Elämän karikoita ei näy merikorteissa, mutta ei niitä taida voida välttääkään. Itselleni kävi niin tänä syksynä. Pidin miehestä, enkä uskonut suhteen loppuvan niin yllättäen. Meidät yhdisti yhteinen kiinnostus mereen ja purjehdukseen, missä myös kilpailimme ja pärjäsimmekin. Olimme seurustelleet reilun vuoden, mutta emme asuneet yhdessä. Sitä oli vaikea ymmärtää, miksi kaikki muuttui niin nopeasti. Eron hetkellä toivoin, että edes joku, jolle kerroin asiasta, olisi sanonut, että olihan siitä merkkejä ilmassa, mutta kun ei.
Omien sanojensa mukaan mies oli rakastunut ja onnellinen. Vielä elokuun alussa jopa onnellisempi kuin kymmeneen vuoteen. Myös muut huomasivat, että olimme onnellisia ja sanoivatkin sen. Miehen selitys erosta kysyneille oli, ettei arki sujunut. Hänen mielestään virhe suhteessamme oli, että olimme siinä liian tosissamme.
Nelikymppisen miehen oman ajan tarve vaihtui heti, kun keskusteluyrityksemme meni solmuun, tarpeeseen solmia uusi suhde. Jopa samana iltana, kun olimme olleet vielä puolilta päivin lähdössä viikonloppuna purjehtimaan. Hänellä kävi tuuri, että tämä yli kymmenen vuotta nuorempi nainen, jonka kanssa hän oli viikkoa aiemmin aloittanut samalla tanssikurssilla, pitää merestä. Purjehdustarjous oli siten helppo ottaa vastaan. Toivottavasti mies ei satuta häntäkin.
Pelottavaa, miten kaksi eri puolta ihmisessä voi olla. Vielä muutamaa viikkoa aiemmin tulleet viestit olivat tunnetta täynnä. Niissä oli mukana Rakastan sinua –sanoja, olimme varanneet Lapin matkan ja oli ollut puhetta romanttisesta viikonlopusta Eurooppaan. Mies oli auttavainen, mukava ja tunteellinen. Toinen puoli sisälsi kylmyyden ja ylimielisyyden. Heidän ensimmäisen viikonloppunsa jälkeen mies jopa sanoi, että seksi naisen kanssa oli mukavaa. Ei meilläkään siinä ollut ongelmia. Sanat loukkasivat, sillä uskoinhan, että suhteemme olisi merkinnyt hänelle enemmän.
Eräs ystäväni kertoi, että hänelle jäi miehestä se kuva, että tämä kokee olevansa muiden yläpuolella. Mies ei ole tehnyt mitään väärää ja jos hänen menettelynsä satuttaa toista ihmistä, niin se on vain tämän oma vika. Mies oli korostanut, että toimin väärin, kun keskustelin suhteestamme henkilöiden kanssa, jotka tuntevat hänetkin. Moni onkin sanonut, että kyllä joskus tulee aika, jolloin mieskin joutuu kohtaamaan kivun. Olin tosin kuullut mieheltä itseltään hänen rinnakkaissuhteistaan viimeisten avioliittovuosien ajalta, mutta uskoin hänen muuttuneen ja meidän suhteemme toimivan. Tunteet vain loppuivat äkkiä. Omat tunteeni ovat kyllä nyt vahvasti inhon puolella.
Omien sanojensa mukaan mies oli rakastunut ja onnellinen. Vielä elokuun alussa jopa onnellisempi kuin kymmeneen vuoteen. Myös muut huomasivat, että olimme onnellisia ja sanoivatkin sen. Miehen selitys erosta kysyneille oli, ettei arki sujunut. Hänen mielestään virhe suhteessamme oli, että olimme siinä liian tosissamme.
Nelikymppisen miehen oman ajan tarve vaihtui heti, kun keskusteluyrityksemme meni solmuun, tarpeeseen solmia uusi suhde. Jopa samana iltana, kun olimme olleet vielä puolilta päivin lähdössä viikonloppuna purjehtimaan. Hänellä kävi tuuri, että tämä yli kymmenen vuotta nuorempi nainen, jonka kanssa hän oli viikkoa aiemmin aloittanut samalla tanssikurssilla, pitää merestä. Purjehdustarjous oli siten helppo ottaa vastaan. Toivottavasti mies ei satuta häntäkin.
