Hei!
Olemme olleet yhdessä melkein 2 vuotta, siitä ajasta 9 kk saman katon alla...
Nyt olen huomannut että intohimo on kadonnut..
alussa tuli joka pv harrastettuun seksiä, touhuttuun kaikkea maan ja taivaan välillä...
arjen astuminen kuvioihin on tapahtunut ajat sitten jo..sitä tämä ei ole..vaan intohimon puute..
...eli sellainen on kadonnut, löytäjälle annetaan palkkio...
rakkautta kyllä löytyy, asiat on hyvin ja onnellisia ollaan... nyt vaan se jokin on kadonnut... eikä se ole tapahtunut hetkessä vaan pikkuhiljaa...
antakaapa ihmiset neuvoja ja kokemuksen syvällä rintaäänellä kertokaa mikä neuvoksi?
Olemme olleet yhdessä melkein 2 vuotta, siitä ajasta 9 kk saman katon alla...
Nyt olen huomannut että intohimo on kadonnut..
alussa tuli joka pv harrastettuun seksiä, touhuttuun kaikkea maan ja taivaan välillä...
arjen astuminen kuvioihin on tapahtunut ajat sitten jo..sitä tämä ei ole..vaan intohimon puute..
...eli sellainen on kadonnut, löytäjälle annetaan palkkio...
rakkautta kyllä löytyy, asiat on hyvin ja onnellisia ollaan... nyt vaan se jokin on kadonnut... eikä se ole tapahtunut hetkessä vaan pikkuhiljaa...
antakaapa ihmiset neuvoja ja kokemuksen syvällä rintaäänellä kertokaa mikä neuvoksi?
Vastaukset 29
Vanhimmat
suhde muuttuu ja kehittyy, suunnan päätätte itse. Toisilla alkuhuuma kestää kauemman kun toisilla, mutta on turha kuvitella, että suhteen ensimmäiset kuukaudet ovat sitä mitä se sitten tulee loppuelämän olemaan... ja onneksi näin. Mulla ei kyllä olis kuntokaan kestänyt sellaista.
Samahan se on kaikessa. Suhteen kestävyyden ratkaiseekin se, kuinka paljon uusia elementtejä siihen löydätte..... töitä siinä on tehtävä. Suhde on kun pankkitili: ei voi tehdä koko ajan nostoja, joskus on myös tehtävä panoja.... : )Se alkuhuuma on ikimuistoinen, mutta älkää jämähtäkö luulemaan, että se on sitä ainoota onnellista olotilaa mitä on olemassa. Muuten käy helposti niin, että onnen tunnistaa vasta kun sen on heittänyt hukkaan...., :(
Jospa etsisitte jotain yhteisiä juttuja jos kotona istuminen ei ilta illan jälkeen nappaa... (itse toivon että joskus ehdittäisiin vaan istua kotona)Jos rakastatte toisianne ja olette valmiita tekemään töitä suhteen eteen, niin kaikki pulmat on ratkaistavissa.
*toivottavasti ei ollut ihan läpälässynläätä*
kommentti :)! Ei muuta voi sanoa!!!!
mitä elementtejä tarkoitit.. anna pari esimerkkiä..
.. alempana vastasitkin tuohon kysymykseesi.
Eli what ever you like.. jokaisessa suhteessa on omat juttunsa. Toisilla se on yhteinen harrastus, yhteinen kiinnostus, yhteinen työ, yhteinen lapsi.... what ever.
Toiset lähtee tekemään kehitysmaihin humaanista työtä, toiset kitkee puutarhapalstaa ja toiset seksimatkailee makkarissaan, toiset hankkii muksun tai pari, toiset koiran, toiset vaan istuu ja puhuu henkeviä..... ykwim?
*ehkä sekavaa, mutta sitä se on elämäkin*
ei edes alussakaan ollut intohimoa. Yleensä intohimoisesti alkaneet suhteet ovat niitä, jotka kaatuvat siihen kun alkuhuuma on ohi. Ei suhde voi perustua intohimolle, koska intohimo on aina ohimenevää. Rakkaus ja arjessa jaksaminen on tärkeintä.
haluaan suhteen jossa paljon virikkeitä ja mahdollisuuksia... haluan rakkautta, rikkautta arkipäiviin, huokenpitoa ja seksi runsaasti...
haluan hullutella ja rakastaa ja olla rakastettu..
en kaipaa arkea tai sen tuomia ongelmia, miestä en vaihda..
