Meninpä sitten käymään kaverini bileissä, normaalisti jännittäisin
vieraiden ihmisten joukkoon menemistä mutta olen aivan liian turhautunut
tunteakseni itseäni alkeellisellakaan tasolla jännittyneeksi.
Bileissä ihmiset juttelee ihanista joutavanpäiväisyyksistä:
seurustelusta, musiikista, autoista, harrasteista ja yms.
Mieleni valtaa kateuden sekainen ihailu; antaisin mitä tahansa
jotta minunkin ongelmani olisivat noin tyhjänpäiväisiä kuin heillä.
Alkoholi on alkanut vaikuttamaan bilettäjiin jo melkoisesti,
ja alkuillasta vahvaa linjaa vetänyt vieraskoreus on pelkkä muisto.
Sitten onkin aika lähteä baariin... illan aikana orastamaan alkanut
jännittyneisyyteni uhkaa katkaista illan osaltani ennen aikojaan.
Baarissa seurueen muut miehet katoavat jonnekin, ja jään sitten yksikseni
istumaan pöytään kolmen naisen seurassa.
Kukaan ei puhu mitään, vanhoista klassikoista raiskatut teknobiisit
jytäävät taustalla tukahdutten tilanteesta viimeisetkin sosiaalisuuden
rippeet. Tästä huolimatta unohdan hetkittäin piinaavat ajatukseni,
ja ajoittain jopa tunnen mieleni piristyneeksi. Tälläistäkö sitten se
normaalien ihmisten elämä on? olenko viimeikin saavuttanut jotain
sellaista mikä lähestyy normaalia nuoren miehen elämää?
Tartun kouristuksen omaisesti tyhjään viskilasiini, pohjalla lilluu pari
jääpalaa, nekin sulaneina ja muodottomina niin kuin kaikki minun unelmani.
vieraiden ihmisten joukkoon menemistä mutta olen aivan liian turhautunut
tunteakseni itseäni alkeellisellakaan tasolla jännittyneeksi.
Bileissä ihmiset juttelee ihanista joutavanpäiväisyyksistä:
seurustelusta, musiikista, autoista, harrasteista ja yms.
Mieleni valtaa kateuden sekainen ihailu; antaisin mitä tahansa
jotta minunkin ongelmani olisivat noin tyhjänpäiväisiä kuin heillä.
Alkoholi on alkanut vaikuttamaan bilettäjiin jo melkoisesti,
ja alkuillasta vahvaa linjaa vetänyt vieraskoreus on pelkkä muisto.
Sitten onkin aika lähteä baariin... illan aikana orastamaan alkanut
jännittyneisyyteni uhkaa katkaista illan osaltani ennen aikojaan.
Baarissa seurueen muut miehet katoavat jonnekin, ja jään sitten yksikseni
istumaan pöytään kolmen naisen seurassa.
Kukaan ei puhu mitään, vanhoista klassikoista raiskatut teknobiisit
jytäävät taustalla tukahdutten tilanteesta viimeisetkin sosiaalisuuden
rippeet. Tästä huolimatta unohdan hetkittäin piinaavat ajatukseni,
ja ajoittain jopa tunnen mieleni piristyneeksi. Tälläistäkö sitten se
normaalien ihmisten elämä on? olenko viimeikin saavuttanut jotain
sellaista mikä lähestyy normaalia nuoren miehen elämää?
Tartun kouristuksen omaisesti tyhjään viskilasiini, pohjalla lilluu pari
jääpalaa, nekin sulaneina ja muodottomina niin kuin kaikki minun unelmani.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olispa edes mulla se kaveririnki.
Naista ei oo ollu enää moneen vuoteen. Jossain vaiheessa kelas, että ei vois enää huonommin mennä. No nyt menee: kaveritkin on paria lukuunottamatta menneet, ja niitä harvaakin näkee ehkä kaks kertaa kuussa. Tästä ei paljoa enempää pohjalle voi mennä, paitsi hankkimalla alkoholiongelman tai pakkohoitopaikan mielisairaalasta.