Heip!
Olen kolmatta vuotta Lahden muotoiluinstituutissa valokuvausta opiskeleva tyttö. Meneillään meillä on dokumenttivalokuvauskurssi, jonka aiheena päätin käsitellä perheväkivaltaa. Nimenomaan naisiin kohdistuvaa perheväkivaltaa. Aihe ei ole minulle vieras, sillä lapsuudessani näin sitä läheltä. Koenkin aiheen erittäin vakavaksi ja huomionarvoiseksi asiaksi. Toivon, että kukaan ei kärsisi yksin hiljaisuudessa häpeillen tilannettaan.
Etsinkin nyt projektiini naisia, jotka ovat joskus kokeneet perheväkivaltaa suhteissaan (niin henkistä kuin fyysistä) tai kokevat sitä edelleen. Etsin myös miehiä jotka ovat syyllistyneet perheväkivaltaan ja jotka ovat ehkä jo saaneet siihen apua.
Se miten aion projektini toteuttaa, on aika paljon kiinni teistä, siitä suostutteko te antamaan kasvot kuviini. Toteuttamistapoja on kuitenkin monia, joten voimme yhdessä keskustella parhaasta mahdollisesta vaihtoehdosta.
Pikaisia yhteydenottoja toivoen,
Jonna Monola
[email protected]
Olen kolmatta vuotta Lahden muotoiluinstituutissa valokuvausta opiskeleva tyttö. Meneillään meillä on dokumenttivalokuvauskurssi, jonka aiheena päätin käsitellä perheväkivaltaa. Nimenomaan naisiin kohdistuvaa perheväkivaltaa. Aihe ei ole minulle vieras, sillä lapsuudessani näin sitä läheltä. Koenkin aiheen erittäin vakavaksi ja huomionarvoiseksi asiaksi. Toivon, että kukaan ei kärsisi yksin hiljaisuudessa häpeillen tilannettaan.
Etsinkin nyt projektiini naisia, jotka ovat joskus kokeneet perheväkivaltaa suhteissaan (niin henkistä kuin fyysistä) tai kokevat sitä edelleen. Etsin myös miehiä jotka ovat syyllistyneet perheväkivaltaan ja jotka ovat ehkä jo saaneet siihen apua.
Se miten aion projektini toteuttaa, on aika paljon kiinni teistä, siitä suostutteko te antamaan kasvot kuviini. Toteuttamistapoja on kuitenkin monia, joten voimme yhdessä keskustella parhaasta mahdollisesta vaihtoehdosta.
Pikaisia yhteydenottoja toivoen,
Jonna Monola
[email protected]
Vastaukset 27
Vanhimmat
muistella ja dokumentoida.
Kuten jo aiemmassa viestissäni kerroin, on paljon muita toteuttamismahdollisuuksia, kuvassa ei välttämättä tarvitse näkyä henkilö tunnistettavissa tai ollenkaan.
Sinähän tiedät muiden mielipiteistä. Tuollainen voi olla hyvinkin vapauttava teko. "puhuminen auttaa". Se voi auttaa.
- olen puhunut.
Jos sinulla on henkilökohtainen kokemus asiasta, olisiko kiinnostusta auttaa projektissani?
Toivotan kaikkea hyvää projektillesi. Olen kuten sanottu käynyt läpi oman helvettini, enkä haluaisi enää muistella sitä. Sen olen tehnyt aika rankalla foorumilla aikoinaan, se auttoi ja elän nyt hyvää elämää uusissa kuvioissa.
Toivottavasti joku asian kanssa painiskeleva kuitenkin rohkenisi ottaa yhteyttä sinuun, sillä purkautumalla täysin poikkeavalla tavalla voi saada suurempaa apua kuin jatkuvalla ramppaamisella psykiatrin luona. Nimeä ja kasvoojaanhan ei tarvitse antaa.
