Olen väsynyt riitelemään....en enää jaksa!
Kun alamme istuskelemaan iltaa yhdessä, niin keskustelu väistämättä palaa "lempiaiheeseen" eli seksiin. Hän (mieheni) haluaa enemmän kuin minä ja minä haluan vähemmän. Meidän halut/tarpeet ei kohtaa.
Olemme olleet yhdessä 17 vuotta (naimisissa 12 v.)ja lapsia on siunaantunut 2 (s. -95 ja -97).
Olemme ihan "tavallinen" perhe. Ei alkoholia/väkivaltaa. Kaikki näennäisesti ihan hyvin. Molemmilla töitä ja niissä omat stressinsä. Mutta taloudellinen tilanne ok.
Eli kaikki näennäisesti hyvin.
Nyt (ja pidemmänkin aikaa) vain intohimo puuttuu ja mun halut vastaan mieheni halut. Matkamme varrella on ollut kaikenlaista mm. masennusta puolin ja toisin, mieheni työttömyyttä, omien vanhempieni taholta tullut kaikenlaista paskaa.
Mutta kaikesta on selvitty kunnialla ja asiat on sovittu. Tullaan muuten kaikin puolin juttuun. Kaikesta on juteltu ja pystytään juttelemaankin. Voisin sanoa, että mieheni on paras kaverini. Ulkoisesti ollan molemmat hyvän näköisiä, ettei varmasti ottajista olisi pulaa (jos näin saan sanoa). Ulkoisesti ja kaveripiirissä ollaan ihanne pari (!?)
Riitelyä suhteeseemme kyllä kuuluu, sitä ei kaihdeta/kavahdeta.
Mutta seksi on ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen ollut aina enemmän tai vähemmän "kuuma peruna". Mun halut on aina välillä "jäissä" kun on milloin väsymystä, stressiä jne. Mieheni taas pitää mua niin haluttavana ym. ym. En halua itsekään elää selibaatissa, mutta riittää esim. 2 kertaa viikossa, kun taas mieheni haluaa "villiä" seksiä n. joka toinen päivä.
No, nyt on tultu siihen pisteeseen, että enää ei riidellä oikein muusta kuin tuosta seksistä ja kaikesta muustakin. Ei oikein tahdo löytyä yhteistä säveltä enää, ei millään. Tätä on kyllä kestänyt jo vuosia, mutta nyt alkaa riittää - puolin ja toisin.
Olisiko jollakin joitakin rohkaisun sanoja? Juuri juttelimme, että kyllä lähdetään nyt eri teille! Ei tästä tule enää valmiimpaa.
Seksi tuntuu merkitsevän miehelleni niin paljon - enkä voi häntä siitä moittia.
Olisiko tässä eron paikka vai pitäisikö vielä miettiä - jota emme kyllä enää jaksaisi. Mutta toisaalta asiat on vielä "hyvin". Ollaanko nyt luusereita jos annamme periksi (tosin sinä et voi varmasti tietää miltä tämä eläminen tuntuu)? Yhteistä säveltä kun ei enää tahdo löytyä. Ollan varmaan kasvettu erilleen. Mutta silti jossakin sopukoissani tunnen yhä rakkautta häneen! Nyt vain en saa siitä kiinni - eikä hänkään.
(HUOM! tätä on kestänyt jo kauan - enemmän tai vähemmän)
Nyt on kuitenkin tultu jonkin tien päähän. Näin ei enää voi jatkaa - olen/olemme liian väsynyt/väsyneitä tähän!
Kun alamme istuskelemaan iltaa yhdessä, niin keskustelu väistämättä palaa "lempiaiheeseen" eli seksiin. Hän (mieheni) haluaa enemmän kuin minä ja minä haluan vähemmän. Meidän halut/tarpeet ei kohtaa.
Olemme olleet yhdessä 17 vuotta (naimisissa 12 v.)ja lapsia on siunaantunut 2 (s. -95 ja -97).
Olemme ihan "tavallinen" perhe. Ei alkoholia/väkivaltaa. Kaikki näennäisesti ihan hyvin. Molemmilla töitä ja niissä omat stressinsä. Mutta taloudellinen tilanne ok.
Eli kaikki näennäisesti hyvin.
Nyt (ja pidemmänkin aikaa) vain intohimo puuttuu ja mun halut vastaan mieheni halut. Matkamme varrella on ollut kaikenlaista mm. masennusta puolin ja toisin, mieheni työttömyyttä, omien vanhempieni taholta tullut kaikenlaista paskaa.
