Luin tuossa äsken eräältä toiselta palstalta keskustelun, jossa käsiteltiin romantiikkaa ja hempeily (nainen ihmetteli miksi mies ei oinnostu moisesta). Kauhistuttavan moni mies oli vastannut, ettei heitä kiinnosta hempeily, ei miestä ole sellaiseen. He eivät innostu kynttilöistä, hieronnasta, romanttisista tuoksuista tms. Pitääköhän tämä todellakin paikkansa, että naiset ja miehet ovat tässä asiassa näin erilaisia? Ettenkö te miehet sitten nauti romanttisista illallisista kynttilän valossa ja ihanasta lempeästä seksistä sen jälkeen? Tai kävelyistä kuutamossa? Jos näin on minun maailma menee kyllä rikki tällä hetkellä... nyyh...
Eikö miehiä kiinnosta hempeily ja romantiikka?
JoJo
266036
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Voin lohdutuksesi sanoa että kyllä minä ainakin pitäisin.
En mä edes haluais, et mun mies käyttäytyis kuvailemallas tavalla. Kyllä se hyvänä pitää, halaa ja pussaa ja se riittää. Jos se innostuis tommosesta aroma-hieronta-kynttilä-systeemeistä, niin alkaisin epäilemään, et oon seonnu naiseen... Älä vaadi miestä luopumaan miehisyydestä. Parempi onnellinen mies, kun johonkin rooliin pakotettu. Eihän ne vaadi meitäkään lopettamaan niitä "hömppiä".
En niinkään välttämättä tarkoittanut, että miehen pitäisi kaikkea tuota järjestää, kynttilä illallisia ja hierontaa tms.. (vaikka eipä minulla mitään sitäkään vastaan olisi)
Ennemminkin yritin selvittää tykkäävätkö miehet jos nainen esim sytyttelee kynttilät, ostaa tuoksuvia hierontaöljyjä jne, vai onko naisen järjestämä romanttinen hömpötys heille pakkopullaa. :D
Minä ainakin nautin kaikenlaisesta hempeilystä ja romantiikasta. Kynttilät, halailut, hieronnat, tuoksut, illalliset, kävelyt käsikädessä, kauniit sanat... Mutta vielä on hakusessa nainen jonka kanssa jakaa tuo kaikki. Tähän asti olen joutunut vain pettymään. No, ehkäpä joskus vielä.
... toki kiinnostaa joitakin, mutta tämä on valitettavasti taas yksi niitä juttuja, joissa kysyntä ja tarjonta ei kohtaa. Harvoja poikkeuksia lukuunottamatta ne miehet, jotka lämpenevät noille jutuille, eivät ole muutoin juurikaan naisten mieleen - syystä tai toisesta.
Ne poikkeukset, jotka kelpaavat naisille ja diggailevat hempeilyä & romantiikkaa, ovat pääsääntöisesti varattuja.
ilman mitään kynttilöitä tai tuoksuja. Ihan se aito koko juttu. Ja hyvää tekee. Hyvä jos jaksaa niiata jälkeenpäin.
kiäh,kiäh,ahhakkehhehnn... =D
naurattaa nuo hömppäsarjat jossa mies on hellä ja huomaavainen kun tosi elämässä ei sellasta ole.Ei ihme kun erotaa koska todellisuus on toista mistä haaveillaan.
Heh, asia on varmasti yksilöllinen, niin naisten kuin miestenkin suhteen. Yksi pitää, toinen ei. Yleistää ei välttämättä kannata. Ainahan voi tietenkin suorittaa tutkimuksia ja kartoittaa, kuinka moni miehisen sukupuolen edustajista pitäisi mainitsemistasi asioista.
Olisihan kynttiläillallinen ihan mukava, mutta... Kivempaa olisi mielestäni sen jälkeen naida rajusti siinä ruokapöydässä niin että lautaset ja kynttilät sinkoilisivat. Kuutamokävelykin voisi huipentua raivoisaan seksiin metsän siimeksessä niin että koko lähintienoo miettisi että sudetko siellä ulvoo.
Asioiden täytyy olla tasapainossa, pelkkä hempeily ei sytytä.
Olen kyllä tuossa samaa mieltä kanssasi, ei se pelkkä hempeily jaksa aina innostaa. Rakasteluun kyllästyisi, jos se oli aina ikusta vaniljaa... ;) (minun seksimieltymykseni sitten eivät enää kuulukaan tälle palstalle)
Joka tapauksessa tasapaino on tärkeää kaikessa, niin ettei jää kaipaamaan hellyyttää, muttei se se pursua ulos korvistakaan. :D
En kyl keksi mitään mukavampaa kun romanttiset illat toisen kanssa. Näin lauantai iltanakin sauna kahdestaan, vähän iltapalaa, hivenen viiniä, kynttilä valaistus ja vaikka teeveen katselua soffalta käsin, luonnollisesti sylikkäin. Siinä ohessa sit kaikenlaista hyväilyä ja suukottelua mikä siirtää luonnollisesti sit loppuillan koho kohdan makuuhuoneen puolelle.
