Tarinani:
Onnellisesti seurustellut vuosikausia, ollut vain tämän miehen kanssa. Naimakaupat kesällä -05. Tällä hetkellä onnellisempi kuin koskaan.
Mutta, samaan aikaan mieltä vaivaa ihastus työkaveriin. Olemme tunteneen vuosikausia tämänkin miehen kanssa, mitään ei välillämme ole tapahtunut, liekö syynä se, että olen kovaan ääneen puhunut olevani yhden miehen nainen, enkä hyväksy pettämistä. Näinhän asia on. Mutta silti tämä ihastukseni kohde kummittelee mielessäni, välillä enemmän, ja välillä vähemmän. Vaikka välillämme ei ole syvällisiä keskusteluja lukuunottamatta muuta tapahtunut, tiedän (aavistan?) että jos vain olisin vapaa, hän haluaisi olla kanssani. Tällaista mahdollisuutta kuitenkaan siis ole.
Kysymys (vain asiallisia vastauksia toivoen): kuinka voin päästä ihastuksestani ylitse, sillä tämä samalla sekä piristää, mutta valitettavasti myös häiritsee valtavasti töitäni, mutta pyörii ajatuksissani myös muulloin häiriten "normaalia" elämääni aviomieheni kanssa?
Aina kun luulen päässeeni ihastuksestani, saan sellaisen katseen työmaalla, että mielikuvitukseni lähtee taas laukkaamaan, ja huomaan pohtivani, minkälaista elämäni olisikaan, jos olisin aikanani kokeillut onneani tämän toisen miehen kanssa.
Korostan vielä: en aio pettää aviomiestäni, mutta toisaalta haluaisin keskustella tunteistamme tämän toisen miehen kanssa avoimesti joskus -> mutta syntyykö sen seurauksena mahdollisesti vielä suurempi himo pettämiseen, mitä en siis todellakaan halua enkä aio? Kokemuksia?
Kiitos.
Onnellisesti seurustellut vuosikausia, ollut vain tämän miehen kanssa. Naimakaupat kesällä -05. Tällä hetkellä onnellisempi kuin koskaan.
Mutta, samaan aikaan mieltä vaivaa ihastus työkaveriin. Olemme tunteneen vuosikausia tämänkin miehen kanssa, mitään ei välillämme ole tapahtunut, liekö syynä se, että olen kovaan ääneen puhunut olevani yhden miehen nainen, enkä hyväksy pettämistä. Näinhän asia on. Mutta silti tämä ihastukseni kohde kummittelee mielessäni, välillä enemmän, ja välillä vähemmän. Vaikka välillämme ei ole syvällisiä keskusteluja lukuunottamatta muuta tapahtunut, tiedän (aavistan?) että jos vain olisin vapaa, hän haluaisi olla kanssani. Tällaista mahdollisuutta kuitenkaan siis ole.
Kysymys (vain asiallisia vastauksia toivoen): kuinka voin päästä ihastuksestani ylitse, sillä tämä samalla sekä piristää, mutta valitettavasti myös häiritsee valtavasti töitäni, mutta pyörii ajatuksissani myös muulloin häiriten "normaalia" elämääni aviomieheni kanssa?
Aina kun luulen päässeeni ihastuksestani, saan sellaisen katseen työmaalla, että mielikuvitukseni lähtee taas laukkaamaan, ja huomaan pohtivani, minkälaista elämäni olisikaan, jos olisin aikanani kokeillut onneani tämän toisen miehen kanssa.
Korostan vielä: en aio pettää aviomiestäni, mutta toisaalta haluaisin keskustella tunteistamme tämän toisen miehen kanssa avoimesti joskus -> mutta syntyykö sen seurauksena mahdollisesti vielä suurempi himo pettämiseen, mitä en siis todellakaan halua enkä aio? Kokemuksia?
Kiitos.
Vastaukset 5
Vanhimmat
sinua riivaa vain ihastuminen. Ei hullaantuminen ja villi intohimo ;), niinkin voi käydä toisinaan.
