hermokasvain

silpastu pois

elokuun alussa. oli onneks hyvänlaatunen tapaus. tosin oikeenpuoleinen äänihuuleni halvaantui (ehkä pysyvästi). mut silti, life goes on enkä aio luopua toivosta saada ääneni takaisin :). siispä kysymykset:

1. onko täällä muita "seksikkään ja käheän" (ÄHH-potilaita) äänen omistajia paikalla? Miten menetit äänesi?

2. sellasia joilta poistettu joskus hermokasvain eli schwannoma?

3. Vai kenties lisää muita ihmisiä, joille on tapahtunut molemmat yllämainitut asiat?

Olis kiva kuulla kokemuksianne!

27 kommenttia

Vastaukset

  • te mahdolliset ÄHH-potilaat, miten vaiva on vaikuttanut mm. työelämään tai työnhakuun ja yleensäkin sosiaaliseen kanssakäymiseen?

  • 1. menetin osittain ääneni (vasemmalla puolella äänihuulihalvaus), mutta palautui muutamassa kuukaudessa lähes normaaliksi.

    2. minulta on leikattu schwannoma.

    mistä sinulla on leikattu kasvain??

    • leikattiin. Se oli sellanen 6-7 cm pituussuunnassa ja n. 5 cm mediaalisuunnassa, eli ison kananmunan kokoinen. oli kauheeta ootella PAD:ia, vaikka jotenkin koko ajan oli sellanen kutina, että tuskinpa tää pahanlaatunen kuitenkaan on, mut silti kyl vähän pelotti. Kun sit tulokset tuli, olin todella helpottunut kun ei tullu "kuolemantuomiota". Tänä päivänä, tuon leikkauksen jälkeen olen elämäniloinen nuori nainen ja meen eteenpäin positiivisella elämänasenteella. en jäänyt itkemään kohtaloani kertaakaan vaan nauran paljon ja teen leikkimielistä pilaa äänestäni :D Sillä äänenmenetys olis aika pientä sen rinnalla, jos kasvain ois ollut paha tapaus. Kohtalotoverit: Lippu korkeelle ja nauttikaa elämästä!!

      P.s: ainut murhe jonka recurrenspareesi on mulle aiheuttanu, on tietty ruoan ja juoman meneminen herkästi väärään kurkkuun. ja tietysti jatkuva tarve selvitellä kurkkua. mut kyllä näittenkin kanssa menee - päivä kerrallaan :)


    • alkuper. kirjoitti:

      leikattiin. Se oli sellanen 6-7 cm pituussuunnassa ja n. 5 cm mediaalisuunnassa, eli ison kananmunan kokoinen. oli kauheeta ootella PAD:ia, vaikka jotenkin koko ajan oli sellanen kutina, että tuskinpa tää pahanlaatunen kuitenkaan on, mut silti kyl vähän pelotti. Kun sit tulokset tuli, olin todella helpottunut kun ei tullu "kuolemantuomiota". Tänä päivänä, tuon leikkauksen jälkeen olen elämäniloinen nuori nainen ja meen eteenpäin positiivisella elämänasenteella. en jäänyt itkemään kohtaloani kertaakaan vaan nauran paljon ja teen leikkimielistä pilaa äänestäni :D Sillä äänenmenetys olis aika pientä sen rinnalla, jos kasvain ois ollut paha tapaus. Kohtalotoverit: Lippu korkeelle ja nauttikaa elämästä!!

      P.s: ainut murhe jonka recurrenspareesi on mulle aiheuttanu, on tietty ruoan ja juoman meneminen herkästi väärään kurkkuun. ja tietysti jatkuva tarve selvitellä kurkkua. mut kyllä näittenkin kanssa menee - päivä kerrallaan :)

      minulta leikattiin päästä kasvain ja siinä leikkauksessa tuli äänihuulihalvaus. (olisiko hengitysputki vaurioittanut äänihuulia!?) olihan se ääni silloin aika hurjan kuuloinen..pientä piipitystä. olet kyllä hienosti osannut suhtautua äänenmenetykseen! :) kaikilta se ei varmasti onnistu..