En kyl ymmärrä miehiä jotka eivät pidä tuollaisesta tuohan on kuitenkin toimivan suhteen edellytys missä molemmat ovat tyytyväisiä.
Nainen tarvii kuitenkin aina tuota romantiikkaa ja huomioimista. Sekään ei onnistu oikein jos ei sitä itsekin halua. Kunnon romanttinen ilta antaa lisä pontta pitkäks aikaa !
Kun naista tarttee saada niin sitä tarttee saada siihen malliin et sängynjouset iskee tulta. Jos naisia oikeesti kiinnostaa joku hempeily niin mun maailma ei siihen hajoo.
En nauti romantiikasta lainkaan. Luulen että suurin osa miehistä ei nauti vaan leikkii nauttivansa ollakseen naiselle mieliksi. Naiset ja miehet ovat todella erilaisia, mitä vanhemmaksi tulen sitä selvemmin sen näen. Ja feministeille tiedoksi, kyse on biologiasta ei kasvatuksesta.
nautit? Miesten kanssa autoista puhumisesta vai? Oot tosi tylsä. Mutta sun tylsästä seurastas ei pakosta joudu "nauttimaan" onneksi muut kuin sä itse.
Mutta oletko koskaan miettinyt sitä että miellyttääkseen sinua, miesystäväsi (oletan että olet nainen) joutuvat teeskentelemään aina kun ovat seurassasi? Eikö heilläkin pitäisi olla oikeus olla oma itsensä? Itse koen että elämän tarkoitus on henkinen kasvu, miten ihminen joka teeskentelee suurimman osan valveillaolo ajastaan voi käsittää mistään mitään?
Miten on tultu tähän ihmeelliseen todellisuuteen jossa kaikki maskuliininen on pahaa, ja feminiininen oikein ja hienoa?
P.s Yli 20 vuotta onnellisesti aviossa, kuinka moni "romantikko" voi sanoa nykyaikana saman?
Mutta jos olette 20 vuotta olleet naimisissa ilman vähäisintäkään romantiikkaa ja hempeilyä niin sääliksi kyllä käy häntä. Vaikka toisaalta olen myös huhupuheena ja legendana kuullut noista naisista jotka ei romantiikkaa kaipaa. (Miesten alulle pistämä huhu kenties?)
Yritäpäs nyt ensin saada oma liittosi toimimaan vaikka edes 10 vuotta, säälittele sen jälkeen. Aikuisilla ajattelevilla ihmisillä on tapana yrittää hyväksyä kumppani omana itsenään, se on hyvän suhteen salaisuus pähkinänkuoressa, ei lepertely ja lässytys. Moni on väittänyt toisin, ja nyt on heillä 3-5 liitto menossa, me vaan ollaan edelleen onnellisia : )
Voisin onnitella sinua siitä, että olet sitten löytänyt itsellesi sen kumppanin, joka sopii sinulle. Tosiaankin, enhän minä voi sanoa, että kaikki naiset kaipaisivat lepertelyä ja hempeilyä. Toisaalta koko ajatus on minulle vieras, ajatus ihmisestä, joka ei kaipaa hellyyttä ja hempeilyä, kauniita sanoja ja helliä suukkoja.
"...hyväksyä kumppani omana itsenään, se on hyvän suhteen salaisuus pähkinänkuoressa, ei lepertely ja lässytys."
Luonnollisesti paljon lepertelyä ja hempeilyä tärkeämpää on hyväksyä kumppani omana itsenään, onhan se totta ettei lässytys pidä avioliittoja pystyssä. (Minä en tästä kovinkaan suurella kokemuksella voi puhua, takana kun ei itselläni ole avioliitto vuosia, seurustelua vain)
Toisaalta väittäisin minkä tahansa suhteen olevan myös kompromissejä. Minä olen nainen joka kaipaa hellyyttä, haluaa nauttia kynttilän valosta sekä hyvästä musiikista/ruuasta, haluaa sitä lempeää kosketusta ja hyväilyä... Suhde, jossa tuollaista ei olisi tuntuisi äärimmäisen kylmältä. Sellaisessa tapauksessa mielestäni mieheltä olisi itsekästä vedota "luonnolliseen lässytyksen kammoksumiseen" ja tappaa suhteen romantiikka. Silloinhan minulla olisi kaksi vaihtoehtoa; hyväksyä mies omana itsenään, romantiikattomana ja kylmänä, tai erota.
Sinun mielestäsi minun pitäisi hyväksyä mies sellaisena kuin hän on, ettei hänen tarvitse näytellä seurassani, olenko oikeassa? Mutta hyväksyisikö mies silloin minut sellaisena kuin olen, jos hän jättäisi minut ikuisesti kaipaamaan hempeilyä ja romantiikkaa?
Toiset elää kaiken tunteella ja toiset jyrää kaikesta läpi tekniikalla.