... en minä tiedä..
Parempi elää päivä tiikerinä, entä tuhat lampaana. Tolla asenteella voisit mennä suoraan vanhainkotiin, siellä on sitä arjessa jaksamista. Varmasti säkin aina välillä ajattelet sängyssä maatessas sitä vanhaa poika/tyttöfrendiä. Sitä villiä jätkää/tyttöä, jonka kanssa naitte toisenne tajuttomiksi, mutta muuten vaan riitelitte ja jätkä/tyttö lähti..
hei kuule, halusit yhteiseen arkeen jotain.. suosittelen teille yhteistä lomareissua. sen ei tarvi olle kuin pari päivää jossain. otatte mökin jostain tai meette teltalla tai ihan mitä vaan.. jotain mikä vie teidät pois siitä arjesta, pois kotoa, pois tiskien äärestä, pois pyykkien luota, pois sieltä kotoa... kotona on aina jotain menossa tai tulossa. siellä jossain laitatte puhelimet äänettömälle ja pelaatte vaikka korttia tai hirsipuuta. nauratte toistenne epäkohdille, annatte itsenne olla aamulla peikonpoikasia ja nautitte vain toisistanne. unohdatte ympäristön asettamat paineet ja odotukset, niillä ei tässä hetkessä ole väliä.. koittakaa, voin kertoa kokemuksesta, että auttaa kummasti taas löytämään sen jujun, mihin aikoinaan rakastui siinä toisessa ihmisessä.. onnea matkaan!
Intohimoa vaikka muille jakaa. On ollut sitä alusta alkaen ja pysynytkin jo vuosia.
Mutta korostan sellaista asiaa että intohimo ei todellakaan tarkoita pelkkää sängyssä vehtaamista.
Se on mukana joka asiassa mitä yhdessä tehdään.
Tiedättekö sellaista tunnetta joka kalvaa rintaa kun toinen on kaukana tai poissa kosketusetäisyydeltä? Se käy ilmi puhelinkeskusteluissa, ravintolassa ja jopa kaupan kassajonossa. Se että vaivautuu toista kutittelemaan, hellimään ja "nipistelemään" missä vain, tuo aina tiettyä sähköä suhteeseen. Noh, ainakin on tuonut meidän suhteeseen.
Tämä intohimoinen suhde on aivan taivaallinen ja en sitä koskaan vaihtaisi pois mihinkään.
Tapellaan harvoin, mutta sitten kun tapellaan niin maa jyrisee hetken...!
Sen jälkeen ilma on puhdistunut ja sovinto mitä suloisin.
Vieraisiin ei tarvitse koskaan mennä, sillä kotona on kaikki mitä tarvitsee.
Joten niille jotka eivät ole koskaan intohimoa kokenut suhteessaan, niin kannattaa ottaa itseään niskasta kiinni ja kokeilla sen liekin sytyttämistä, sillä se tunne mikä siitä tulee kun toinen on koko maailma edes hetken, on aivan mieletön.
Se että on elänyt edes hetken on parempi kun se ettei ole elänyt ollenkaan - sanonta pitää täysin paikkansa !
Taurukselle sen verran, että ei kannata yleistää mitään, toinen suhde kestää kaiken, toinen ei mitään!
Eikö huvittaisi ottaa selvää kumpaan sinun suhteesi kuuluu, jos edes kuuluu kumpaankan ??!!
Kuules. Intohimo kestää korkeintaan 2 v - eli ihan kivasti olette pärjänneet!
Sitten tulee parisuhteen uusi osa, arki. Siitä voi tehdä niin ihanan kuin ikinä osaa.
Välillä intohimo palautuu hetkeksi, kunnes taas sammuu arkeen.
Eihän sitä edes jaksaisi montaa kymmentä intohimoista vuotta. Huh. Elämässä kun on niin paljon muutakin tekemistä kuin seksi.