    • alkuper. kirjoitti:

      leikattiin. Se oli sellanen 6-7 cm pituussuunnassa ja n. 5 cm mediaalisuunnassa, eli ison kananmunan kokoinen. oli kauheeta ootella PAD:ia, vaikka jotenkin koko ajan oli sellanen kutina, että tuskinpa tää pahanlaatunen kuitenkaan on, mut silti kyl vähän pelotti. Kun sit tulokset tuli, olin todella helpottunut kun ei tullu "kuolemantuomiota". Tänä päivänä, tuon leikkauksen jälkeen olen elämäniloinen nuori nainen ja meen eteenpäin positiivisella elämänasenteella. en jäänyt itkemään kohtaloani kertaakaan vaan nauran paljon ja teen leikkimielistä pilaa äänestäni :D Sillä äänenmenetys olis aika pientä sen rinnalla, jos kasvain ois ollut paha tapaus. Kohtalotoverit: Lippu korkeelle ja nauttikaa elämästä!!

      P.s: ainut murhe jonka recurrenspareesi on mulle aiheuttanu, on tietty ruoan ja juoman meneminen herkästi väärään kurkkuun. ja tietysti jatkuva tarve selvitellä kurkkua. mut kyllä näittenkin kanssa menee - päivä kerrallaan :)

      Oletpa reipas ja positiivinen ihminen! Liikuttavan ihanaa luettavaa tuo viestisi. Saa itsellekin hymyn huulille, vaikka omakin elämäni on (toisesta syystä) vähän rajoitteellista.

      Kiitos positiivisuudestasi:)


    • sivustaseuraaja-lukija kirjoitti:

      Oletpa reipas ja positiivinen ihminen! Liikuttavan ihanaa luettavaa tuo viestisi. Saa itsellekin hymyn huulille, vaikka omakin elämäni on (toisesta syystä) vähän rajoitteellista.

      Kiitos positiivisuudestasi:)

      jos piristi ja toi toivoa elämään! elämää kun ei kannata tuhlata murehtimiseen, sillä se on siihen tarkoitukseen liian lyhyt. Mieluummin kannattaa etsiä valoisia puolia vaikeistakin asioista. Mikä ei tapa, se vahvistaa, kuuluu vanha sananlasku :D


    • minä- kirjoitti:

      minulta leikattiin päästä kasvain ja siinä leikkauksessa tuli äänihuulihalvaus. (olisiko hengitysputki vaurioittanut äänihuulia!?) olihan se ääni silloin aika hurjan kuuloinen..pientä piipitystä. olet kyllä hienosti osannut suhtautua äänenmenetykseen! :) kaikilta se ei varmasti onnistu..

      mukaan äänihuuleni on "venähtänyt" kasvainta poistettaessa ja siksi halvaantunut. on kuitenkin erittäin toiveikas palautumisen suhteen. ja jos ei palaudu, niin sitten ei voi mitään. kyllä mulle kelpaa tää "marge simpsonin" äänikin. heh :D


    • minä- kirjoitti:

      minulta leikattiin päästä kasvain ja siinä leikkauksessa tuli äänihuulihalvaus. (olisiko hengitysputki vaurioittanut äänihuulia!?) olihan se ääni silloin aika hurjan kuuloinen..pientä piipitystä. olet kyllä hienosti osannut suhtautua äänenmenetykseen! :) kaikilta se ei varmasti onnistu..

      olen menossa pään kasvaimen leikkaukseen ja povattu äänihuulihalvausta. olis kiva jutella tästä.


  • Onko kenelläkään schwanoomaa,selkärangassa ala-selässä,josta ei voi leikata. voisi vaihtaa kuulumisia ja jos mahdollista niin saada tietoa miten toimia. Minulla luultavasti edessä sädehoito.

