Joku totesi tuossa aihemmassa kommentissaan, että laihduttamisen avainkysymys ei ole se, mitä syö, vaan miten syö. Taitaa päteä aika monella.
Kaikista hirveintä, mitä olen nähnyt, on se, että vanhemmat kieltävät pieniltä lapsiltaan kaiken makean tai rajoittavat sitä kohtuuttomasti. Sitten aikuisena retkahtaa, jos ei ole oppinut sitä, että kohtuus kaikessa. Voiko vanhempi ikävämpää palvelusta lapselleen tehdä? Kaikkein pahimpia ovat sokerihysteerikot, jotka eivät voi luoda lapselleen sitä iloa, että saisi syödä jotain hyvää.
Eräs tuttavaperheemme äiti kielsi aikoinaan lapsiltaan kaiken makean. Kun lapset muuttivat pois kotoa, he tekivät sitä, mikä oli aiemmin ollut kiellettyä: illassa saattoi sujahtaa suuhun sipsipussi jos viideskin. Nykyään yksikään heidän lapsistaan ei ole "indeksien mukainen".
Lapsuudessa on hyvä olla esimerkiksi karkkipäivä, mutta turha vanhempien on olettaa, että nuoret noudattavat loputtomasti heidän raadollisia "pysy-erossa-kaikesta-hyvästä"-ohjeitaan. Kaikkein pöyristyttävintä, mitä olen nähnyt on se, että tyttäreni kaverin äiti raivostui, kun olin tarjonnut tytöille välipalalla keksejä, niissä kun on sokeria. Ei hyvää joulua näille ihmisille; mistä moinen tiukkapipoisuus?
Meillä on pärjätty erittäin hyvin sillä, että kaikkea syödään kohtuullisesti. Lihavuus johtuu usein pelkästään siitä, että syömisessä kaikki kohtuus on kaukana. Kannattaa myöskin varmaan liikkua. Mistä johtuu käsitys, että pitäisi pidättäytyä kaikesta hyvästä? Kuka haluaa elää koko ajan nälän tunteessa ja huolehtia linjoistaan. Onko se sitten ihailtavaa, että pysyttelee vängällä timmissä kunnossa. No ei tasan. Näinhän kävi tälle Janet Jacksonillekin, että ensin oltiin niin luuviulua ja sitten yhtäkkiä lihotaan 30 kiloa, stressin vaikutuksesta. Terveellinen elämäntapa kun ei tarkoita sitä, että ruokavaliosta on pelkkää salaattia, eikä mitään rasvoja suvaita. Ihminen on ihminen, ja ihminen tarvitsee kaikkia ravintoaineita. Kohtuus on se avainsana. Joskus kun oikein yrittää olla laihutuskuurilla, niin siinähän sitä vasta tuleekin syötyä, kun koko ajan on nälkä. Sitten siinä yrittää vain itselle todistella, että kylläpä olen pitänyt tiukkaa linjaa, vaikka paino ei olekaan vielä alkanut pudota...
Kaikista hirveintä, mitä olen nähnyt, on se, että vanhemmat kieltävät pieniltä lapsiltaan kaiken makean tai rajoittavat sitä kohtuuttomasti. Sitten aikuisena retkahtaa, jos ei ole oppinut sitä, että kohtuus kaikessa. Voiko vanhempi ikävämpää palvelusta lapselleen tehdä? Kaikkein pahimpia ovat sokerihysteerikot, jotka eivät voi luoda lapselleen sitä iloa, että saisi syödä jotain hyvää.
Eräs tuttavaperheemme äiti kielsi aikoinaan lapsiltaan kaiken makean. Kun lapset muuttivat pois kotoa, he tekivät sitä, mikä oli aiemmin ollut kiellettyä: illassa saattoi sujahtaa suuhun sipsipussi jos viideskin. Nykyään yksikään heidän lapsistaan ei ole "indeksien mukainen".
Lapsuudessa on hyvä olla esimerkiksi karkkipäivä, mutta turha vanhempien on olettaa, että nuoret noudattavat loputtomasti heidän raadollisia "pysy-erossa-kaikesta-hyvästä"-ohjeitaan. Kaikkein pöyristyttävintä, mitä olen nähnyt on se, että tyttäreni kaverin äiti raivostui, kun olin tarjonnut tytöille välipalalla keksejä, niissä kun on sokeria. Ei hyvää joulua näille ihmisille; mistä moinen tiukkapipoisuus?
Meillä on pärjätty erittäin hyvin sillä, että kaikkea syödään kohtuullisesti. Lihavuus johtuu usein pelkästään siitä, että syömisessä kaikki kohtuus on kaukana. Kannattaa myöskin varmaan liikkua. Mistä johtuu käsitys, että pitäisi pidättäytyä kaikesta hyvästä? Kuka haluaa elää koko ajan nälän tunteessa ja huolehtia linjoistaan. Onko se sitten ihailtavaa, että pysyttelee vängällä timmissä kunnossa. No ei tasan. Näinhän kävi tälle Janet Jacksonillekin, että ensin oltiin niin luuviulua ja sitten yhtäkkiä lihotaan 30 kiloa, stressin vaikutuksesta. Terveellinen elämäntapa kun ei tarkoita sitä, että ruokavaliosta on pelkkää salaattia, eikä mitään rasvoja suvaita. Ihminen on ihminen, ja ihminen tarvitsee kaikkia ravintoaineita. Kohtuus on se avainsana. Joskus kun oikein yrittää olla laihutuskuurilla, niin siinähän sitä vasta tuleekin syötyä, kun koko ajan on nälkä. Sitten siinä yrittää vain itselle todistella, että kylläpä olen pitänyt tiukkaa linjaa, vaikka paino ei olekaan vielä alkanut pudota...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Loistava kommentti pitkästä aikaa! Oon aivan samaa mieltä!