Mulla on ongelma, joka raastaa hermoja ja vie yöunet. Asiallisia kommentteja toivoisin...
Olen siis reilun vuoden ollut ihanan mieheni kanssa ja puolisen vuotta jo asuttukin yhdessä. (olemme molemmat 28 -vuotiaita) Mies on elämäni mies ja rakastan häntä todella paljon ja mies sanoo myös rakastavansa minua.
Olen tavannut miehen perheen ja tulemme mainiosti toimeen. Miehen vanhemmat ovat mukavia, huumorintajuisia ja nuorekkaita. Nyt olisi aika isänpäivänä mennä ensimmäistä kertaa minun vanhempieni luokse kylään... Hirvittää!
Mies on innolla ronkunut pääsevänsä näytille jo ties kuinka kauan ja aina olen saanut vierailua siirrettyä...vanhemmat asuvat aika kaukana, joten ollut suhteellisen helppoa.
No asiaan. Ongelmani on se, että molemmat vanhempani juovat liikaa ja se häiritsee minua. Lisäksi viimeisen parin vuoden aikana (eläkkeelle pääsyn jälkeen) tähän on voinut kunnostautua ihan täysipäiväisesti, valitettavasti. Äitini ei ole mikään älyn riemuvoitto muutenkaan, mutta alkoholin kanssa, hmm, tosi tyhmä. Tuntuu pahalta kirjoittaa omista vanhemmistaan näin, mutta todellä häpeän heitä. Lisäksi juomisen aiheuttamat ulkonäkö/terveysseikat... Äitini ei välitä ulkonäöstään pätkän vertaan, Mervi Tapolakin on kauniimpi.
Mieheni ei tiedä siis tästä kaikesta mitään vaan kuvittelee, että olemme menossa ns. normaalien appivanhempien luo kyläilemään. Haaveilee kalastuksesta ym appiukkonsa kanssa jne. En ole uskaltanut/kehdannut kertoa totuutta.
En tiedä mitä siinä oikein pelkään... Että mieheni ei enää hyväksy tai rakasta minua nähdessään surkean alkuperäni??
Onko kellään vastaavia kokemuksia ja miten tästä ahdistavasta häpeästä pääsisi irti?
Olen siis reilun vuoden ollut ihanan mieheni kanssa ja puolisen vuotta jo asuttukin yhdessä. (olemme molemmat 28 -vuotiaita) Mies on elämäni mies ja rakastan häntä todella paljon ja mies sanoo myös rakastavansa minua.
Olen tavannut miehen perheen ja tulemme mainiosti toimeen. Miehen vanhemmat ovat mukavia, huumorintajuisia ja nuorekkaita. Nyt olisi aika isänpäivänä mennä ensimmäistä kertaa minun vanhempieni luokse kylään... Hirvittää!
Mies on innolla ronkunut pääsevänsä näytille jo ties kuinka kauan ja aina olen saanut vierailua siirrettyä...vanhemmat asuvat aika kaukana, joten ollut suhteellisen helppoa.
No asiaan. Ongelmani on se, että molemmat vanhempani juovat liikaa ja se häiritsee minua. Lisäksi viimeisen parin vuoden aikana (eläkkeelle pääsyn jälkeen) tähän on voinut kunnostautua ihan täysipäiväisesti, valitettavasti. Äitini ei ole mikään älyn riemuvoitto muutenkaan, mutta alkoholin kanssa, hmm, tosi tyhmä. Tuntuu pahalta kirjoittaa omista vanhemmistaan näin, mutta todellä häpeän heitä. Lisäksi juomisen aiheuttamat ulkonäkö/terveysseikat... Äitini ei välitä ulkonäöstään pätkän vertaan, Mervi Tapolakin on kauniimpi.
Mieheni ei tiedä siis tästä kaikesta mitään vaan kuvittelee, että olemme menossa ns. normaalien appivanhempien luo kyläilemään. Haaveilee kalastuksesta ym appiukkonsa kanssa jne. En ole uskaltanut/kehdannut kertoa totuutta.