Intohimo voi herätä välillä myös toiseen kohteeseen kuin miehesi, joten olehan tarkkana!
vuotta kohta olemme olleet aviossa.En tiedä onko koskaan ollut niin kamalan suurta intohimoa kun joillakin toisilla.Mutta on rakasteltu tasaisen varmasti koko avioliiton ajan( ei pitkiä taukoja).On ollut aikoja ettei ole ollut paljon halua rakastella.Ja joskus on sitten tehnyt niin kamalasti mieli että... Olemme kokeilleet eri paikkoja jne.Intohimoa voi yrittää viritellä pitkänkin avioliiton jälkeen jos parisuhde on kunnossa (kuulemma).Mutta vieläkin näiden vuosien jälkeen kun rakastelemme mies jaksaa kehua ihania rintoja ja maailman ihaninta P....a.Ja aina hän kovin paljon nauttii ,niin kuin minäkin.Sanoisin siitä intohimosta ettei sitä niin hirveästi aina tarvita ja kuitenki rakastelu tuntuu aina vain ihannamalta,ja partnerikin vain on parannut jälkeen poika vuosien, on nyt jo 50vuotias ja parhaassa rakastelu iässä, en koskaan vaihtaisi nuorempaan.
"20kymmentä
Kirjoittanut: nana 40v, 27.7.2002 klo 22.20
vuotta kohta olemme olleet aviossa"
Siinä on jo ihmiselle ikää.
Meinaan kun aviossakin kohta 200 v. ja täytyyhän sitä sellaset 16-17 v. ainakin olla mennessä avioon.
Joko yhtään alkaa olo tuntua vanhalta?
Mitäh? Pitäisikö 40vuotiaana olo tuntua vanhalta?
Ensinnäkin 40 - 20 = 20, opettele laskemaan!
Ja mikähän tämän viestin pointti oli? Ihmetteletkö, että kaksi ihmistä ovat olleet naimisissa jo pian 20 vuotta? Mitä ihmeellistä siinä on? "Kunnes kuolema erottaa...", eikös se niin mene? Ai niin, mutta sähän ajattelet, että kun nyt eletään tätä 2000-lukua, niin naimisissa ollaan korkeintaan 5 vuotta. Ja muka 40-vuotias vanha?! Oletpa typerä.
""20kymmentä
Kirjoittanut: nana 40v, 27.7.2002 klo 22.20
vuotta kohta olemme olleet aviossa"
Voi elämän kevät! Ja syksy kanssa.
Tässä kaksi todellista matikkaneroa kommentoi syvällä rintaäänellä minun tyhmyyttäni.
20kymmentä vuotta = 20 x 10 v. = 200 v.
Josko nyt ymmärtäisitte paremmin minun edellä olevan tekstini?
Täytyy kyllä myöntää (anteeksi nyt teille fiksut naiset), että tuollaiseen typeryyteen pystyy vain NAINEN!!!
Ja niitä oli oikein kaksin kappalein näyttämässä kaikelle kansalle matemaattiset lahjansa ja aivotoimintansa heikon sykkeen.
Tämä "mä(n)" vielä antaa minulle kehotuksen: Opettele laskemaan!
Voi voi!
ajatuksella oheisen nimimerkin "mä(n)" vastauksen minulle.
Siitä vastauksesta riittää naurua vähintään elokuun puoleen väliin saakka.
Selkeesti oli kirjoitettu kuitenkin 40v!
Aina on hyvä ilmaista asia yksiselitteisesti! Ja olla haukkumatta toisia typeräksi...vain miehet (samanlaiset) syyllistyvät tuollaiseen ;D.
"Aina on hyvä ilmaista asia yksiselitteisesti!"
pitää toki jättää muille edes "hieman" ajattelemisen aihetta ja pohdiskelun pohjaa.
Jos kaiken antaa täysin valmiiksi pureskeltuna, niin hommasta menee maku.
Kohdistin aiemman kommenttini lähinnä nimimerkille "mä(n)". Hänen vuodatuksensa todellakin saattoi otsikoida "Typeryys huipussaan". Eikö?
Sinä pääsit siivelle.
Voi noita naisia.