Mutta kaikesta on selvitty kunnialla ja asiat on sovittu. Tullaan muuten kaikin puolin juttuun. Kaikesta on juteltu ja pystytään juttelemaankin. Voisin sanoa, että mieheni on paras kaverini. Ulkoisesti ollan molemmat hyvän näköisiä, ettei varmasti ottajista olisi pulaa (jos näin saan sanoa). Ulkoisesti ja kaveripiirissä ollaan ihanne pari (!?)
Riitelyä suhteeseemme kyllä kuuluu, sitä ei kaihdeta/kavahdeta.
Mutta seksi on ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen ollut aina enemmän tai vähemmän "kuuma peruna". Mun halut on aina välillä "jäissä" kun on milloin väsymystä, stressiä jne. Mieheni taas pitää mua niin haluttavana ym. ym. En halua itsekään elää selibaatissa, mutta riittää esim. 2 kertaa viikossa, kun taas mieheni haluaa "villiä" seksiä n. joka toinen päivä.
No, nyt on tultu siihen pisteeseen, että enää ei riidellä oikein muusta kuin tuosta seksistä ja kaikesta muustakin. Ei oikein tahdo löytyä yhteistä säveltä enää, ei millään. Tätä on kyllä kestänyt jo vuosia, mutta nyt alkaa riittää - puolin ja toisin.
Olisiko jollakin joitakin rohkaisun sanoja? Juuri juttelimme, että kyllä lähdetään nyt eri teille! Ei tästä tule enää valmiimpaa.
Seksi tuntuu merkitsevän miehelleni niin paljon - enkä voi häntä siitä moittia.
Olisiko tässä eron paikka vai pitäisikö vielä miettiä - jota emme kyllä enää jaksaisi. Mutta toisaalta asiat on vielä "hyvin". Ollaanko nyt luusereita jos annamme periksi (tosin sinä et voi varmasti tietää miltä tämä eläminen tuntuu)? Yhteistä säveltä kun ei enää tahdo löytyä. Ollan varmaan kasvettu erilleen. Mutta silti jossakin sopukoissani tunnen yhä rakkautta häneen! Nyt vain en saa siitä kiinni - eikä hänkään.
(HUOM! tätä on kestänyt jo kauan - enemmän tai vähemmän)
Nyt on kuitenkin tultu jonkin tien päähän. Näin ei enää voi jatkaa - olen/olemme liian väsynyt/väsyneitä tähän!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Älkää nyt herrajumala tollasen asian takia erotko... kyl tää elämä yhdessä on paljon kivempaa kuin yksinhuoltajana. Mulla on just samanikäset lapset ja vuodella vaan heittää toi teidän liitto ja voin sanoa et vähäset on teidän perusteet jos tonm takii erootte. Miettikääs yhdessä mitä voitte tämän asian eteen tehdä???
Ei elämä, lapset ja avioliiotto pidä olla noin heikoilla. Seksiin löytyy apua suunnasta jos toisestakin kun vaan osaatte sitä oikein etsiä. Rakastakaa hyvät ihmiset toisianne ja menkää itseenne. Kyllä ihan varmasti löydätte yhteisen sävelen siinäkin jos kerta muutkin asiat ihan hyvin menee.
Samaa mieltä olen kanssasi.
Ero tällaisen asian takia tuntuu "köykäiseltä".
Mutta toi seksi on riidan aihe nro 1. (*
Tiedätkö ettei aina vain jaksa riidellä aiheesta. Nyt jo kymmenen vuotta tätä on kestänyt - enemmän tai vähemmän.
Tää on sellainen asia, ettei tule muiden ystävien kanssa juteltua. Jos jostain saisi tähän asiaan "eväitä". Olen ajatellut jotakin ns. seksiterapeuttia, mutta nekin taitavat maksaa aika paljon. Enkä toisissaan tiedä suostuisiko mieheni sinne lähtemään. Siitäkin ollaan tosin juteltu. Mutta mikä hinta milläkin sitten on - perhe on tietty kaikkein tärkein ja mitä sen eteen ei tekisi.
Ehkäpä tää on nyt jokin kriisi taas (niin kuin niitä ei jo olisi ollut). Emme ole "eilisen teeren poikia" ja molemmat tietää ettei elämä ole pelkästään "ruusuilla tanssimista".
Mutta nyt jotenkin tuntuu, että ollaan jollakin lailla menettämässä otetta toisistamme. Toki tiedän, ettei missään tapauksessa pitäisi luovuttaa tällaisten asioiden takia ja että pitäisi löytää ratkaisu, jne. jne. Mutta nyt on jotenkin niin vaikeeta. Pitäisi vaan jaksaa ja jaksaa. Mutta kun ollaan niin eri aaltopituudella.
Kaikkeenhan löytyy apua jos se siitä on kiinni, mutta kun on niin "väsynyt" kaikkeen!