En tiedä mitä siinä oikein pelkään... Että mieheni ei enää hyväksy tai rakasta minua nähdessään surkean alkuperäni??
Onko kellään vastaavia kokemuksia ja miten tästä ahdistavasta häpeästä pääsisi irti?
Vastaukset 20
Vanhimmat
www.kan.fi
tähän ei nyt uskonto auta. Emme ole lainkaan uskonnollisia. Lähinnä kaipaisin vastaavia kokemuksia ja kommentteja ihmisiltä/pariskunnilta joilla on hankalat vanhemmat.
Lisäys vielä edelliseen, että selvinpäin vanhempani ovat varsin mukavia. Isäni on enemmänkin hiljaa hissuttelija, mutta äitiäni en voi todellakaan sietää kännissä. Ja mua ärsyttää, ettei se voi olla juomatta silloin kun olen käymässä. Olen yrittänyt puhua nätisti, raivota, tehdä vaikka mitä... Sen ei tartte ottaa kun pari lasia, niin siltä tulee niin idioottimaista juttua suusta, ettei sitä kestä kuunnella. Siinä haukutaan sukulaiset ja naapurit ja kaikki.
Mä olen joskus jopa uhkaillut, etten enää käy siellä ellei toiminta muutu. Typerää, eihän aikuisia ihmisiä voi pakottaa. Ja kuitenkin aina välillä käyn siellä, kun poden huonoa omaatuntoa siitä, että jos jotain sattuisikin ja ei olla nähty pitkään aikaan..
Valitettavasti vierailut päättyvät usein minun ja äitini riitaan ja kyyneliin...
mielestäni puhuttava asiasta etukäteen miehesi kanssa. Muutoin hän kyllä tuntee itsensä "petetyksi" jos tilanne selviää vasta vierailun alkaessa. Ei petetyksi sen takia, että hän ei hyväksyisi vanhempiasi, vaan koska et ole kertonut asiasta aiemmin. Vielä ei ole myöhäistä korjata tilannetta. Voithan kertoa, että et kertakaikkiaan ole pystynyt kertomaan vanhemmistasi, sillä olet pelännyt miehesi reaktiota. Jos hän tämän jälkeen vielä on valmis
kanssasi käymään appivanhempiensa luona, niin silloin hän tietää mitä kenties on odotettavissa ja valinta on ollut hänen. Voittehan sopia, että vaikka vanhempasia asuvatkin kaukana, niin jos tilanne menee sietämättömäksi, niin vierailu loppuu siihen. Parempi sekin kun yrittää sinnitellä itku silmässä.
Ethän tiedä vaikka vanhempasi sitten skarppaisivat kun tietävät, että olet miehesi kanssa tulossa. Kyllä he varmasti itsekkin häpeävät. Tosin tiedän, että alkoholiongelmaisen ihmisen on todella vaikea kontrolloida juomistaan. varsinkin kun tietävät, että uusi jännittävä tilanne on edessä. Et varmasti ole alituiseen uusia vävyehdokkaita heille vienyt näytille.
Mutta, siis sinun on kyllä mielestäni kerrottava totuus ennen kuin lähdette.Mies sitten päättäkööt haluaako mennä sinne. Jos miehesi sinua rakastaa, niin eiköhän hän kuitenkin ymmärrä sinun kanssasi olevan eikä appivanhempiensa.
Tästä palstastakin voit lukea, että eivät ne selvätkään anopit, apet, miniät ja vävyt tule aina niin hyvin toimmeen keskenään:-)
Alkoholismi ei todellakaan ole mikään harvinaisuus meidän maassamme. Minullakin on alkoholisti ex-appivanhemmat (mutta ero johtui kyllä ihan muista seikoista)ja kyllä heitä siesin, käyvät tänäpäivänäkin muutaman kerran vuodessa lasten synttäreillä. Tiesin ongelmasta etukäteen ja ensimmäisellä kerralla olin kyllä melko hämmentynyt anopin uuden miehen kammottavaa käytöstä. Enkä kyllä mitenkään riemurinnoin ole kylässä sen jälkeen käynyt. Asia ei kuitenkaan vaikuttanut minun ja mieheni väleihin millään lailla.