    • Minulla on lannerangassa kiinni hermojuuressa mutta ei voitu leikata kokonaan, pieni pala vaan ja oireilee edelleen. Ei oo päivääkään ettei menis vahvoja kipulääkkeitä. Käytettiinkö sinulle hoitona sädehoitoa? :O


  • Heippa !
    minulta on leikattu kaksikertaa alaselästäni tämä uusi "elämän kumppani " leikkaukset ovat menneet ihan ok , leikkaukset tehtiin kuopiossa , toivon että sinulla on jo toipumis vaihe , tsemppiä .

  • Minulla tulossa hermokasvaimen leikkaus kädestä.
    Se oli kurjaa, kun kesti vuosi selvittää, mistä ihmeellisessä patissa oli kyse. Onneksi selvisi, että se on hyvänlaatuinen. Toisinaan kasvain kipuilee todella kovasti ja viime aikoina melko usein. Joudun usein varomaan kättä, ettei mikään osu siihen ja esimerkistä jalkapallon pelaamisen olen sen takia joutunut jättämään taakseni. Välillä käsi puutuu ja väsyy helposti. Mutta on myös päiviä, jolloin unohdan kasvaimen olemassaolon.
    Oli todella ihanaa lukea teidän kaikkien kokemuksista, schwanoomat ovat sen verran harvinaisia, että niistä pääsee tuskin koskaan juttelemaan kenenkään kanssa. Itse en tunne ketään toista, jolla olisi ollut/on hermokasvain. Tuleva leikkaus jännittää totisesti, sillä riskejä löytyy paljon. Te joilta kasvain on jo poistettu; kuinka kauan ns. toipuminen ja paluu arkielämään kesti? Onko jollain tullut pysyviä toiminnanhäiriöitä tai jäänyt kovaa kroonista kipua leikkauksen jälkeen?

    • Hei, täällä toinen, joka odottelee leikkausta! Multa löydettiin schwannooma pohkeesta ja oikeastaan diagnoosi oli valtava helpotus, sillä ehdin jo pelätä sarkoomaa. Mulla jalka on kipuillut nyt 7 kuukautta, joten neljän viikon päästä tulevaa leikkausta odotan jopa ihan tyytyväisenä. Kasvain painaa siis jalkahermoa, joten jalka kipeytyy heti, kun kävelen 100 metriä pidemmän matkan ja on välillä tosi kipeä: jomottaa, lähettää sähköiskuja jne. Siihen verrattuna mahdollinen paikallinen tunnon menetys tuntuu aika pieneltä vaaralta. Ja hermovauriot kai ovat lopulta aika harvinaisia vai?


    • Kevlarsoul kirjoitti:

      Hei, täällä toinen, joka odottelee leikkausta! Multa löydettiin schwannooma pohkeesta ja oikeastaan diagnoosi oli valtava helpotus, sillä ehdin jo pelätä sarkoomaa. Mulla jalka on kipuillut nyt 7 kuukautta, joten neljän viikon päästä tulevaa leikkausta odotan jopa ihan tyytyväisenä. Kasvain painaa siis jalkahermoa, joten jalka kipeytyy heti, kun kävelen 100 metriä pidemmän matkan ja on välillä tosi kipeä: jomottaa, lähettää sähköiskuja jne. Siihen verrattuna mahdollinen paikallinen tunnon menetys tuntuu aika pieneltä vaaralta. Ja hermovauriot kai ovat lopulta aika harvinaisia vai?

      Mullakin kasvain lähettää sähköiskuja ja jomottaa, joten kuulostaa tutulta! Luulen, ettei lääkärit ota turhia riskejä poistamisen kanssa, vaan loppupeleissä ainoastaan ne kasvaimet poistetaan, joista lasketaan olevan paljon enemmän haittaa kuin mahdollisista leikkauksen aiheuttamista haitoista. Ja leikkaukset tehdään superhuolella. Tosi kurjassa paikassa sulla toi kasvain, varsinkin, jos haittaa kävelyä noin paljon. Tsemppiä ja onnea leikkaukseen! :) Itellä edessä se huomenna ja kyllä jännittää tällä hetkellä.