Ensiksikin;KIITOKSIA TEILLE kantaa ottaneet NAISET että ymmärsitte virheestäni huolimatta ilman sen kummempia laskutoimituksia että kysymyksessä on realistiset 2 kymmentä vuotta ettekä alkaneet ihmetellä miten olen elänyt yli 200 vuotiaaksi! Sinä hyvä MIES olet todellakin oikeassa, kirjoitin väärin.Olet myöskin jotenkin älykäs kun heti huomasit virheeni.Kyllähän sitä upean miehen kanssa olisi mielellään parisuhtessa vaikka sen 200 vuotta.Ihmettelen vain miksi kirjoitusvirheeni oli sinun mielestäsi huomauttamisen arvoinen? Virheeni ei loukannut sinua eikä ketään muutakaan.Matikkapäätä sinulla näkyy olevan ,mutta hyvällä matikkapäällä ei rakastella naista ... tarvitaan erektiossa oleva penis ja päässäkin pitäisi pyöriä jotain muutakin kuin yhtälöitä.Ja sydämmessä paljon rakkautta eikä ilkeyttä.Näitten hyvien ominaisuuksien takia rakastan miestäni.Näillä palstoilla on vaikea keskustella jos joku alkaa ihan ilkeyttään ruotimaan toisten tekemiä kirjoitusvirheitä ja sitä paitsi naiset antoivat oikeita ,hyviä ohjeita keskustelun aloittaneelle naiselle.Minä puolestani hiukan ikääntyneeempänä( muinaismuiston iässä oikeastaa)olevana naisena kerroin oman kokemukseni intohimon riittävyydestä ja siitä että suurimpien höyryjen loputtua upea avioseksi ,turvallisen kumppanin kanssa kera fantasioiden on maailman ihaninta ja rentouttavinta.Ja tätä ikääntyneen avioliiton ihanuutta arvostaa myös ikääntyvä mieheni jolla ei ole hurjan hyvä matikkapää.(luojalle kiitos,hallelujah...)
löytynyt huumorintajua sinultakaan.
Ovatko kaikki naiset todella
JOKO
1) typeriä blondeja
TAI
2) tosikkoja piirakan paistajia
???!!!
Kiva ettet ollut tosissasi ilkeä....En ole blondi mutta olen todellakin kylän paras piirakan paistaja...juttu sovittu vai mitäh???
"juttu sovittu vai mitäh???"
Joo.
Ilmoittaudu kuule Mensan testiin, niin saadaan varmasti historian alimmat pisteet.
Ihailen nerouttasi!
keskustelua parisuhteen intohimosta ,sen kestävyydestä ja kyseisen liekin uudelleen sytyttämisestä.Olisin mielelläni kuullut myös onnittelijan kantaa kyseiseen asiaan ja muittenkin miesten ja naisten kertomuksia asiasta.
No en jaksanut lukea "Typeryys huipussakaan" -juttua. Aina kiire kiire jonnekin on...
Ehkä olet oikeassakin: Tämä suomi24 on kuitenkin paljolti (muutoinkin) enemmän ajattelua vaativa systeemi kuin jippii, jossa harvoin pohdiskellaan ihan oikeita asioita. Mutta ehkä yksi aivoton palsta riittää...tiedä häntä.
Hienoa, että sain sut edes joksikin aikaa hyvälle mielelle! Ehkä sitten jättäisit nuo miehiä nolaavat kommentit hetkeksi. Jos tuolla pilkun n*ssimisella yrität todistaa itsesi ja muut sukupuolesi edustajat fiksummiksi, niin siitä vaan.
Minä olen itse seurustellut yli kaksi vuotta kultani kanssa, ja jostain syystä viimeisen puolen vuoden aikana ei ole seksi oikein maittanut vastapuolelle, ja se syy miksi minä sitä haluasin oli kai kun piti todistaa itselleen että kelpaa vielä =)
Mutta, pitkän tauon jälkeen päätin että, perkele, luodaan oikein helpeät olosuhteet ja nautitaan toistemme seurasta seksin kanssa tai ilman. Kunhan saan olla kultani kanssa.
Joten, katoin piknikin sopivaan piiloon vähän sivulle eräästä lenkkipolusta ja pyysin kultaani ilmestymään sovitulle paikalle parin kymmenen metrin päähän, johon tulin vastaa. Kultani luuli tulevansa kävelylle =) Mutta minäpä raahasin hänet viltille ja söimme kaikessa rauhassa ja hempeilimme ja supattelimme... sen jälkeen poltimme tupakat ja kävin hänen kainaloonsa makaamaan viltille.
Noin kymmenen minuutin kuluttua harrastimme taivaallista seksiä keskellä metsää ja tunsin miten kaikki epäluulot omasta riittävyydestäni hävisivät välittömästi. Ja lopputulos oli sellainen, että uskon ettei tarvitse kauaa odottaa että kultani kaipaa minua taas makkariin.
Siis: Kokeile jotain aivan erilaista ja inspiroi. Minulla ei käynyt mielessäkään että voisin sextata metsässä, lähellä lenkkipolkua, mutta niin siinä kävi, enkä unissanikaan väittäisi että harmittaa *virn*
kiroilla tällaisella julkisella palstalla (ja yleensäkin) sekä polttaa tupakkaa.