Samoin voit soittaa äidillesi, että jos/kun menette kylään, niin selvänä ON oltava tai sitten vierailu päättyy lyhyeen. Sano asia kuitenkin ystävällisesti, sillä uhkailu ja nalkutus ei alkoholistiin tehoa.
Muuta en osaa sanoa. Toivottavasti pystyt kertomaan miehellesi asian, muista myös kertoa syy kertomattomuuteesi, vaikka kyllä hän sen muutenkin ymmärtää. Tuskinpa vanhempasi ovat ainoita ihmisia joiden hän tietää kärsivän alko-ongelmasta. Ainakaan ei ole mistään harvinaisesta, joskin todella ikävästä (myös läheisille) sairaudesta kysymys
On sitten kysymys vanhemmista tai jostakin muusta syystä, niin on helpottava seikka muistaa, että et ole yksin. Kuinka voisitkaan olla. Itse antaisin seuraavan neuvon, älä sano mitään, älä "valmistele" miestäsi sen suhteen, että kuinka "kamalia" vanhempasi ovat. Mene vain tilanteeseen ja mieti, että enemmän on kysymys SINUSTA, että voit alkaa hyväksyä itsesi ja rakastaa itseäsi sellaisena kuin olet. Vanhempinesi kaikkinesi. Mieti hetken, rakastaisitko enemmän vai vähemmän reipasta ja vilpitöntä miestäsi, jos hänen vanhempansa olisivat esimerkiksi sairastuneet alkoholismiin? -
Vaikka joka tapauksessa et pääse pakoon häpeän tunnetta, niin voit vahvistaa itseäsi ajattelemalla, että vanhempasi ovat sinun omiasi, se ei miksikään muutu. Mies, joka oikeasti rakastaa sinua, rakastaa sinua huolimatta siitä, että vanhempasi ovat alkoholisoituneita.
Kun ikää tulee enemmän, kykenet käsittelemään asiaa paremmin. Itse kykenin viemään sellaisen miehen kotiini kaiken kriisin keskellä (perheenjäsenen kuolema), joka rakasti minua. Tiesin, että hän hyväksyisi taustani. Usko tai älä, enemmän on kysymys oman itsesi hyväksynnästä. Omalla kohdallani koin häpeää viedä miestäni kotiini. Kun tilanne koitti, ajattelin että minä en ole vastuussa siitä, että mitä toinen ajattelee. Jos hän rakastaa minua, niin silloin ei muilla asioilla ole merkitystä. Ja ajattelin, että jos hän paheksuu minua jonkun asian takia, perheeni tms, niin onko sellaisella suhteella toivoa? Ehkä on parempikin että silloin mies katoaa kvioista.-- Omat painajaiseni olivat lähinnä omia. Todellisuus ei ollut lainkaan kamala. Luota siihen, että kaikki on ok.
Mutta minusta kertominen vähentää alkuperäisen kirjoittajankin jännitystä ja tuskaa kun tuo vierailu toteutuu.
Jos kerran vierailut päättyvät aina itkuun ja riitaan, niin minusta etukäteen kertominen on tärkeää. Silloin voi esim. tällaiseen tilanteeseen varautua ja sopia etukäteen, että lähtee ajoissa pois. Kyllähän humalaiset appivanhemmat vastassa ovella varmasti hämmentävät ensikertalaista vierasta. Vieras saattaa ottaa tuon jopa epäkohteliaisuutena jos ei tiedä, että juominen on todellinen ongelma. Suosittelen etukäteen asiasta puhumista, ehdottomasti!
No joo, leikki leikkinä :)
Älä missään nimessä vie miestäsi sinne, ennen kuin olet kertonut ongelmista. Niiden yhtäkkinen näkeminen voi olla shokki hänelle.
Kerro että häpeät vanhempiasi ja että lapsuuden kotiin meneminen on vaikeaa.
Ole avoin ja totuudellinen, se vapauttaa sinut myös häpeästä.
Sinä olet kuitenkin eri ihminen kuin vanhempasi. Ja miehesi kunnioittaa sinua ENEMMÄN, kun näkee millaisista oloista olet jaksanut ponnistaa normaaliin elämään.