    • Hei, peukut pystyssä, että leikkaus meni hyvin ja toipuminen voi nyt alkaa! Olisi kiva kuulla kokemuksia! Mulla leikkaus edessä ensi viikon perjantaina ja nyt on kyllä ruennut täälläkin jännittämään kovasti. Hermovaurioiden lisäksi jännittää myös, miten kauan normielämään palaaminen kestää. En siis ole tällä hetkellä töissä vaan äitiyslomalla ja hoidettavana on vauva ja viisivuotias. Siitä tuleekin leikkaksen jälkeen aika mielenkiintoista...


    • Kiitos tsempeistä! :) Leikkaus meni paremmin kuin olisin uskaltanut toivoa: Tunto ja toimintakyky tallella, eikä kipukaan mitenkään mahdoton (ne kipulääkkeet on tehokkaita, tosin en ole yhtään tottunut syömään lääkkeitä, joten pää oli aluksi jotenkin pöhnäinen)! Kyllä tässä silti on vielä pitkä matka normaalielämään, ei sitä tavallisesti huomaa, kuinka moneen asiaan arjessa juuri esimerkiksi kättä tarvitsee... Väsyttää ja iltaisin hermo sattuu lääkkeestä ja kylmästä huolimatta. Mutta uskon, että loppujen lopuksi leikkaus oli ehdottomasti paras ratkaisu ja uskon, että myös sulla leikkauksen jälkeinen kipuilu tulee tuntumaan pieneltä schwannooman aihettaman harmin rinnalla.
      Onnea leikkaukseen! Toivottavasti sulla on lähipiirissä ihmisiä, joista on apua toipumisaikana ja lasten kanssa, sillä et varmaan voi kävellä hetkeen... Tosin se on kai pitkälti tapauskohtaista, itselleni tuli yllättävän nopeasti käden kuntoutukseksi jumppaohjelma. Mitään raskasta en saa vain tehdä.
      Joka tapauksessa, toivottavasti sujuu hyvin!


    • Nyt täälläkin kohta viikko leikkauksesta, joka meni onneksi hyvin! Uskomatonta kyllä myös koko takareiteen kuukausia säteillyt hermokipu jäi leikkauspöydälle ja leikkauksen jälkeisenä aamuna heräsin siltä osin ensimmäistä kertaa kivuttomana pitkiin aikoihin. Leikkaushaava tosin on luonnollisesti kipeä ja samoin koko pohje, joka on käytännössä kokonaan mustelman peitossa. Myös jalan suoristaminen kävellessä tuntuu pahalta ja sitten toisaalta jalkaa varova käveleminen on kipeyttänyt reiden lihaksia jne. Mutta siitäkin huolimatta olen sitä mieltä, että leikkaus kannatti - kasvain saatiin pois siististi ja hermo ei vaurioitunut operaatiossa. Kotona pääsen jo liikkumaan ilman keppejä, mutta ulos pitää ottaa kyynärsauvat mukaan. Tähän mennessä tosin olen käynyt lähinnä lähikaupassa ja vienyt isompaa lasta hoitoon noin puolen kilonmetrin päähän...

      Mutta jospa sitä pääsisi oikeasti viimeistään keväällä taas lenkille! Koko vuonna kun en ole sinne päässyt :(...


