Alkaa olla mitta täysi. Esimies on kuin murrosikäinen kakara, kiukuttelee ja tiuskii meille alaisilleen. Ymmärrän kyllä, että esimiehella on stressaavat ajat kun firmamme muuttaa, mutta miksi se pitää purkaa alaisiin? Esimieheltä ei oikein uskalla edes kysyä mitään, kun vastaus tulee tiuskaisuna takaisin. Joka päivä saa kuulostella millä tuulella arvon herra mahtaa olla. Onhan minullakin huonot päiväni, mutta en pura niitä viattomiin työkavereihini.
Pahinta on se, kun esimies puhuu selän takana paskaa meistä. Me alaiset tulemme hyvin toimeen keskenämme, mutta esimies yrittää kaikin tavoin myrkyttää ilmapiirin. Itsekkin olen saanut monesti kuunnella kun esimies on minulle haukkunut työkavereitani, ihan syyttä suotta. Ja monesti olen kuullut mitä kaikkea esimies on sitten minusta puhunut muille.
Esimiehellä on myös meistä alaisista (meitä on 12) tietty arvojärjestys. Tietenkin ne esimiehen kaverit, joita on pari kappaletta, saavat ne parhaat työvuorot. Ja me, jotka olemme arvoasteikossa alimpina, teemme nämä viikonloppuyövuorot joita nämä esimiehen kaverit eivät koskaan joudu tekemään.
Meitä alimpia ei välillä edes huomata, esim. kahvipöytäkeskusteluissa esimies puhuu kaikille muille (katsoo silmiin puhuessaan) paitsi meille. Siinä jos jossain saa tuntea olevansa täyttä ilmaa.
Olipa kiva saada vähän purkaa vitutustaan. Tämä kaikki alkaa pikku hiljaa stressaamaan. Työ on ihan mukavaa ja työkaveritkin, mutta tämä paska ilmapiiri alkaa ahdistamaan. Tulee jo uniinkin.
Pahinta on se, kun esimies puhuu selän takana paskaa meistä. Me alaiset tulemme hyvin toimeen keskenämme, mutta esimies yrittää kaikin tavoin myrkyttää ilmapiirin. Itsekkin olen saanut monesti kuunnella kun esimies on minulle haukkunut työkavereitani, ihan syyttä suotta. Ja monesti olen kuullut mitä kaikkea esimies on sitten minusta puhunut muille.
Esimiehellä on myös meistä alaisista (meitä on 12) tietty arvojärjestys. Tietenkin ne esimiehen kaverit, joita on pari kappaletta, saavat ne parhaat työvuorot. Ja me, jotka olemme arvoasteikossa alimpina, teemme nämä viikonloppuyövuorot joita nämä esimiehen kaverit eivät koskaan joudu tekemään.
Meitä alimpia ei välillä edes huomata, esim. kahvipöytäkeskusteluissa esimies puhuu kaikille muille (katsoo silmiin puhuessaan) paitsi meille. Siinä jos jossain saa tuntea olevansa täyttä ilmaa.
Olipa kiva saada vähän purkaa vitutustaan. Tämä kaikki alkaa pikku hiljaa stressaamaan. Työ on ihan mukavaa ja työkaveritkin, mutta tämä paska ilmapiiri alkaa ahdistamaan. Tulee jo uniinkin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihan on kertomuksesi kuin omasta pikku työyhteisöstäni. Olin taas kerran palaverissa, kun väitän, että minua muka niin sanotusti kiusataan! Tämä kiusaaminen kun on ihan V I E R A S käsite meillä - epäillään, että josko sellaista esiintyy missään - eli taitaa olla ihan vaan joku K A U P U N K I L E G E N D A.