Se, että ei ole syntynyt kultalusikka suussa, ei ole häpeän aihe. Olet selviytynyt huonoista eväistä huolimatta ja se on kunnioittamisen arvoinen asia.
Olen itse sinua muutaman vuoden nuorempi, mutta sama asia painaa mieltäni. Isäni on alkoholisti, vaikkei itse sitä tunnustakaan. Olen yrittänyt käydä hänen luona satojen kilometrien päässä kuukausittain. Aina sama vastaan otto, humalassa kuin mikä. En ole voinut vuosiin jäädä yökylään, vaikka olisin aina halunnut. Olen paennut hänen äidinsä luokse.
Miehelleni kertominen oli todella vaikeaa. Hän yritti ymmärtää ja ajatella mitä tulisi olemaan, kun menimme ensimmäistä kertaa tapaamaan isääni. Hän oikeastaan pelästyi kuitenkin. Ei ollut nähnyt samaa tilannetta niin läheltä, eikä olisi voinut kuvitella asioiden olevan niin huonosti. Muutaman vahvemman paukun jälkeen isäni sekosi täysin, kaikki olivat turhaa ja huonoja häneen verrattuna, minä ja mieheni etenkin. Ja niinpä se tyypillinen väkivaltaisuus taas paljaistui.
( En ollut siitä uskaltanut kertoa miehelleni)
Sain isäni kuitenkin rauhoittumaan ja kerroin, että tapaaminen oli päättynyt siihen paikaan.
Mieheni on ymmärtänyt sen jälkeen minua ja rakkauttamme vielä paremmin. Hän arvostaa minua todella ja kaikesta huolimatta isääni myös. Hän tuumasi minulle, että alkoholismi on sairaus, älä pelkää ja häpeä yhtään. Sen jälkeen suhteemme on toiminut vielä paremmin.
Todella omasta kokemuksestani viisaampana, toivon, että kerrot miehellesi. Uskon hänen helpottuvan ja olevan onnellisempi kuin koskaan, kun uskoudut hänelle aran ja hyvin henkilökohtaisen asian takia.
Me vierailemme nykyisin mieheni vanhempien luona ja itse pidän puhelimella yhteyttä isääni.
Paljon onnea ja rakkautta teidän suhteeseen, kaikki kääntyy parhain päin kun uskaltaa vain kertoa todellisuuden. Hyvää talven odotusta teille ja kaikille muillekin kohtalo tovereille.
Itse tunnen, että vieraiden apu ja sanat auttavat ymmärtämään eniten. Jos kohtalokavereita löytyy ja haluaa kirjoitella enemmän laittakaa s-postia osoitteeseen [email protected]
Et uskokkaan miten yleistä ongelmaa joudut läpi käymään!
Sano vaikkapa miehellesi, että vanhemmillasi on ongelma jonka vuoksi et halua hänen sinne menevän tai haluat, mutta et tiedä miten hän suhtautuu asiaan.
Jos puhuminen on vaikeaa voit vaikka näyttää tämän viestiketjun miehellesi, tämä kai jo kertonee kaiken. Vastaukset ovat myös "kannustavia" ts. monissa näissä todetaan ettei miehesi vanhempiesi kanssa seurustele vaan Sinun kanssasi, ihmisen jota rakastaa.
Kuinka monella meillä on ystäviä ja sukulaisia joita puoliso jopa inhoaa. Harvemmin se rakkauden este kuitenkaan on ollut. No tietty jos ei-pidetyt ulkopuoliset ihmiset sekaantuvat pariskunnan elämään, mutta ei varmaan muuten.
Ole vain positiivisella mielellä asian suhteen, jos mies sinua rakastaa, ymmärtää varmasti.
Sinulla on kaikki syyt olla ylpea itsestasi etta huolimatta vanhempiesi alkoholisoitumisesta olet itse luonut arvokkaan, tasapainoisen ja hyvan elaman itsellesi!