    • Firiili kirjoitti:

      Kiitos tsempeistä! :) Leikkaus meni paremmin kuin olisin uskaltanut toivoa: Tunto ja toimintakyky tallella, eikä kipukaan mitenkään mahdoton (ne kipulääkkeet on tehokkaita, tosin en ole yhtään tottunut syömään lääkkeitä, joten pää oli aluksi jotenkin pöhnäinen)! Kyllä tässä silti on vielä pitkä matka normaalielämään, ei sitä tavallisesti huomaa, kuinka moneen asiaan arjessa juuri esimerkiksi kättä tarvitsee... Väsyttää ja iltaisin hermo sattuu lääkkeestä ja kylmästä huolimatta. Mutta uskon, että loppujen lopuksi leikkaus oli ehdottomasti paras ratkaisu ja uskon, että myös sulla leikkauksen jälkeinen kipuilu tulee tuntumaan pieneltä schwannooman aihettaman harmin rinnalla.
      Onnea leikkaukseen! Toivottavasti sulla on lähipiirissä ihmisiä, joista on apua toipumisaikana ja lasten kanssa, sillä et varmaan voi kävellä hetkeen... Tosin se on kai pitkälti tapauskohtaista, itselleni tuli yllättävän nopeasti käden kuntoutukseksi jumppaohjelma. Mitään raskasta en saa vain tehdä.
      Joka tapauksessa, toivottavasti sujuu hyvin!

      Hei,

      minulla todennäköisesti schwannooma kädessä, lähellä kainaloa. Tuntuu olevan melko harvinainen, koska tietoa niin huonosti saatavilla. Olisi kiva kuulla kuinka käsi on kuntoutunut?


    • Vantsu kirjoitti:

      Hei,

      minulla todennäköisesti schwannooma kädessä, lähellä kainaloa. Tuntuu olevan melko harvinainen, koska tietoa niin huonosti saatavilla. Olisi kiva kuulla kuinka käsi on kuntoutunut?

      Varsin myöhään vastaan mutta leikkaus ja kuntoutuminen menivät paremmin kuin olisin uskaltanut toivoa. Voimat palautuivat nopeasti ja parin kuukauden jälkeen kädessä ei ollut enää minkäälaista häiriötä. Valitettavasti kasvain tuli kuitenkin takaisin noin vuoden päästä ja seuraavaksi arvuutellaankin jälleen jatkotoimenpiteitä. Sellainenkin riski siis on...
      Facebookista löysin sellaisen ryhmän kuin "Shwannooma fighters and shwanooma survivors". En ole vielä ehtinyt paremmin perehtyä ryhmän toimintaan mutta ilmeisesti siellä voi halutessaan kysyä hermokasvaimista ja saa vertaistukea.

      Onko sulla leikkaus tulossa vai seurataanko vielä?


    • Kevlarsoul kirjoitti:

      Nyt täälläkin kohta viikko leikkauksesta, joka meni onneksi hyvin! Uskomatonta kyllä myös koko takareiteen kuukausia säteillyt hermokipu jäi leikkauspöydälle ja leikkauksen jälkeisenä aamuna heräsin siltä osin ensimmäistä kertaa kivuttomana pitkiin aikoihin. Leikkaushaava tosin on luonnollisesti kipeä ja samoin koko pohje, joka on käytännössä kokonaan mustelman peitossa. Myös jalan suoristaminen kävellessä tuntuu pahalta ja sitten toisaalta jalkaa varova käveleminen on kipeyttänyt reiden lihaksia jne. Mutta siitäkin huolimatta olen sitä mieltä, että leikkaus kannatti - kasvain saatiin pois siististi ja hermo ei vaurioitunut operaatiossa. Kotona pääsen jo liikkumaan ilman keppejä, mutta ulos pitää ottaa kyynärsauvat mukaan. Tähän mennessä tosin olen käynyt lähinnä lähikaupassa ja vienyt isompaa lasta hoitoon noin puolen kilonmetrin päähän...

      Mutta jospa sitä pääsisi oikeasti viimeistään keväällä taas lenkille! Koko vuonna kun en ole sinne päässyt :(...

