.. wish to have change to say I`m sorry? Can´t you see, I love you most on the day that left you go... Have you ever felt you´re heart was breaking looking down the road you should be taking?"
Vapaa mukaelma laususta,jonka kuulin radiossa, herätti tunteita, aivan kuin olisin itse tuon kirjoittanut!
Kertokaa hyvät ihmiset minulle kumpi on enemmän väärin- satuttaa toista vai satuttaa itseään?
Olen kahden tulen välissä, seurustelen pojan kanssa toista vuotta ja joka päivä ajattelen toista poikaa. (EN ole teini, iältäni päälle kahdenkympin) Tämä poikasystäväni on kyllä ihan herttainen mutta se legendaarinen jokin puuttuu. Tämän toisen pojan olen tuntenut yli seitsemän vuotta, ja viimeiset kaksi vuotta hän on ollut unelmieni kohde. Älkää kysykö miksi sitten aloin seurusteleen tämän nykyisen kanssa! Järjellä ajatellen, tämä kaukorakkaus on vain kielletyn lihan kaipuuta. Mutta tunteissani ei, olen joitakin kertoja suudellut häntä, nukkunut kainalossa ja hänen seurassaan tunnen oloni naiseksi, jota arvostetaan, itseni takia eikä vain hyvän perseen! Tälle toiselle tiedän olevani samanlainen kaukorakkaus (välimatkaa meillä on joitakin satoja kilometrejä).
Siis jätänkö nykyisen ja lähden tunteen perässä vai jäänkö nykyiseen suhteeseen ja yritän asettua aloilleni ja sitoutua lopuksi elämäksi?
Pienikin vihje tai samanlainen kokemus on avuksi!!
Kiitos etukäteen =)
Vapaa mukaelma laususta,jonka kuulin radiossa, herätti tunteita, aivan kuin olisin itse tuon kirjoittanut!
Kertokaa hyvät ihmiset minulle kumpi on enemmän väärin- satuttaa toista vai satuttaa itseään?
Olen kahden tulen välissä, seurustelen pojan kanssa toista vuotta ja joka päivä ajattelen toista poikaa. (EN ole teini, iältäni päälle kahdenkympin) Tämä poikasystäväni on kyllä ihan herttainen mutta se legendaarinen jokin puuttuu. Tämän toisen pojan olen tuntenut yli seitsemän vuotta, ja viimeiset kaksi vuotta hän on ollut unelmieni kohde. Älkää kysykö miksi sitten aloin seurusteleen tämän nykyisen kanssa! Järjellä ajatellen, tämä kaukorakkaus on vain kielletyn lihan kaipuuta. Mutta tunteissani ei, olen joitakin kertoja suudellut häntä, nukkunut kainalossa ja hänen seurassaan tunnen oloni naiseksi, jota arvostetaan, itseni takia eikä vain hyvän perseen! Tälle toiselle tiedän olevani samanlainen kaukorakkaus (välimatkaa meillä on joitakin satoja kilometrejä).
Siis jätänkö nykyisen ja lähden tunteen perässä vai jäänkö nykyiseen suhteeseen ja yritän asettua aloilleni ja sitoutua lopuksi elämäksi?
Pienikin vihje tai samanlainen kokemus on avuksi!!
Kiitos etukäteen =)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minä lähdin toisen perään samantapaisesta tilanteesta kun sä oot nyt ja yhtää ei kaduta! ota tyttö jalat alle ja juoksi oikeaan syliin.
Tsemppiä!
olisit hetken ensin vaikka yksin ja miettisit mitä haluat. Suoraan suhteesta toiseen hyppääminen kuulostaa vähän hm... pikaiselta. Luulisi tilanteen tasaamisen olevan paikallaan. Vai?
Näin minä tekisin.
Eli minun tapauksessani nainen on asunut poikaystävänsä kanssa jo muutaman vuoden yhdessä. Tiedän tunteita olevan, hän on itse sen kertonut, ja musta taas tuntuu, että joka ikinen sydämen lyönti kuuluis hänelle. Emme ole edes suudelleet, vaan jotain paljon enemmän; olen avannut sydämeni hänelle.
Mutta kuitenkin minua pelottaa. En ole missään vaiheessa kehottanut häntä jättämään miestään, vaan päinvastoin. Koska entä jos minä epäonnistun? Hän jättää vanhan taakseen, ja minä pilaisin kaiken. Koska loppujen lopuksi, enhän voi luvata mitään ikuisuutta. Arki tulisi varmaan meilläkin vastaan. Joten olen tullut siihen tulokseen että näin on parempi. Hän on minun pieni punatukkainen tyttö jota en ikinä saa, mutta jonka tietäisin kuuluvan minulle. Kaipaus on kaunista. Eikä rakkaus välttämättä tarvi täyttymystä. Unelma onnesta voi olla parempaa entä onni.
Ei nyt varmaan sua auttanut, mutta kunhan sain avauduttua.
Sinä et ole poika vaan Mies!
Tosi fiksusti ajateltu ja selkeästi kirjoitettu.
Juuri se, että kunnioittaa toisen vakiintunutta suhdetta haluamatta rakkauden kohdetta itselleen, kertoo, että TODELLA rakastaa tätä ja kantaa tästä vastuuta, ajattelee HÄNEN parastaan.
Juuri unelma onnesta on parempi sen takia, ettei kukaan koskaan voi etukäteen tietää, saavuttaako paremman onnen uudessa suhteessa. Jos näin kuvittelee tekevänsä, ei saa elinaikaan rauhaa: Aina jossain odottaa uusi ja ihana onni!?
Mutta hankalaa tää on ollut. Vaikka kuinka ajattelee koko ajan, kuinka hänen elämä vaikeutuis paljon ja kuinka se jolle eniten vois sattua olis hän, ja tietysti nykyinen mies. Niin joutuu vähän väliä taistelemaan itseään vastaan ettei vahingossakaan avaisi koko sanaista arkkuaa. Ettei huutais koko maailmalle, että tuota naista rakastan, ja hän minua.
No, en mä kuitenkaan ole pelkästään tähän lukkiutuneeseen tilanteeseen jäänyt, vaan olen pyrkinyt myös etsimään muualta. Melkein kyllä pelkästään sen takia että pystyis jättämään häntä taustalle. Tiedän ettei se ole välttämättä oikein taas muita kohtaan. Mutta on pikkuhiljaa huomannut, ettei ole olemassa pelkästään oikeaa ja väärää, mustaa ja valkoista. On vaan olemassa eri sävyjä. Nimittäin jos olisi olemassa täydellinen oikeus, luulisin että meidän tiemme olisi kohdannut jo aikoja sitten. Paljon ennen tätä hänen nykyistä.
Niistä sävyistä elämä juuri koostuu.
Elämää, jossa on pelkästään oikeaa tai väärää ei ole olemassa! Vaikka valitsisi aina itselle oikean, se ei välttämättä ole toiselle oikea!
Tottakai jätät nykyisesi, ilman muuta.
Turha huijata itseäsi(ja jätkääsi senpuoleen) enempää.
Mars jo pakkaamaan...
lähde sydämesi ääntä seuraten. kaukosuhdekin voi toimia!(itse 9kuukautta serustelua ja kohta kaksi viikkoa kihloissa, vaikka välimatkaa 400km)
tsemppiä. älä pelkää jos todella rakastat. sydän kuolee tunteettomassa suhteessa.