Seurustelen itseäni nuoremman miehen kanssa. Tulin vahingossa raskaaksi, ja olen tiennyt tästä vasta muutaman päivän kuten hänkin. Hän asuu vielä kotonaan, minä yksin. Keskustelimme asiasta ja vaikka olisin halunnut edes harkita lapsen pitämistä, mies oli vastaan, ja lopulta myönnyin, koska tämä on molempien päätettävissä oleva asia, ei pelkästään minun vaikka olenkin nainen ja kannan ja synnytän. Tähän kohtaan elämääni ei sovi lapsi ja ymmärrän perimmiltäni kyllä sen.
Mies on luvannut maksaa raskauden keskeytyksen. Mitä abortti sitten maksaakin nykyisin, kaipa se jotai satasen pintaan on? En tiedä enkä oikeastaan edes välitä.
Olen niin masentunut siitä että todellakin teen abortin. Haluiaisin olla mieheni kanssa ja saada tukea sillä hän ottaa tämän myös raskaasti, tai on ainakin antanut ymmärtää niin. Mutta tästäkin huolimatta hän ei jää luokseni, ole useammin yötä ja tue minua. Hän haluaa töihin ja kotiin.
Nyt mulla on edessä pulma. Haluaisin huutaa ja riehua että haluan nyt tukea, mutta TIEDÄN että siitä ei ole apua. Ihan sama mitä sanon, hän ei jäisi. Ja silti saan morkkiksen siitä että olen näin pahalla tuulella, jotenkin tuntuu siltä että minun pitäisi olla rukoilemassa hänen jaloissaan anteeksipyyntöä ja olla vahva ja kestää kaikki kuin ei mitään..?
Jotenkin tuntuu että mun pitäis olla tässä se vahvempi osapuoli vaikka mä kannan sitä lasta ja mietin sitä joka sekuntti ja joudun antamaan kohtuni kaavittavaksi?? Vaikka olen vanhempi, se ei tarkoita sitä että kestäisin tämän tyynesti.
Mies on luvannut maksaa raskauden keskeytyksen. Mitä abortti sitten maksaakin nykyisin, kaipa se jotai satasen pintaan on? En tiedä enkä oikeastaan edes välitä.
Olen niin masentunut siitä että todellakin teen abortin. Haluiaisin olla mieheni kanssa ja saada tukea sillä hän ottaa tämän myös raskaasti, tai on ainakin antanut ymmärtää niin. Mutta tästäkin huolimatta hän ei jää luokseni, ole useammin yötä ja tue minua. Hän haluaa töihin ja kotiin.
Nyt mulla on edessä pulma. Haluaisin huutaa ja riehua että haluan nyt tukea, mutta TIEDÄN että siitä ei ole apua. Ihan sama mitä sanon, hän ei jäisi. Ja silti saan morkkiksen siitä että olen näin pahalla tuulella, jotenkin tuntuu siltä että minun pitäisi olla rukoilemassa hänen jaloissaan anteeksipyyntöä ja olla vahva ja kestää kaikki kuin ei mitään..?
Jotenkin tuntuu että mun pitäis olla tässä se vahvempi osapuoli vaikka mä kannan sitä lasta ja mietin sitä joka sekuntti ja joudun antamaan kohtuni kaavittavaksi?? Vaikka olen vanhempi, se ei tarkoita sitä että kestäisin tämän tyynesti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ulos ne kaikki tunteet kerralla, ettei sitten tule katkeroiduttua myöhemmin. Muista kuitenkin, että myös miehellä on vaikeaa, joten yritä olla lyömättä liian lujaa. Omassa tuttavapiirissäni kaikki sellaiset lapsettomat parisuhteet, joiden aikana on tehty abortti, ovat päätyneet eroon, juuri sen takia kun ihmiset eivät uskalla puhua näistä vaikeista asioista ja tunteista. Alkavat sitten etääntymään toisistaan ja se on lopun alkua.
Omasta mielestäni et saisi tehdä aborttia sen vuoksi jottei mieskään sitä hyväksy.Mieti asiaa monet kerrat etkä tee mitään yhdestä mielijohteesta,koska tulet loppuelämän ajan kantamaan asiaa sisälläsi.Jos ihmiset laskevat ja tutkivat koska heille sopisi paremmin lastensaaminen kuinka monta lasta luulisit tähän maailmaan syntyvän?Yli puolet vähemmän. Sinulla on aikaa miettiä asiaa ennenkuin asialle tarvitsee tehdä jotain.
Olet syvässä masennuksessa ja vaikkei mies halua jatkaa elämää kanssasi se ei edellytä jotta voisit riistää elämän sellaiselta pieneltä viattomalta ihmisen alulta.Ajattele myös niitä jotka taistelevat saadakseen omia lapsia niille joille tämä on täynnä tuskaa ja kyyneleitä hoitojen epäonnistuessa.Ajattele sydämmellä älä aivoilla.
olla vihainen ja raivoissasi ja masentunut ja hämmentynyt! anna itsellesi lupa kaikkiin tunteisiin joita sinussa on! ja yritä hyväksyä ne! ei kukaan voi sinua kieltää tuntemasta niin kuin tunnet! se mitä tunnet on sinulle totuus!
sinun ei tarvitse olla aina vahva! mutta myös se, että uskaltaa näyttää heikkoutensa ja myöntää senennenkaikkea itselleen, on vahvuutta!