(* Seksimme on sitä, että mieheni haluaisi sitä useammin kuin minä. Hän haluaisi myöskin esim. joitakin roolileikkejä, sidontaa jne. (ei SM:ää) Minä taas tyydyn vähempään. Arki-iltaisin olen usein niin väsynyt, etten millään jaksaisi kuin nopeasti jotakin. Asia ei ole mitenkään vastenmielistä, mutta kun ei niin paljoa kiinnosta. Olen yrittänyt, mutta ei se vaan niin "iske". Suurin ongelma tämä on miehelleni.
Ja ymmärrän kyllä häntä.
HÄN VÄLÄYTTELEE SITÄ; ETTÄ ONKO TÄSSÄ SUHTEESSA MITÄÄN JÄRKEÄ JOS SEKSI ON NIIN "ONNETONTA"!?!
Itse ajattelen luonnollisesti, että onhan meillä perhe! Ja mielestäni se on asioissa kuitenkin tärkeintä, enemmän kuin seksi.
Tilanne on vähän niin kuin noidankehässä. Siksi tuntuukin että onko tässä enää tolkkua ja ettei enää jaksasi. ÄH!
Miten päin teillä se "syyttely" on ollut ja kumpi vai molemmat tarttee mielestänne terapiaa?
Kyllähän tuo 2x viikossa tuntuu ihan riittävältä.
No, ite halusin kerran kuussa ja mies otti ja lähti...tuskin oli ainut syy, mutta vilahti kyllä siinä "syylistassa".
Ai miten ihanaa kun joku ottaa asiaan kantaa. Mä olen tätä asiaa niin pitkään itsekseni miettinyt, kun musta tuntuu että eikö nyt jotenkin ole ihan "normaalia" että seksiä on 1-2 kertaa viikossa???! Eikö tuo määrä ole ihan keskivertoa. Jos nyt vaikka kerrankin viikossa (!?)
Itsellenikin on mieleeni tullut tuo addiktio.
Meillä on lapset ja tämä tuntuu olevan miehelläni kynnys kysymys.
Mieheni on syytellyt minua kun en halua niin kuin hän. Sen myötä tästä on tullut myös minun ongelma. Olen ajatellut että minussa on jotakin niin "poikkeavaa". Mene ja tiedä. Mutta enää tämä ei tunnu hyvältä.
Mistähän tiedät, mikä on joillekin pareille ihan riittävä..?)
Älä neuvo muita, jos miehesi on juuri sinun haluttomuutesi vuoksi lähtenyt!
Toimiva seksi on jokaisen liiton tärkein perus-ja rakennuskivi, jos se mättää, niin mättää kaikki muutkin.
Uskokaa nyt vain kaikki pihtaajat, että seksinpuute ajaa eniten uskollisiakin aviomiehiä vieraaseen sänkyyn. Aina löytyy naisia, joilla hormoonit hyrräävät hiukan useammin ja jotka osaavat nauttia seksin antimista! "Niin paljon kuin antaa, myös saa"
Addiktiko, jos mies parhaassa iässä haluaa joka toinen päivä..hah--sallikaa mun nauraa!!!???
Näiden haluttomien naisten kannattaisi vaihtaa miehensä ikäluokkaan 50 , jossa esiintyy jo luonnollista halujen taantumista sekä pahojakin erektiohäiriöitä. Silloin ei tule teille paineita, kun miehellä ei kunnolla seiso, eikä seksi kestä kuin 5 sekkaa ennenkuin lörpähtää. (mieskin alkaa kiertää tilanteita, joissa joutuisi sekstailemaan)
Miettikää sitä!
paikkaansa. Me olemme se 50 pari ja seksi on loppunut n5v. sitten. mieheni on tehnyt kaikkensa onnistuakseen?? Vaan kuta enemmän hän yrittää sitä vastenmielisemmältä ajatus tuntuu.
Hormoonit hyrräävät mutta ei teko juttujen jälkeen. Tarkoitan tällä sitä JOS mies ei saa pelkällä läsnäolollani itseään "kuntoon" on partneri väärä, minä en ole oikea nainen hänelle 26aviovuoden jälkeen. Minunkin mielestä toimiva seksi on mukavaa mutta pumppujen ja pillereiden aika ei ole minun.Mieheni on toisaalta sitä mieltä että kun hän lähtee ja saa sitä kolmikymppistä kyllä nousee, yäk.
Mitä sitä seksistä tappelemaan.Ota itsellesi nuori ja hyvä kroppanen mies niin eiköhän seksikin pelaa?Nuori mies tulee myös hyvin toimeen lasten kanssa.Ei vanhempi mies enään jaksa muuta kuin valittaa kaikesta.Hyvä laittaa kaikki vaimon syyksi.Vaihda nuorempaan vuosimalliin!!!!!