Vanha sanonta "ystavat voit valita, vanhempiaan ei" pitaa tassakin paikkansa. Sinulla ei ole osaa ei arpaa heidan kaytokseen. Miehesi on aikuinen, tuo on todella helppo ymmartaa, eika se voi negatiivisesti vaikuttaa teidan yhteiseen eloon. Jos mita niin miehellasi on taysi syy olla entistakin ylpeampi sinusta, olethan luonut elamasi yksin ilman vanhempiesi tukea.
Aikamoinen saavutus jo sinaansa!
jos mies sinua rakastaa, hän kyllä ymmärtää. Jos ei ymmärrä... anna mennä jos mennäkseen, ketään ei voi omistaa... maailma on ihmisiä pullollaan... jokaiselle löytyy kyllä se oikea... jos löytyäkseen... Itselläni oli aikoinaan sama homma kuin sulla nyt. Mies ymmärsi, että olen eri ihminen kuin vanhempani, ja thats it!
että vanhempasi ovat alkoholisteja, ja että sen takia olet pitkittänyt vanhempiesi luo menoa. Asia nimittäin tulee julki joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Asioiden salaaminen vie sinulta energiaa kohtuuttomasti, puhumattakaan yöunista. Vapautuminen tapahtuu avautumisen kautta.
Alkoholismi on tunne-elämän sairaus. Jokaisella meistä on joko puoliso, lapsi, tuttu, naapuri, työtoveri tai sukulainen, joka juo liikaa. Minun ex-anoppi ja ex-mieskin ovat alkoholisteja.
Rohkeasti vain keskustelemaan asiasta. Se on askel häpeästä vapautumiseen.
Jos olet vakavissasi miehen suhteen, niin kuinka et ole noin tärkeästä asiasta tähän mennessä puhunut? Luulisi, että olette moneen kertan jo muistelleet lapsuuttanne tai kertoneet kouluajoista. Jos puoli vuotta on saman katon alla oltu, niin aika outoa on, jos et saa kerrottua noin raskaasti elämääsi vaikuttanutta asiaa.
Vika ei ole sinussa. Olet poissa niistä kuvioista ja voit ihan hyvin sanoa miehellesi, että häpeät vanhempiasi. Jos kerran häpeät. Mitäpä häneltä sitä salaisit.
Ehkä hän auttaa sinua pois tuosta tunteesta, sillä ei häpeäminen ole mielenrauhallesi hyväksi.
Ei suhteesi ole kunnossa, eikä kuntoon tulekaan, jollet kerro asioiden oikeata laitaa. Sano, kuinka onnellinen miehesi saa olla niin ihanista vanhemmista ja pyydä, että hän tukee sinua omien vanhempiesi kohtaamisessa.
"Että juoppoja ovat, kai yksi käynti riittää niin sittenpähän näet, eikä tartte toiste mennä"
Kun kerrot äijällesi kotitilanteesi rehellisesti ja älä kuitenkaan maalaile kauhukuvia.Isäni oli juoppo ja jännitin ihan hirveästi kun eka kertaa vein poikaystävää visiitille.Olin kyllä varoittanut molempia etukäteen ja ilokseni kotona oltiin selvinpäin ja kun tilanne oli ohi ihmettelin mitä oikein jännitin niin hirveästi.
Ihmettelen vaan että jos mies on sun "elämäsi mies", niin miksi et ole keskustellut asiasta hänen kanssaan!??! Sori vaan mutta ärsyttää ihmiset jotka ajattelee että niillä on "elämänkumppani" mutta että sen kanssa ei tarvii jakaa asioita. Jos se sua rakastaa niin ei o mitään väliä tommosella minkä näkönen sun mutsis on ja miten ne käyttäytyy. Kunhan etukäteen vähän vielä valmistelet miestä koitokseen.
Kerro nyt miehelles tuo! Omat appivanhemmat alkkiksia, nykyinen miehekkeeni kertoi asiasta ekoilla treffeilla, ihan suoraan, etten pelästy, enkä just haaveile mistään Pitsin osto matkoista Vanhalle raumalle :) tai reseptikerhon perustamisesta anopin ja hänen kavereiden kesken.
