Mulla ois yks ystävä,joka soittaa mulle joka päivä samaan kellon aikaan ja puhuu yli tunnin saati 2 sen miesasiat halki joka päivä juurta jaksain ja jos ei hän saa minua kiinni,niin soittaa niin kauan aikaa et saa..ja en saa juuri paljonkaan puheenvuoroa!saatikka sit et saisin itsekin selittää omasta elämästäni..olen alkanut kyllästymään jo jokapäiväiseen "puhelinterrorismiin",ja en osaa sanoa hänelle hienotunteisesti etten jaksaisi joka päivä noita samoja asioita vatvoa ja tavallaan toimia hähen psykiatrinaan,siltä se tuntuu,ja en aina ehdikään,joten en vastaa...onko tämä kunnon ystävyyttä vai mitä??kertokaa mielipiteitänne!!
ystävyyttäkö????
ronja
4922
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
jos olette tosiaan ystäviä niin sinun kannattaisi kyllä sanoa kys. henkilölle mitä ajattelet, tuskin tarkoittaa mitään pahaa. Puhumalla asiat selviää aina paremmin ..
Niin tiedän sen,mutta helpommin sanottu kuin tehty.Hän on niin täynnä itseään ja omia asioitaan ettei välttämättä huomaa edes että puhua pälpättää koko ajan,vaikka pitää itseään niin fiksuna ja selittää tarkkaan että muutkin pitää häntä niin auttavaisena ja ymmärtäväisenä ja mitä kaikkee,en tiedä haluaako hän todistaa kenties jotain itselleen ja muille ja hänellä on jo ikääkin,kenties 50 villitystä??mutta ei hänen ainakaan minulle tarvitse todistella mitään kuinka mahtava hän nyt on..en todellakaan edes kehtaisi aina sanoa kaikkee miten muut minua kehuvat..mutta tämä ystävä kyllä kehtaa ja moneen kertaan..
Pakko se on sanoa jos et halua kuluttaa itseäsi loppuun. Ei hienovaraisuutta voi aina käyttää. Jos syntyy riitä niin syntyy riita. Hyvien ystävien anssa sen ei kuuluisi pilata välejä lopullisesti.
ystävä, joka soittaisi mulle joka päivä ja puhuisi tunnin, olisi hän pian entinen ystävä. Kaikella on sentään rajansa. Kyllä sun täytyy puhua hänelle asiasta. Eihän tuollaista kukaan jaksa loputtomiin.