Todella ikävää että joudut yksin käymään näitä tunteita läpi! Miehen tapa on juurei se mitä poikaystäväsi tekee! eli lähtee töihin ja muualle miettimään asioita. nainen taas tarvitsisi mihen lähelleen ja kuuntelemaan ja pitelemään sylissä!
Jos et selkeästi ja konkreettisesti sano miehelle mitä tarvitset niin hän ei voi ymmärtää. mies ajattelee ja käsittelee asioita niin toisella tavalla. ja voi olla että vaikka sanoisitkin mitä tahdot ja hän ymmärtäisi, ettei hän silti pystyisi kun itse on niin sekaisin. vaikka me naiset ajattelemma että on parempi olla yhdessä lähekkäin sekaisin mies voi taas tavita olla poissa jossain erossa kokoasiasta.
että olet kyllä oikeassa kun tiedät ettei ole mitään mieltä huutaa miehelle. mutta jotenkin sinun tulisi pystyä purkamaan asiat..
ehkä voisit kertoa, että ymmärrät kyllä hänen tapansa reagoida mutta voisiko hän tehdä kompromissin ottaa sinut huomioon ja toisinaan olla kanssasi? olette kuitenkin molemmat tässä mukana! älä syytä itseäsi vain! se on tapahtunut nyt, ei voi mitään! ja ei se naisen emotionaalisen tuen tarve siitä mihinkään lähde iästä riippumatta. ehkä iänmyötä vähenee muttei lähde koskaan! me tarvitsemme kuuntelijan! voisiko joku muu kuunnella sinua?
käytä mahdollisimman pitkä aika asian sulatteluun! eli eikö se ole kolme viikkoa tai jotain kun kaavinta voi tehdä? voit varata ajan jo valmiiksi mutta varaa se melkein viimeiselle päivälle..
näin voit tunnustella asiaa!
voisitko vaikka kokeilla mielukuvaleikkiä ja miettiä vaikka parinpäivän ajan sitä että olet tehnyt abortin. vaikka tekisit abortin ei se "ongelma" katoa. joudut elämään sen tiedon kanssa aina. ehkä ajattelet nyt lapseni olisi sen ja sen ikäinen..
ja sitten pari päivää voisit kuvitella, että sinulla on vastasyntynyt lapsi käsissäsi. mitä kaikkea se vaatii sinulta. mitä sinun tulee ottaa selvää ja mikä on vastuusi. onko sinulla ystäviä ja tuttuja jotka auttavat vauvan hoidossa..
ehkä tämä kuvittelu selvittäisi sinulle jotain?
kuten edellä on todettu tunnustele miltä se tuntuu sinusta! älä järkeile asiaa!
ja se mitä tulee "isään".. jos sinä todella haluat sitten raskautta jatkaa niin voit kertoa miehelle ettei hänen tarvitse sitoutua mihinkään. jos mies on vastaan, niin mielestäni olisi reilua sitten hoitaa lapsi itse. ja "jättää ovi raolleen", jos se mies tahtoisi kuitenkin myöhemmin tavata lasta. ihan jo lapsen takia.
jaksamista sinulle ja hali!
avovaimo
Olen ollut vähän samanlaisessa tilanteessa, tosin olin itse silloin alaikäinen, mies vuoden vanhempi. Tulin vahingossa raskaaksi (ehkäisy petti) ja mies vaati aborttia. Lapselle ei silloin ollut sijaa kummankaan elämässä, ei ollut töitä, ei koulutusta, ei asuntoa, ei rahaa, ei mitään. Minun päätöshän se lopulta oli, vaikka koville otti ja itkettää vielä tänäkin päivänä. Valitsin oikein siinä tilanteessa, vaikka tavallaan vieläkin kadun sitä. Lapsen elämä ei vain silloin olisi ollut elämisen arvoista.
Luulin, että suhde lopahtaa siihen, että mies katkaisee yhteytensä, eikä halua enää olla missään tekemisissä kanssani. Hän oli muutenkin ollut jotenkin kylmä ja etäinen tuon ajan. Tuli kuitenkin kanssani sairaalaan, oli vierelläni koko ajan, piteli oksennuskuppia, kun voin pahoin, eikä missään vaiheessa lähtenyt. Seuraava päivä itkettiin yhdessä ja tajusin, miten rankka hetki se oli ollut miehellekin. Ehkä se toi meitä lähemmäksi, jotenkin.
Tuosta on aikaa kolme vuotta ja nyt suunnitellaan miehen kanssa lasta, nyt vauvalle olisi paikka. Ollaan asuttu yhdessä kaksi vuotta ja asiat alkaa pikkuhiljaa näyttää hyvältä :) Tietysti tuo abortti yhä kummittelee mun mielessä, ei se siitä mihinkään pois katoa. Alku aikoina hirvitti lääkärin sanat: ajattele asiaa lämmöllä ja rakkaudella. Mutta nyt pystyn jo melkein siihen. Näin unta, jossa syntymätön lapseni tuli luokseni, kertoi antavansa anteeksi ja pyysi lupaa tulla takaisin :) Ja totta kai luvan annoin.
Olen ollut samassa tilanteessa ja sanon suoraan että älä tee aborttia jos itsestäsi tuntuu ettet halua. Minä tein jätkä jätti kumminkin ja huomasin vuoden päästä että olisin pärjännyt todella hyvin yh:nakin.. jos haluat vaihtaa ajatuksia niin ilmoittele niin annan osoitteen.