Ekoilla appivanhempien tapaamisella oltiin koko porukka huippelissa ja rennosti meni!
Itse en ole siis ongelmakäyttäjä eikä miehenikään.
Tosi mukavia ihmisiä muuten, mutta kerro ihmeessä, ei se sen kummempaa. Toivottavasti miehesi ei ole tiukkapipo, jos on, niin silloin tulee vaikeampaa. Ja kerro myös niin ettei siihen juuri voi ulkopuolinen vaikuttaa. Ärsyttävintä mitä puoliso voisi tehdä tässä tilanteessa, olisi kaivaa a-klinikan yhteys tiedot esiin ja käskeä soittamaan niihin. Jokainen elää elämänsä kuinka haluaa ja se ei kuulu muille, kaikkein vähiten tulevalle miniälle/vävylle.
Tsemppii...
Isänpäivä on ohi - haluatko kertoa, miten teillä meni?
Olen samassa tilanteessa...
Kerroin miehelleni edellisenä iltana vanhemmistani ja mies oli ihmeissään, kun en ollut aikaisemmin kertonut. Ymmärsi kyllä kuitenkin. On aina puhunut, ettei ole olemassa niin vaikeaa asiaa, josta en voisi hänelle kertoa...
Huomasin heti kun vanhempieni luo päästiin, että ovat molemmat ottaneet. Vieras ihminen ei sitä välttämättä heti huomaa niistä, mutta itse tajusin heti. Isä oli tosi illan mukava ja kiva, niinkuin aina, vaikka maistissa olikin. Äiti puolestaan rupesi käymään mun hermoon jatkuvalla höpötyksellään (kun myöhään illalla katsottiin elokuvaa). Lisäksi toisteli sanomiaan asioita koko ajan ja kyseli samoja asioita! Voi että mua hävetti... Minä välillä en pystynyt pitämään suutani kiinni, vaan kivahdin äidilleni jotain takaisin tyyliin: "sä sanoit tuon jo NELJÄ kertaa...!!!"
Elokuva jäi sitten kesken, koska mulla ei olisi hermot kestänyt. Mentiin nukkumaan, vaikka olisin toivonut että olis porukat menneet meitä ennen nukkumaan. Nukkumaan käydessä mies sitten sanoi mulle että "nyt mä ymmärrän sua, mikset ole aikaisemmin halunnut tulla tänne".
Halutaan käydä jatkossakin ja loppuvierailu sujui ihan ok. Ärsyttää vaan se äiti, koska se on selvinpäin ihana ja mukava. Siitä vaan tulee maailman ärsyttävin kännissä.
Mutta nyt on kyllä helpottunut olo!! Paljon helpomaa mennä esim. jouluna sinne kun ei stressaa enää kuten aikaisemmin...
Minulla on toisinpäin. Mieheni äiti on pahasti(siis todella pahasti)alkoholisoitunut ja isä kuollut viinaan. Kun tapasimme, mies asui äitinsä kanssa (koska talo miehen, mutta ei saanut äitiään muuttamaan pois).
Elettiin kaukosuhteessa ja meni kuukausia ennen kuin mies päästi minua kotiinsa.
Minä kuitenkin seurustelin miehen kanssa, en hänen äitinsä, joten ei tullut mieleenikään jättää miestä hänen äitinsä takia.
Nyt ollaan asuttu yhdessä 2 ja puoli vuotta, miehen äiti suostui muuttamaan pois vasta kun oli syy, minä.
Mies käy yksin äitiään katsomassa, ei halua minua mukaan, koska edelleen häpeää äitiään.
En ole siis anoppiani nähnyt yli vuoteen, joulunakaan ei varmasti käydä.
Harmittaa tietysti, mutta ymmärrän kyllä miestäni. Varsinkin joulunaikana on ikävä katsoa miestä, kun häntä selvästi harmittaa oma perheensä kun vietämme joulua minun perheeni kanssa.
Mutta tarkotus oli siis sanoa, että jos mies rakastaa sinua, ei sinun tarvitse hävetä vanhempiasi, hän rakastaa sinua vanhemmistasi huolimatta.