Läsnä oli esimies ja tietysti se esimiehen "P I K K U A P U L A I N E N" (lue: aina pitää olla mukana se V I T U N "T U K I M I E S" eli missään ei pomo liiku yksin - aina vieressä kyhnää se S A A T A N A N - K A K S O N E N, joka toistaa joka pomon lauseen jälkeen "näin on"! Niin ja sitten mukana oli tällä kertaa "ulkopuolinen": voi jumalan pyssyt sentään, kun taas meinasin lentää selälleni - "ulkopuolinen" kun tällä kertaa oli pomoni asiakas!! - en voi tässä nyt tarkemmin kertoa miten, mutta kaikki oli niin perkeleen selvää ja edusti kyllä organisaation virallista yksikköä, mutta tämä pikku kytkös...
JA MAHTAVAN Y L L Ä T T Ä V Ä LOPPUTULOS JÄLLEEN KERRAN: Minut määrättiin pyytämään anteeksi taas kerran koko työyhteisöni edessä, että olen väittänyt jotain sellaista, mitä ei ole koskaan edes tapahtunut!
Ei se mitään - K Y L L Ä - M I N Ä - A N T E E K S I - P Y Y D Ä N vaikka maailman tappiin asti! Sehän on jo ihan luonnollinen osa kokouksiamme - eikä siihen enää jaksa reagoida ne muutamat "jotka tietää, mistä tässä on kyse". Ihan voitaisiin siihen saatanan pöytäkirjapohjaan laittaa valmiiksi se kohta: että työntekijä "Virtasen viikottainen anteeksipyyntö".
Niin, että hullu olen, kun tätä työtä jatkan, niin - työssäni on kuitenkin niin paljon hyvää muuta - että vielä vähän aikaa olen ajatellut jaksaa ja ehkä minusta tulee niin kova, että mikään ei enää tunnu miltään tai ehkä opin sulkemaan korvani... ellen sitä ennen ammu itseäni.
Tutustumassa sivustoon:
http://tyopaikkakiusatut.net/
Ette ole yksin tässä hullunmyllyssä, jota työelämäksikin kutsutaan...
Meillä ihan sama . Pomo on täysin tuulella käyvä . Huutaa ja haukkuu ja puuttuu asioihin joista ei mitään ymmärrä . Meitä on vain kahdeksan työntekijää pomon lisäksi vaikka olemmekin kaupungin omistama yhtiö . Viidentoista vuoden aikana on muutamia loppuunpalamisia tapahtunut ja kiusaaminen ja häirintä jatkuu . Kuukausi sitten sain kirjallisen varoituksen josta puolet oli täyttä puppua ja toinen puoli täysin asiatonta...en saanut luettua mitä siinä paperissa sanottiin kun pomo huusi koko ajan ja löi nyrkkiä pöytään ja haukkui . Lykkäsin sitten siihen allekirjoituksen että pääsisin ulos sieltä . Vasta myöhemmin kun sain rauhassa lukea paperin tajusin tehneeni itsestäni syyllisen töiden laiminlyöntiin . Kenenkään ei kuitenkaan koskaan ole tarvinnut paikata jälkiäni ja ulkopuolisilta on kiitostakin tullut joskus . Nyt olen ollut sairaslomalla neljä viikkoa ja huomenna pitää taas mennä haukuttavaksi : ( Mitään emme voi asialle tehdä , jos pyydämme jonkun ulkopuolisen selvittämään työolojamme kaikki muuttuu vain pahemmaksi koska ulos talosta emme häntä saa koskaan . Lopputiliä en voi ottaa kun on elettävä ja elätettävä kaksi opiskelevaa lastani...joskus tuntuu että ei ole kuin yksi ulospääsytie tästä helvetistä...
Varoituksen sanana voin sanoa, että 1 varoituksen jälkeen pomo voi irtisanoa.
Kun tuo varoitus oli mielestäsi aiheeton, niin jos kuulut liittoon, voisit laittaa sen varoituksen sinne ja selvittää onko mahdollista liiton kautta tehdä sille pomollesi selväksi, että ko. varoitus oli aiheeton.
Käy myös lukemassa muiden kokemuksia täältä:
http://tyopaikkakiusatut.net/