Koska uskalletaan alkaa kunnolla puhumaan ja tutkimaan naisten osuutta perheväkivallasta. Minulle ammatti ihminen kertoi viime viikolla, että 40 prosentissa perheväkivalta tapauksista väkivallan tekijänä on nainen.
Että silleen.
puolesta satoja ja satoja vieraita ihmisiä ja paljon myös tuttuja. Siihen porukkaan mahtuu kolme naista, jotka pahoinpitelivät. Ja yleensä itsepuolustukseksi. Kaksi näistä kolmesta tappoi puolisonsa tällaisessa tilanteessa ja istui linnassa aikansa.
Lähtökohta on kuitenkin ollut yleensä miehen käyttämä henkinen ja fyysinen väkivalta. Minä en usko noihin naiset ovat väkivaltaisia juttuihin. Jos näin on, niin alkolla tai muulla on taatusti ollut osansa asiaan. Eli puhumme moniongelmaisista ihmisistä.
Alistettuina ovat yleensä perheen heikoimmat.
En myöskään kokemukseni perusteella usko, että kovinkaan moni nainen on väkivaltainen perusluonteeltaan. Kyllä siinä mies saa katsoa peiliin, jos nainen käy kimppuun. Tunnen muutaman väkivaltaisen naisen, ja kaikki ovat sortuneet väkivaltaan joko itsepuolustukseksi tai siksi, että riitatilanteessa mies on ollut henkisesti todella ilkeä ja päällekäyvä tai vastaavasti pitänyt mykkäkoulua. Tietysti on niitäkin naisia, jotka lyövät ihan huvikseen, mutta en usko että koko 40 prosenttia on näitä naisia. Ja joka tapauksessa enemmistö lyöjistä on miehiä. Ja se on aina raukkamaista, koska mies on kuitenkin fyysisesti se vahvempi. Ilmeisesti väkivalta sitten nostaa miehisyyttä jos ei muuten naiselle pärjää. Surullista.
Ja taas. "Mies provososi naisen lyömään".
Kukas sen miehen sitten provosoi lyömään???? Saunatonttuko????? Tutkitusti naisten henkinen väkivalta on paljon julmempaa kuin miesten. Oliskohan tässä yksi syy siihen miksi miehen nyrkki heiluu. Minä en hakkaavaa naista ainakaan itse enää ikinä katsele sekunttiakaan. Välittömästi lentää niskaperse otteella pihalle ja tavarat perässä.
Ei lyömiseen tarvitse toista aina provosoimaan.
Esim. mun ent. miesystävä osas kummankin, sekä henkisen että fyysisen väkivallan "taidon".
Oliskohan se sitten niin että se ikäänkuin itse provosoi itsensä lyömään..hmm?
Ne, jotka kokevat asemansa heikoksi ja alistetuksi yleensä yliampuvat vastaiskunsa, joka saattaa siis olla nyrkki, puukko, keittiönjakkara tms. Se voi olla myös 'tuuppaus' seinään, jonka seurauksena murtuu luita ja selityksenä ettei ollut tarkoitus satuttaa, vaan tönäistä. Miksi joku tuntee itsensä niin heikoksi että räjähtää? Onko toinen aliarvostanut kumppaniaan niin paljon että itsetunto on murtunut.....
Minä vain pohdin, en esitä faktoja syitä ja seurauksia.
Ilmeisesti nimetön kirjoittaja on itse naisenhakkaaja ja syyttää siitä naista... Raukka mikä raukka. Kyllähän sitä jokainen on itse vastuussa oman nyrkkinsä heiluttamisesta, koska vaihtoehtoja sille löytyy. Ei kukaan toinen pakota ihmistä lyömään, itse lyöjä sen ratkaisun tekee.
Saisikos tutkimustuloksia tuosta naisten henkisen väkivallan julmuudesta suhteessa miesten vastaavaan?