Miksi? Kolhuista vai biologiasta johtuvaa, en tiedä.
Kun katselen alaikäisiä poikiani, niin kyllä he kynttilöiden luomasta tunnelmasta pitävät, läheisyydestä nauttivat, arvostavat pieniä kauniita asioita jne. Mihin tuo kaikki sitten katoaa? Siihenkö kuvitelmaan, ettei se ole miehille "sopivaa käytöstä"? Kuuluuko se samaan kuin ettei mies saisi itkeä ja näyttää tunteitaan?
Talosta kun puuttuu aikuinen mies, en voi kotijoukoilta kysäistä. Kertokaa te.
Vai oletko löysä pelle?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001414&posting=22000000011773103
En nähnyt mitään hyötyä laittaa linkkiä avaukseen, sehän ei sinänsä liity kysymykseeni, lähinnä vain selittää taustoja ihmettelylleni...
Minua kyllä kiinostaisi kaikenmoiset vanhat ja romanttiset 'hömpötykset'. Ei vain ole ollut vielä ketään, jonka kanssa niitä jakaa...
Eihän tuo tietenkään pidä paikkaansa. Miehet haluaa tietenki p*lua. Jos on varma että sitä sit loppuillasta saapi niin voi ehkä keskittyä romantiikkaan. Muuten pitää lähtä metsästään muualta sitä p*..sori. :/
Kyllä me miehet tästä nautimme-siis miehet, ei 'kesenkasvuset' poikaset. Nuorilla kolleilla menee liikaa aikaa oman hataran kuoren ja siihen liittyvien asioiden hiomiseen (siis kavereille mahtailu, kypsymätön ego, futis/sähly/yms.).Miehille ei yleensä ole luonteenomaista, syystä tai toisesta, tällainen 'hempeily', mutta sopivassa seurassa/paikassa sopivaan aikaan vain hullu kieltäytyisi moisesta. Mies saa kasvaessaan varmuutta ja tulee sinuiksi itsensä kanssa, niin silloin silmät avautuvat myös erotiikalle ja romantiikalle. Nuorten kollien ajan täyttää monesti yli 30-kymppiseksi asti päämäärätön 'poikain-kanssa' pelehtiminen ja siinä ei henkiselle kasvulle ole juuri tilaa. Valkkaa huolella sellainen 35 kaveri ja saat itsellesi kaivattua huomiota:)....tosin ne kaverit taitaa olla jo kaikki varattuina-parhaat lähtee aina päältä.
Ensin hieman aiheen vierestä. Rakkauteen suhtautumisessa olen jonkinlainen sekoitus kylmää realistia ja kaikki tai ei mitään-romantikkoa. Kylmä realismi tarkoittaa sitä, etten lähde heti suhteen alussa kuvittelemaan, että nyt se oikea nainen löytyi. Sen tietää vasta myöhemmin.
Kuitenkin aikalailla suhteen alusta lähtien haluan, suhde on avoin ja välitön, eli kummatkin näyttää avoimesti ja rehellisesti tunteensa ja sitten katsotaan, mihin se riittää. Toisin sanoen kumpikin lyö korttinsa heti pelin alussa pöytään, eikä esitä saalistajaa, saalistettavaa, salaperäistä tai muuta. Ei mitään temppuja, ei idioottimaisia parisuhdeoppaita tai muuta turhanpäiväistä lässytystä. Jos kahden ihmisen kemiat ovat toimiakseen, siihen ei tarvita ulkopuolisia neuvoja tai roolipelleilyä.
Jos ujous on avoimuuden esteenä, sen annan anteeksi ja olen itsekin melkoisen ujo. Oon kuitenki huomannu, et niiden harvojen naisten kanssa, joista oon ollu kiinnostunu, uskaltaa olla haavoittuvainen, eli ettei esitä mitään. Näiden naisten seurassa on kyllä aina jännittänyt aivan pirusti, mutta toisaalta se kertoo mulle, että olen kiinnostunu. Muut naiset ei aiheuta mulle tuota jännityksen tunnetta.
Mutta vastaus kysymykseesi. Kyllä olen melkoisen romanttinen, mutta romantiikan kokeminen on mulle mahdollista vain sen oikean naisen kanssa. Ei se romantiikka synny siitä, että otetaan umpimähkään mies ja nainen ja pistetään ne pöytään missä on kynttilöitä ja sitten ohjataan lähimmälle rannalle katsomaan kuutamoa. Vaikka pientä kiinnostusta tai ihastusta olisikin olemassa, ei romantiikan kokeminen ole sellasessa tilanteessa mulle mahdollista. Vasta sitten, kun on kävelyllä sellaisen naisen kanssa, joka nostaa pulssia valtavasti, syntyy myös romantiikkaa. Silloin ei ole väliä, ollaanko kynttilän valossa vai Hesellä, koska romantiikka syntyy tunteista, eikä paikoista tai asioista. Olenkohan minä sittenkään oikea romantikko...