Pelottavaa, miten kaksi eri puolta ihmisessä voi olla. Vielä muutamaa viikkoa aiemmin tulleet viestit olivat tunnetta täynnä. Niissä oli mukana Rakastan sinua –sanoja, olimme varanneet Lapin matkan ja oli ollut puhetta romanttisesta viikonlopusta Eurooppaan. Mies oli auttavainen, mukava ja tunteellinen. Toinen puoli sisälsi kylmyyden ja ylimielisyyden. Heidän ensimmäisen viikonloppunsa jälkeen mies jopa sanoi, että seksi naisen kanssa oli mukavaa. Ei meilläkään siinä ollut ongelmia. Sanat loukkasivat, sillä uskoinhan, että suhteemme olisi merkinnyt hänelle enemmän.
Eräs ystäväni kertoi, että hänelle jäi miehestä se kuva, että tämä kokee olevansa muiden yläpuolella. Mies ei ole tehnyt mitään väärää ja jos hänen menettelynsä satuttaa toista ihmistä, niin se on vain tämän oma vika. Mies oli korostanut, että toimin väärin, kun keskustelin suhteestamme henkilöiden kanssa, jotka tuntevat hänetkin. Moni onkin sanonut, että kyllä joskus tulee aika, jolloin mieskin joutuu kohtaamaan kivun. Olin tosin kuullut mieheltä itseltään hänen rinnakkaissuhteistaan viimeisten avioliittovuosien ajalta, mutta uskoin hänen muuttuneen ja meidän suhteemme toimivan. Tunteet vain loppuivat äkkiä. Omat tunteeni ovat kyllä nyt vahvasti inhon puolella.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kirjoituksesi oli kurjaa luettavaa...On kauheaa kun ei voi luottaa mihinkään, että toisen ihmisen tunteet voivat ailahdella noin. Tai niin, ailahteleeko ne tunteet sitten vai onko kyse tarkoitushakuisesta toiminnasta...
Kaikenkaikkiaan tuosta miehestä syntyy narsistinen ja tunnevammainen kuva. Sitä kautta ehkä oli parempi että kaikki loppui, mene ja tiedä.
Noista " merkeistä ilmassa" tuli mieleen että on tosi vaikea sanoa milloin sitä kuvittelee turhia ja milloin jättää huomiotta. Puhuminen olisi tärkeää ja ennenkaikkea luottamus. Jos siitä huolimatta käy noin niin eipä voi kuin todeta että Shit happens.
Nokka pystyyn ja kohti uusia ulapoita!
Pyhä jysäys tätä nykyihmisen itsekkyyden määrää. Eikö ihmisillä ole enää sen vertaa tyylikkyyttä, että jättäis kertomatta EDES siitä seksistä sen ihkauuden kanssa!!! Joku raja pitäis löytyä itse kultakin ainakin suhteen intiimin puolen käsittelyyn julkisesti.
Ja kuinka helvetisti ihmisen pitää muka sietää tuollaista sanallista kiduttamista ja kuunnella vaan hiljaa kun toinen retostelee uusimmalla valloituksellaan.
Herää, nainen, ja ole vaan helpottunut siitä, että pääsit eroon moisesta ikiteinistä. Etsikööt onneaan vaikka hamaan hautaan asti jos ei kerran kykene tunnistamaan mitä vierellä kulloinkin JO on tarjolla.
Rakastumiseen rakastuja ei tule kuunaan kokemaan niin täydellistä rakastumista, ettäkö se pysäyttäisi hänessä tarpeen rakastua taas hetken päästä uudelleen, seuraavaan ihailijaan ja imartelijaan. Sellainen riikinkukko tulee kyllä särkemään vielä monta sydäntä sun jälkeesikin.
Minäkin seurustelin nuoruudessani tuontyyppisen pojan kanssa ja onnekseni älysin pelastautua kun huomasin hänen etsiskelevän jo seuraajaani. Vähän aikaa sitten sain kuulla, että hän on taas kerran eronnut (jo neljännestä vaimostaan) ja rumba sen kun jatkuu vaan...
Ota sinä uusi suunta elämällesi ja vaihda purjehdusreittiä (ja -seuraa :). Kyllä sieltä vielä eteen tulee sellainenkin seilori, johon voi luottaa ja jonka kanssa rakentaa se turvallinen tulevaisuus.
voi niit karikoita välttää kun ui vaan tarpeeksi syvillä vesillä;)