Olen itse erittäin laiha ihminen. Ystäväni on aina ollut melko lihava. Nyt hän sitten laihdutti vesipäivillä melko paljon. Mutta onko elämästä nyt mitään iloa, kun hän joutuu tarkkailemaan koko ajan syömisiään, lounas on lähinnä salaattia ja yhtään ylimääräistää suupalaa ei kestä ottaa, koska hän ratkeaa mässäilemään. Sitten, jos hän syö jonkun yhden juuston, niin ongelmat alkavat. Eihän tässä ole mitään järkevää, pitäisihän laihdutuksen jälkeenkin pystyä elämään. Pakkohan niitä rasvojakin on jotenkin saada, sanoohan sen ihan terve järkikin. Onko kestolaihduttajan elämä todella tuollaista, että ei kestä syödä edes yhtä sipsipussia (ei tosin moni syö mutta jotkut), kun heti tulee ongelmia. Ei hyvänen aika. Terveemmin kai ihminen voi vähän pyöreämpänä kuin pakkolaihduttajana. Sitten, jos tulee joku puolikiloa lisää, niin heti omatunto laskee nollaan. Minä ainakin olisin mielellään vähän pulleahko ja nauttisin elämästä ja laittaisin vähän rasvaa ja juustoa leivän päälle kuin eläisin salaatilla ja korvaisin lounaat vedellä. En ymmärrä, voiko joku olla tyytyväinen elämään, jossa mitään ei kestä syödä. Sitten ihminenkin voi pahoin. Ei se, että pitää huolta linjoistaan, voi tarkoittaa tuota. Kohtuus kaikessa.
PAKKOLAIHDUTUS EI OLE PYSYVÄÄ
hirvittävää
7681
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen ihan samaa mieltä. On parempi olla vähän pullea ja nauttia elämästä, jos vaihtoehtona on olla hoikka mutta hermoraunio.
Juu, niin on! Mulla on sama ongelma ku sun kaverillas sillä ei tosiaankaa oo mukava joka päivä ja koko aika tarkkailla kalorimääriä ja sitä mitä suuhusa pistää. Ja ottaa sen vielä huomioon, että oon niiku 15w ni ihan hauska ko kaverit syö jotai karkkia ja muita herkkuja ja sit ite sanoo etten syö mitää sellasii..Mut ulkonäöllisest sitte oonki paljo ylempänä ko noi mun kaverit ett se on hieno asia xD..Mut tosiaankaa elämänlaatu ei oo paras mahollinen :/
joo oon huomannu tän saman piirteen hirveen monessa laihduttajassa. monelle laihdutus näyttää merkitsevän ruokailun lopettamista tai aivan hillitöntä rajoittamista.
jos nämä ihmiset yrittäisivät syödä oikeasti terveellisesti, eikä kieltää itsetään kaikkea, he voisvat jopa onnistua tavoitteessaan ja elää nautinnollista elämää.
itse en enää rempsahda syömiskierteisiin tai ahmimisiin, koska en kiellä itseltäni mitään. saataan syödä pari palaa suklaata kuin mieli tekee, mikä estää sen että viikon kieltämisen jälkeen söisin sipsipussin, 3 suklaalevyä ja jätski paketin.
laihista ei kannattais ajatella laihiksena, vaan uutena elämäntapana. mulla oli ainakin ennen niin, että kun sanoin iteselleni nyt oon laihiksella, niin heti rupes tekemään mieli karkkia. nyt oon kieltäny ton sanan itteltäni, enkä ajattele ja stressaa sitä koko ajan.
Onhan se totta, että pakkolaihdutus ei ole pysyvää, ei sellaista kukaan loputtomiin kestä.. entäs kun on laihtunut? Pitääkö jatkaa samaan malliin, syödä pelkkää salaattia yms.. Minä en onnistu olemaan onnellinen läskinä, enkä kerta kaikkiaan osaa laihduttaa. Pakkolaihdutusta olen kokeillut, ja se ei tosiaan kestänyt..
No ei se paino siitä takaisin ala nousemaan ja jos nousee niin omaa syytä on. ei niitä pikadieettejä kannata liian pitkään pitää ja ne pitää osata lopettaa hitaasti ja liikkumalla.
miksi vitussa muka paino takaisin nousee, juupajuu.
kuule se oma peruskulutus palautuu oikein lopettamalla normaaliin, ei kenenkään kulutus ole vesipaaston rajaa, vaan lasketaan n. 30 x painokilo.
dieettiä ei saa lopettaa tuolla tavalla, siksi kaverisi paino nousee.
no eipä ole mun ongelma. mulla pysyy jokainen kilo siellä minneon tippunutkin ja palaan hiljalleen normaaliin ruokavalioon.
Katsotaan muutaman vuoden kuluttua onko noussut . Se on niin helppoa olla kaikkitietävä . Ei meistä kukaan ole samanlainen ja mikä pätee yhteen ei päde toiseen . Joka on lapsesta asti ollut ylipainoinen pystyy hyvin harvoin pysymään normaalipainoisena aikuisena . Kaikki pudotetut kilot tulevat ajanmittaan takaisin koska rasvasolujen määrä ei vähene vaikka kuinka laihduttaisi .
helppohan se laihojen on sanoa...