      Kuulostaa hienolta ja varsinkin siinä vaiheessa varmaan huomasit hyödyt, kun viimein pääsit sauvoista eroon. On jotenkin tosi vaikeaa arvioida kasvaimen haittoja suhteessa leikkauksen riskeihin ja ainakin itse huomasin leikkauksen jälkeen, kuinka paljon enemmän se oli härinnyt arkea kuin olin ajatellut. Jotenkin sellaiseen pieneen hermosäteilyynkin turtuu nopeasti, eikä enää kiinnitä siihen huomiota....
      Lenkki-iloa!


    • Firiili kirjoitti:

      Varsin myöhään vastaan mutta leikkaus ja kuntoutuminen menivät paremmin kuin olisin uskaltanut toivoa. Voimat palautuivat nopeasti ja parin kuukauden jälkeen kädessä ei ollut enää minkäälaista häiriötä. Valitettavasti kasvain tuli kuitenkin takaisin noin vuoden päästä ja seuraavaksi arvuutellaankin jälleen jatkotoimenpiteitä. Sellainenkin riski siis on...
      Facebookista löysin sellaisen ryhmän kuin "Shwannooma fighters and shwanooma survivors". En ole vielä ehtinyt paremmin perehtyä ryhmän toimintaan mutta ilmeisesti siellä voi halutessaan kysyä hermokasvaimista ja saa vertaistukea.

      Onko sulla leikkaus tulossa vai seurataanko vielä?

      Käteni leikattiin 8.2.2018. Toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Kainalonseudun leikkaushaavan lisäksi peukalon seutu, johon kasvain lähetti aiemmin sähköiskua, on ollut leikkauksesta lähtien puutunut. Leikanneen lääkärin mukaan on tavanomaista ja voi kestää viikkoja.

      Ennen leikkausta minulta otettiin kasvaimesta koepala. Koepalan oton jälkeen kipuilu oli huomattavasti suurempaa kuin nyt. Nyt olen pärjäillyt, ainakin vielä, peruskipulääkkeillä.

      Kiitos vinkistäsi Facen suhteen. Täytyykin käydä tutustumassa.

      Kurjaa kuulla, että kasvaimesi uusi. Olisi mukavaa kuulla kuinka asiasi etenee.


    • Onko puutuminen jo vähentynyt? Toisaalta se on varmaan sähköiskuiluun verrattuna harmintonta, jopa mukavaa. Hienoa, ettei kainalonseutu kipuile. Olen kuullut, että se on hyvä merkki. Itsekin pääsin melko nopeasti eroon kipulääkkeistä leikkauksen jälkeen.

      Oma "kasvainasiani" ei ole tässä välissä edennyt. Sitä seurataan magneettikuvauksilla ja saa nähdä, milloin tulee toimenpiteitä. Kasvain ei ole ollut kovinkaan kipeä, mitä nyt vähän "mönkii". Se on vielä pieni mutta kasvaa hitaasti ja varmasti. En yhtään tiedä, mitä lääkärit ja asiantuntijat päättävät tehdä, kun kasvain on tullut niin suureksi, että alkaa taas aiheuttaa häiriötä. Vanha leikkausarpi luo haasteita uudelle leikkaukselle...


    • firiili kirjoitti:

      Onko puutuminen jo vähentynyt? Toisaalta se on varmaan sähköiskuiluun verrattuna harmintonta, jopa mukavaa. Hienoa, ettei kainalonseutu kipuile. Olen kuullut, että se on hyvä merkki. Itsekin pääsin melko nopeasti eroon kipulääkkeistä leikkauksen jälkeen.

      Oma "kasvainasiani" ei ole tässä välissä edennyt. Sitä seurataan magneettikuvauksilla ja saa nähdä, milloin tulee toimenpiteitä. Kasvain ei ole ollut kovinkaan kipeä, mitä nyt vähän "mönkii". Se on vielä pieni mutta kasvaa hitaasti ja varmasti. En yhtään tiedä, mitä lääkärit ja asiantuntijat päättävät tehdä, kun kasvain on tullut niin suureksi, että alkaa taas aiheuttaa häiriötä. Vanha leikkausarpi luo haasteita uudelle leikkaukselle...