Oikein ystävän neuvon voin antaa: Älä koskaan, äläkä missään nimessä keskustele tunteistasi tuon toisen miehen kanssa, koska hän työkaverisi. Se voi "pahentaa" ihastusta. Tai johtaa muuten vaan kiusalliseen olotilaan. Tai sitten mies jopa voi juoruta ihastuksestasi muille työkavereille.
Tunteesi järjestele kauniisti siistiin pakettiin sydämeesi ja anna olla. Se voi viedä aikaa, mutta kaikki muu vie vieläkin enemmän ja johtaa huonompaan lopputulokseen.
Kiitos viistaista neuvoista. Noin itsekin ajattelen, ehkä salaa toivoin, että joku kannustaisi puhumaan ihastukseni kanssa, sillä tiedän itsekin, että se johtaisi vain "vaikeampaan ihastukseen" ja helpommin jopa pettämiseen. Toisaalta haluaisin sitä, mutta JÄRJELLÄ ajatellen en missään nimessä. Pidän itseäni kuitenkin järki-ihmisenä, ja nyt sanojesi johdattamana uskon taas jaksavani taistella entistä voimakkaammin tunteitani vastaan.
Suurin ongelma on vaan se, että tätä on jatkunut jo vuoden päivät, välillä kovemmin, välillä kokonaan unohtuneena, mutta aina tämä sama ihastus palaa. Toisaalta, täytyy ajatella se vain niin päin, että se todella piristää ankeaa päivää, kun saa kauniin hymyn tai myhäilevän katseen kesken töiden. Aih, se on koskettavaa. Mutta niin sen täytyy pysyä. Kiitos tuesta.
Ne on vain tunteita. Unohda ne, eivät johda mihinkään hyvään. Hae elämällesi tyydytystä jostain muusta.
Jos joku väittää ettei tunteille voi mitään, niin on väärässä. Tunteita voi hallita ja niitä kuuluu hallita. Hyvänä esimerkkinä huonosta tunteiden hallinnasta on lintuinfluenssahysteriä. Pelko on tarttuvaa, mutta ei vaikuta niihin jotka osaa säädellä tunteita.
Hei!
Kaikki mitä kirjoitit, olisin voinut minäkin kirjoittaa. Itselläni siis TÄYSIN sama tilanne.
Olen ollut tässä jamassa jo reilu puolitoista vuotta, ja tunne pahenee koko ajan. Se on kuin jokin ärsyttävä kutina, jota ei voi raapia, ei voi lääkitä, ei mitään. Se ei vaan lähde pois.
Haluaisin rakastaa miestäni, mutta se on vaan niin älyttömän vaikeaa, koska mieleeni on jämähtänyt toinen mies. Huonoa omaatuntoanikin olen potenut jo sen verran kauan, että sekään ei jaksa enää polkea täysillä. En jaksa oikein tuntea enää mitään. Muuta kuin himoa tätä toista miestä kohtaan.
Himoahan se vain on. Ei sen enempää. Mutta on vaan niin voimakas tunne.
Pahinta on ehkä se, että tiedän itse nämä jutut niin hyvin. Siis nämä parisuhdejutut. Että tällaista pitkä parisuhde välillä on, ja mitä pitäis tehdä, jotta asiat parantuisivat jne.
Ja tiedän senkin aivan tarkalleen, etten olisi loppuviimein yhtään onnellisempi sen toisen miehen kanssa. Viiden-seitsemän vuoden päästä tuntisin kenties taas samoin jotain uutta henkilöä kohtaan.
Mutta. Kun järki ja tunteet ovat kaksi eri asiaa. Ja se tunne on niin voimakas.
Koeta pärjätä!
Ei muuta kuin naikaa niitä miehiä, sillä se kutina lähtee.
Voihan olla niinkin, että jo ensisuudelma paljastaa pahanhajuisen hengityksen tai osaamattomuuden jne.
Seksi voi epäonnistua tai onnistua, työkaverit saa tietää tai sitten ei, yleensä kyllä, ainakin vähänkään pidemmissä suhteissa.
Olen itse rakastellut ainakin viittäkymmentä rouvaa ja avokkia ja tiedän sen, että ennemmin tai myöhemmin tuossa tilassa olevat naiset sortuvat ihanasti.)