillä olisi ollut, jos äidit ymmärtäisivät elää omaa elämäänsä eikä sekaantua lastensa elämään. Minun mittalasini on aika täynnä. En jaksa kuunnella anoppia ja hänen itsekeskeisyyttään tippaakaan. Niinpä olen vain kuuntelevinani enkä osallistu keskusteluun kuin pintaa sivuten.