      Kävin kesäkuussa kontrollikäynnillä ja tuolloin sain arvion, että puutuminen katoaa vuodessa tai kahdessa. Kirurgin mukaan hermo korjaa laskennallisesti itseään millin vuorokaudessa.

      Leikkauksen jälkeen peukalon seutu, jonne kasvain oireili, oli viikkoja kosketusherkkä. Varsinaista särkyä ei ollut missään vaiheessa, mutta kosketusherkkyys oli kurjaa. Sain vaivaan karaistushoito-ohjeet ja muutamien viikkojen jälkeen vaiva helpotti ja pystyin mm. palaamaan töihin.


  • Moi minulla oli jalkapohjassa joka on leikattu muuten meni leikkaus hyvin mut jouduttiin katkaisemaan hermohaara kun ei muuten mahtunut tulla pois osittain tunto meni mut kipu onneksi hävis tsemppiä kaikille

  • Hei mulla on kasvain joka L3 ja mulle sanottiin todennäköisesti tämä on schwanooma, ei voitu ottaa koepala kun hankalass paikassa se selkä cavan välissä 3L vatsan puolella . nyt pelkään että olisi pahalaatuinen ..jne . kenenllä on tieota sitä

  • Itelläki kokemuksia hermokasvaimesta yli 25 vuotta käsi kipuillut aika rajusti välillä hoidettu milloin minäki vaivana, kunnes muutama vuosi sitte löytyi swannooma kyynärvarresta, ohutneulakoe otettiin ja sattu ihan sairaasti sen jälkeen ei meinannu saman puolen jalka ottaa yhtään päälle. No hyvänlaatuiseksi todettiin kuitenki aika pitkään tuon kans on sinnitelty, ajoittain ei pysty tekemään yhtään mitään on niin raju kipu. Leikkausajan sain mutta peruin koska lapsen hoito yksin ei olisi silloin onnistunut mitenkään, sitte ku olin kuvitellu että kämmeneen säteilee tämä kyynärvarren swannooma niin sitte huomasin jonkin patin kämmenen sisällä. No viimein se ultrattiin ja eipä mitään siellähän oli toinenki swannooma, eli selvisi syy miksi tuo toinen käsi on ajoittain aika tuskallisen kipeä ja kosketusarka. Ei kestä edes kevyttä kosketusta niin saa kunnon säpsyn, nyt mietityttää kuinkahan paljon niitä vielä löytyy. Välillä selkä järkyttävän kipeä ja säteilee molempiin jalkoihin eikä mikään särkylääke auta, ja silloin kipu on niin kova etten pysty olemaan pitkällään tai missään muussakaan asennossa. Tuntuu et ei vaan kestä sitä kipua ja eikä noihin ihan helposti tunnu apua saavan,eikä buranaa kummempaa lääkitystäkään tutkimuksiinki pääsy on erittäin tiukassa. Itsellä nuo kumpiki on hermon ympärillä ja jos leikkaa katkeaa myös hermo, en oikein tiiä mitä noiden suhteen tekisin.

    • Itselläni koepalan ottamisen jälkeen kivut olivat huomattavasti kovemmat ja hankalammat kuin itse leikkauksen jälkeen. Tarvitsin koepalan ottamisen jälkeen paljon kovemmat kipulääkitykset kuin leikkauksen jälkeen. Koepalan ottamisen jälkeen Burana ei ikävä kyllä riittänyt mihinkään.

      Kurjaa kuulla, että sulla on samanaikaisesti useampi. Leikkauksen jälkeinen puutuminen ei ole itselläni ennakkotiedoista huolimatta hävinnyt, mutta on edelleen pienempi harmi kuin itse kasvain.


Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.