Onko täällä muita kahden miehen välillä puntaroivaa kuin minä? Aviomiehen kanssa peli on jo menetetty ja tunteet aivan finaalissa. Silti järki yrittää sanoa, että siinä olisi lastesi isä ja avioliitto jne. Toisaalla on rakastettu, kaipaukseni kohde. Häntä haluan henkisesti ja fyysisesti.
Järki ja tunteet. Oikeasti en tiedä, haluanko tai saanko kumpaakaan miestä itselleni. Aviomiestä en enää edes halua, joten kysymyksenasettelu itselleni on huono. Olen huomannut, kun rakkaani kanssa menee huonosti alan heti pohtimaan, pitäisikö sittenkin lämmitellä suhdetta aviomieheen. Nyt aviomiehen kanssa alkaa homma olla niin finito, että huomaan haaveilevani salarakkaastani...
Taitaa olla parempi unohtaa molemmat. Huono puoli on siinä, että kaipaan ja rakastan salarakastani, vaikka meillä on ollut iso riita ja hänen tunteistaan minua kohtaan ei ole mitään tietoa. Emme ole edes puheväleissä.
Tämä on uskomaton soppa. Aivan saippuaoopperaa!!! Kun tunteensa voisikin kuolettaa. Ihmettelen itseäni ja heikkouttani. Välillä raivostuttaakin. Ehkä minua pelottaa, etten löydä rinnalleni koskaan sellaista ihmistä, jonka kanssa tuntisin taas sielujen sympatiaa ja intohimoa... Salarakkaan kanssa näin oli ja nyt mietin, mitä ihmettä minä teen. Olen odotellut jo kuukausia yksin, että tunteet lopahtaisi ja tuntisin halua lähteä ihmisten ilmoille kohtaamaan mahdollisesti muita miehiä. Nyt nökötän kotona ja tyydyn haaveilemaan, että olipas se ihanaa niin kauan kuin sitä kesti (No, oli huonoakin, tuskin täydellistä suhdetta onkaan). Olen kuitenkinn realisti.
Miten te muut, jotka olette roikkuneet kahdessa miehessä tai edes yhdessä? En aio antaa itselleni loputtomasti aikaa istua ja murehtia. Täytyy toimia johonkin suuntaan. Mielipiteitä, kuuntelenko sydämen ääntä ja lähestyn salarakastani? Vai huijaako sydämeni minua? Ikävä onkin jotain muuta?
Järki ja tunteet. Oikeasti en tiedä, haluanko tai saanko kumpaakaan miestä itselleni. Aviomiestä en enää edes halua, joten kysymyksenasettelu itselleni on huono. Olen huomannut, kun rakkaani kanssa menee huonosti alan heti pohtimaan, pitäisikö sittenkin lämmitellä suhdetta aviomieheen. Nyt aviomiehen kanssa alkaa homma olla niin finito, että huomaan haaveilevani salarakkaastani...
Taitaa olla parempi unohtaa molemmat. Huono puoli on siinä, että kaipaan ja rakastan salarakastani, vaikka meillä on ollut iso riita ja hänen tunteistaan minua kohtaan ei ole mitään tietoa. Emme ole edes puheväleissä.
Tämä on uskomaton soppa. Aivan saippuaoopperaa!!! Kun tunteensa voisikin kuolettaa. Ihmettelen itseäni ja heikkouttani. Välillä raivostuttaakin. Ehkä minua pelottaa, etten löydä rinnalleni koskaan sellaista ihmistä, jonka kanssa tuntisin taas sielujen sympatiaa ja intohimoa... Salarakkaan kanssa näin oli ja nyt mietin, mitä ihmettä minä teen. Olen odotellut jo kuukausia yksin, että tunteet lopahtaisi ja tuntisin halua lähteä ihmisten ilmoille kohtaamaan mahdollisesti muita miehiä. Nyt nökötän kotona ja tyydyn haaveilemaan, että olipas se ihanaa niin kauan kuin sitä kesti (No, oli huonoakin, tuskin täydellistä suhdetta onkaan). Olen kuitenkinn realisti.
Miten te muut, jotka olette roikkuneet kahdessa miehessä tai edes yhdessä? En aio antaa itselleni loputtomasti aikaa istua ja murehtia. Täytyy toimia johonkin suuntaan. Mielipiteitä, kuuntelenko sydämen ääntä ja lähestyn salarakastani? Vai huijaako sydämeni minua? Ikävä onkin jotain muuta?
Vastaukset 14
Vanhimmat
ei se elämä pelkkää pilvilinnojen rakentamista ole, kuule ota niskasta itseäsi kiinni ja herää..unohda ihastuksesi ja palaa todellisuuteen ja unohda tällaiset haihattelut. kyllä se aviomieskin taas tulee takaisin elämääsi, kun käytät energiasi yksin HÄNEEN!
jos avioliitto on kuollut se on kuollut. osapuolten pitää puhua asiasta ja tehdä ratkaisunsa vasta sitten. pakkoaviossa pysyminen on typerää, elämän hukkaan heittämistä. siinä kusettaa myös toista osapuolta. tuskin hän on rinnalleen halunnut ihmistä joka pysyy siinä myös silloin kun ei enää halua.
