Kun olen pikaisesti käynyt läpi tätä suhteet-osiota, niin tällaisena sinkkumiehenä (olotila on näillä näkymin pysyvä) on jotenkin silmään pistänyt ihmisten jatkuva epävarmuus omasta iästään, kokemattomuudestaan seksin/yhdessä elämisen saralla, ulkonäöstä, taloudellisesta tilanteesta (ei oo rahaa , rikkaat saa kaikki naiset...) jne jne. Tai sitten vaihtoehtoisesti valitetaan kuinka hirveä kohtalo yksin eläminen on. Kaikkihan on verrannollista nyk. elämäntilanteeseen / ympäristöön, mutta ei läheisyyden tai seksin puutteeseen kukaan kuole.
Tuntuu, että suhteeseen pyrkiminen vaikuttaa olevan niin helvetinmoista suorittamista, aina keksitään uusia syitä siihen, miksi ei olla onnistuttu hankkimaan sitä unelmien naista/miestä. En sitten tiedä olenko liian naiivi, mutta uskon edelleenkin, että suhteen onnistuminen on kiinni eniten ihmisten keskinäisestä kemiasta. Jos ei tunnu kumppani olevan sopiva, niin ei sitten ... siirrytään seuraavaan tai eletään yksin.
Ainakin lähipiirissäni ihmiset tuntuvat "pariutuvan" pääasiassa sopivien luonteenpiirteiden vuoksi. Ketään EI OLE KOSKAAN jätetty köyhyyden, kokemattomuuden, iän yms. suhteen. Kun nykyisin ei ole pakottavaa tarvetta etsiä kumppania henkensä pitimiksi, niin miksi siitä on pakko niin perkeleesti stressata? Onko syynä se, että kaverikin elää autuasta perhe-elämää tai kun tv:stä ei tule muuta kuin parisuhde draamoja? Saatan tietysti itse olla niin tunteeton / itsekeskeinen / paatunut yksilö, etten pysty ymmärtämään, kuinka vaikeaa joillekin sinkkuus on.
Tuntuu, että suhteeseen pyrkiminen vaikuttaa olevan niin helvetinmoista suorittamista, aina keksitään uusia syitä siihen, miksi ei olla onnistuttu hankkimaan sitä unelmien naista/miestä. En sitten tiedä olenko liian naiivi, mutta uskon edelleenkin, että suhteen onnistuminen on kiinni eniten ihmisten keskinäisestä kemiasta. Jos ei tunnu kumppani olevan sopiva, niin ei sitten ... siirrytään seuraavaan tai eletään yksin.
Ainakin lähipiirissäni ihmiset tuntuvat "pariutuvan" pääasiassa sopivien luonteenpiirteiden vuoksi. Ketään EI OLE KOSKAAN jätetty köyhyyden, kokemattomuuden, iän yms. suhteen. Kun nykyisin ei ole pakottavaa tarvetta etsiä kumppania henkensä pitimiksi, niin miksi siitä on pakko niin perkeleesti stressata? Onko syynä se, että kaverikin elää autuasta perhe-elämää tai kun tv:stä ei tule muuta kuin parisuhde draamoja? Saatan tietysti itse olla niin tunteeton / itsekeskeinen / paatunut yksilö, etten pysty ymmärtämään, kuinka vaikeaa joillekin sinkkuus on.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Parisuhde on kivaa ja miksei kivaa asiaa saisi tavoitella ? Jos haluaa opiskelemaan jotain alaa, niin yleensä tekee hommia sen eteen, että pääsisi sisälle kouluun. Jos haluaa parisuhteeseen, niin ehkä haluaa tehdä myös jonkin verran hommia senkin eteen.
Parisuhde ei välttämätöntä, mutta siinä on monta hyvää puolta. Esim. seura, seksi, läheisyys, tunteen, onnen jakaminen, surujen puolittaminen, lisääntyminen, yksinäisyyden vähentyminen, mahankutina, orgasmit jne. jne. Ihmekös tommosta haluaa.
Eli kun parisuhdetta kovasti haluaa, mutta semmosta ei pitkään aikaan ole saanut, niin alkaa miettimään niitä syitä. Kun tätä palstaa lukee, niin syitä etsitään joko itsestään tai sitten vaan yleisesti syyttävä sormi osaa koko vastakkaista sukupuolta tai yhteiskuntaa vastaan.
Harvoin mun mielestä syy kuitenkaan on omassa itsessään. Syy on vaan huonossa tuurissa. Tuuria ei voi kasvattaa muuttamalla omaa itseään. Se johtaa vaan siihen, että löytää kumppanin, joka ei ole sinulle itsellesi. Olemalla oma itsensä, löytää myös omanlaisen kumppanin.
Tuuriin voi vaikuttaa kuitenkin mun mielestä siinä, että tuo itseään enempi esille. Eli sillä tavalla voi todennäköisemmin syin kohdata sen omanlaisensa potenttiaalin.
Eli harrastaa, elää, poistuu kotoota, viettää edes jotenkin sosiaalista elämää, yrittää rohkaistua ottamaan kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Pitää aistit ja mielen hereillä. Ei ota pakkeja itseensä vaan avoimin mielin tutustuu uusiin ihmisiin ja käyttää harvat tilaisuuden hyväkseen.
minä ainakin haluaisin miehen siksi, että pidän hellimisestä ja suutelemisesta ja siitä, että saa nukkua jonkun tärkeän ihmisen kainalossa. taloudellista tukea mieheltä en tarvitse vaan juurikin sitä läheisyyttä. Ja siihen läheisyyteen ei auta mikään baarista sattumanvaraisesti bongattu tyyppi...
Kukaan ei kuole seksin/hellyyden puutteeseen? Hm, ei ehkä samoin kuin ruoan puutteeseen, mutta yksinäisyys ja hellyyden puute saa kyllä näivettymään ja sulkeutumaan.
.. sinä mahdat helliä miestäsi? Kun sanoit että pidät hellimisestä, niin naisen suusta sanottuna se tarkottaa, että tykkää siitä, kun mies hellii. Samoin jos nainen sanoo, että pitää romantiikasta, se tarkoittaa, että hän haluaa miehen järjestävän kaiken romantiikan. Jos nainen haluaa huumorintajuisen miehen, se tarkoittaa, että miehen tehtävä on olla hauska, eikä naisen tarvitse koskaan hauskuttaa miestä.
Ja tietenkin lisäksi vielä se tasa-arvoinen parisuhde, eli naiset haluavat suhteen, missä tasa-arvo toteutuu silloin, kun siitä on naiselle hyötyä ja ei toteudu silloin, kun se aiheuttaa vastuuta tai muuta haittaa naiselle (esim. mies vaatii, että saa yhtä paljon huomiota, kuin nainen).
Ei noin. Mulla on kerran ollut vähän aikaa mies, jota olisin voinut helliä aamusta iltaan ja tehdä melkein mitä vain sen vuoksi! En odota miehen järkkäävän mulle romantiikkaa, sitä voi tehdä kumpikin!
Mutta yksin on vaikea helliä ketään!
MUUT ihmiset usein kyselevät syytä sinkkuuteen, en sitä itse varmaan muuten miettisi, tai ajattelisi että pitää olla jokin hemsketin "syy".
..meni nappiin aloittajalla.
Varsinkin se, että kahden ihmisen välistä keskinäistä kemiaa pitää olla. En osaisi kuvitella seurustelevani miehen kanssa, jonka kanssa olen suunnilleen samanlainen jne. ja kemiaa ei ole. Kemian kanssa nitoutuu koko paketti yhteen. :D