ajattelin teille kertoa mitä minun pieneen ja ehkä kamalaankin elämään kuuluu..
olen 20 vuotias ja pienen pojan äiti.
olin vasta 16vuotias pieni tyttö kun rakastuin itseäni9 vuotta vanhempaan mieheen jolla rankat päihde taustat.itse täysin tietämöntä mitä tuhoa nämä saavat aikaan.aloimme seurustella ja minä kokeilin myös pilveä onneks en mitään vahvempaa.luulin mieheni lopttaneen. olin 18 menimme naimisiin ja 19 kun sain pojan.puolitoista vuotta otin turpaani jopa viimesilläni raskaana ollessa. viime keväänä päätin jättää hänet ja nyt en pääse eroon. on lähestymiskielto ja joka päivä saan pelätä että tulee ovesta läpi seuraa mua kaupassa selvitti kaikki salaiset tietoni.tämä ihminen tekee joka päivästäni helvettiä. lapsella on keuhkosairaus joka jo itsessään on ollu erittäin raskasta.tänään jouduin viranomaisten käskystä luovuttamaan lapseni 3tunniksi ihmiselle joka on niin huumeissa että hyvä ku tietää kuka on. ja sanotaan että suomi on hyvinvointi valtio. poliisi ei tee mitään ei kuulemma ole resursseja.
eli todennäköisesti joudun aina pelkäämään...
yritän myös nauttia elämästä vaikka se on erittin vaikeaa... t.20-yh
olen 20 vuotias ja pienen pojan äiti.
olin vasta 16vuotias pieni tyttö kun rakastuin itseäni9 vuotta vanhempaan mieheen jolla rankat päihde taustat.itse täysin tietämöntä mitä tuhoa nämä saavat aikaan.aloimme seurustella ja minä kokeilin myös pilveä onneks en mitään vahvempaa.luulin mieheni lopttaneen. olin 18 menimme naimisiin ja 19 kun sain pojan.puolitoista vuotta otin turpaani jopa viimesilläni raskaana ollessa. viime keväänä päätin jättää hänet ja nyt en pääse eroon. on lähestymiskielto ja joka päivä saan pelätä että tulee ovesta läpi seuraa mua kaupassa selvitti kaikki salaiset tietoni.tämä ihminen tekee joka päivästäni helvettiä. lapsella on keuhkosairaus joka jo itsessään on ollu erittäin raskasta.tänään jouduin viranomaisten käskystä luovuttamaan lapseni 3tunniksi ihmiselle joka on niin huumeissa että hyvä ku tietää kuka on. ja sanotaan että suomi on hyvinvointi valtio. poliisi ei tee mitään ei kuulemma ole resursseja.
eli todennäköisesti joudun aina pelkäämään...
yritän myös nauttia elämästä vaikka se on erittin vaikeaa... t.20-yh
Vastaukset 2
Vanhimmat
tunteen.
Lähetän sinulle paljon voimia!
Usko parempaan,älä epäröi,johanna.
ennen kuin sinulle kirjoitetaan sellainen päätös, ettei sinun tarvitse luovuttaa lastasi isälleen. Jos vaativat välttämättä tapaamista, järjestäkööt sen valvottuna jonkun turvakodin tiloissa.
Tuo ei ole oikein,älä alistu siihen.
Ajattele lastasi,mitä hänelle voisi käydä huumeisen isän matkassa.