Oliko tämä joku trolli. Eihän näin typerää kirjoitusta edes ole olemassa. Jos se on totta niin sinua ei varmasti yksikään täyspäinen mies halua. Jos olisin miehesi niin nostaisin kytkintä heti. Vai kahden tulen välissä. Puntaroi nyt rauhassa kun olet elämäsi tuhonnut
Lieneekö kukaan mies koskaan puntaroinut, pysyisikö vaimon ja perheen luona vai vaihtaisiko sittenkin elämään rakastajattaren kanssa? Ei varmaan kukaan. Vain naiset uskaltavat sanoa ääneen.
Oma mieheni miettii, kumpi kannataa: jättää perhe ja maksaa siitä kalliisti, vai jäädä "rakkaudettomaan" elämään ja menettää salarakkaansa. Tiedoksi: rakastan miestäni, mutta käskin valita kumpi on parempi. En hyväksy puolinaista ratkaisua, se on joko tai.
Kyllä mieskin puntaroi. Ja miehelläkin on tunteet...herra jestas...mitä potaskaa laksettelevat naiset, jotka muuta kuvittelevat. On henkilökohtaista kokemusta kahden naisen välissä olemisesta. Toiseen olin/olen rakastunut, toista rakastan lasteni äitinä ja pitkäaikaisena kumppanina. Annoin salarakkaani päättää. Useiden juu/eiden jälkeen , hän lopulta päätti: erosi miehestään ja saman tien minusta. Nyt aloittelee yksinhuoltajana elämäänsä. Kun menetin hänet, olo oli kuin sydän olisi revitty rinnastani, mutta järki käski antamaan hänelle tilaa. Annan. Elämä on...
Mutta tunnen. TUNNEN!
..vastausta ongelmaasi kuin sinä. Joudut itse punnitsemaan molemmat vaihtoehdot. Itse en edes samassa tilanteessa kysyisi keneltäkään neuvoja, sillä lopullinen vastuu on sinun, päädyitpä mihin tahansa. Sinä yksin kannat kaikki seuraukset, lasten mahdollisen pahoinvoinnin ym.
Et voi istua "kahdella tuolilla" yhtäaikaa.Mitä pitemmälle asiat/tilanteet menevät, tahtovat ne myös mutkistua. Tunnetko edes "salarakastasi" tarpeeksi. Usein ne salarakkaat eivät edes halua "sitoutua" ja heillä on monta "rautaa tulessa" yhtä aikaa.Olen itse ehdoton yhden miehen nainen, mutta olen tavannut noita "valloittajia", jotka yrittävät saada uusia rakastajattaria/valloituksia itselleen ja monet sanoneet suoraan, että en tule koskaan eroamaan vaimosta. Kysyessäni, mitä jos vaimokin harrastais samaa kuin sinä, tulee vastaus, että ei se käy missään, eikä se halua käydä jne..
Pettäjämies huolii pettäjänaisen, jotta molemmat saa sitä pettämisen sielujen sympatiaa, jota niin kaipaa.
Kuravellissä on kyllä ikävä rämpiä, mutta kukin tyylillään valitsemallaan tiellä.
Onnea et taida tarvita, tunnet napasi riittävän hyvin.
tulen välissä ole, vaan kahden syvän rotkon välisellä harjanteella, josta väistämättä tipahdat jommalle kummalle puolelle. Teitpä mitä hyvänsä, niin toisesta rotkosta sinun on noustava, etkä ilman lommoja sieltä tule nousemaan.
Kokemuksesta tiedän, että et todennäköisesti tule jatkamaan kummankaan miehen kanssa. On vain ajan kysymys kun otat hatkat kummastakin suhteesta.Itselläni vei 5 vuotta jahkaillessa ja lopulta jätin molemmat yhtäaikaa. Salarakas on sinun keinosi päästä eroon miehestäsi.Näin se on. Kannattais hakea ammattiapua, jos haluat vielä jatkaa miehesi kanssa.Sulla voi olla menossa kasvuvaihe, kapinavaihe? Joka tapauksesa - kaikkea hyvää jatkossa. Elämä jatkuu!
Näinhän se on!
jos mahdollista niin asuisit jonkin aikaa ilman kumpaakaan miestä. olis aikaa selvitella mitä todella haluat.
on tilanne. Olemme mieheni kanssa eronneet vähän aikaa sitten, mutta edelleen paljon tekemisissä yhteisten asioiden ja lasten vuoksi. Fyysisesti olen erossa molemmista, henkisesti irtaantuminen on vaikeampaa. Myös salarakastani näen olosuhteiden takia, joten tavallaan kaikki pyöritään tässä pientä piiriä ja en osaa irrottaa otettani. Selviän tästä keittämästäni keitoksesta kyllä aikanaan, pidän itseäni selviytyjänä, vaikka täällä ruikutankin. Tämä vaihe on vain käytävä läpi.
Minäkin piehtaroin samankaltaisissa tunnelmissa pari vuotta sitten. Minun ratkaisu oli lopulta sen salarakkaan valinta. Tuntuu hyvältä ja rakkautta riittää. Pelottaa vaan kun välillä tulee jokin särö, niin heti aivot heittää ex-miehen kehiin, olisiko sittenkin pitänyt...