Tutkimustuloksia tärkeämpä olisi kuulla MITEN lyöjän saisi ymmärtämään että hänen lyöntinsä EI OLLUT toisen syy ?? Ellei ollut itsepuolustusta, toinen tuli päälle ensin tms. Jos vaikka toinen heittelee tavaroita seinään, huutaa, meuhkaa, tekee mitä tahansa niin se EI oikeuta ketään lyömään. Lyöjä vain ei ymmärrä. Lyöjä selittää ettei toinen muuten rauhoittuisi. Esimerkki: jos nainen riehuu, niin mies vahvempana varmasti suurimmassa osassa tapauksista pystyisi pelkästään voimienssa puolesta pitelemään naista aloillaan, satuttamatta. Mies pystyisi rauhoittamaan tilanteen, mutta ei halua. Toisin päin en osaa arvioida...
Nimettömän kirjoituksessa kuitenkin pilkistää sellainen uho, josta rivien välistä voisi lukea, että henkinen väkivalta oikeuttaa fyysiseen. Ja maailma on puolillaan tuollaisia tutkimustuloksiin vetoajia, jotka eivät todellisuudessa ole nähneet ainuttakaan tutkimusta aiheesta. Ihmiset ikään kuin tulkitsevat kuulopuheitaan omaksi edukseen ja sitten esiintyvät tällaisilla palstoilla tietävinä ja viisaina "tutkimusten perusteella".
On todella tärkeää, että lyöjä, mies tai nainen, tajuaa, että lyönti ei missään tapauksessa ole toisen syy. Kyllä se syy sieltä korvien välistä löytyy. Vaatii kuitenkin rohkeutta myöntää omat virheensä, joten helpostihan sitä toista mieluummin syyttäisi. Tosimies ja -nainen kantaa itse vastuun lyönnistään ja lopettaa hakkaamisen. Jos ei ymmärrä omaa vastuutaan, ei väkivalta lopu milloinkaan.
Aina kännipäissään mun mies alkoi pikkuhiljaa vittuilla, vähätellä, kiusata. Ihan suhteemme alussa en reagoinnut, ajattelin että siinähän puhisee. Mutta kun toista vuotta on kuunnellut sitä puhinaa niin aloin jo vastaillakin, sarkastisesti. Siitä mies innostui ja minun halventaminen muuttui ihan mahdottomaksi kiistelyksi. Järkipuhetta ei kuunnellut, siis että lopettaisi, takaisin ei saanut vittuilla.
Sitten alkoi hermo mennä silleen että paiskoin tavaroita ja ovia ja siitä mies vain innostui. Ihan kuin se olisi nauttinut kun hermostun. TIESIN etten saisi reagoida mutta ei sille mitään voinut. Itkin ja raivosin. Sitten aloin heitellä tavaroita mieheen päin....ja sen seurauksena mies alkoi heitellä minua seinille tai lyödä jollain, yleensä nyrkillä.
Erään sairaalareissuni jälkeen nuo tilanteet rauhoittuivat. Riidat jäi vähän puolitiehen. Kunnes kerran äijä tuli taas ihan hirveässä kännissä ja alkoi lässyttää. Olin ottanut kolmiolääkettä oluen kanssa joten pysyin aika rauhallisena. yritin vittuilla takaisin mutta se kuulosti aika uniselta. Mies kyllä lämpeni lisää.
Jostain syystä keräsin kassiin pakolliset parin päivän vaatteet ym tarvikkeet, kävelin ulos talosta pari korttelia ja soitin taksin. Menin hotelliin yöksi. Mies oli soitellut kännykkään jatkuvasti. Tauko kesti 03-10.45 eli kai se oli sammuneena sen ajan, kunnes taas jatkui aamulla. Seuraavana päivänä menin vanhemmilleni, jonne jäin yöksi. En ensin kertonut syytä. Hävetti.
Luin aamulla, onneksi oli sunnuntai, lehdestä vuokrattavat asunnot, otin sieltä pari kohtuuhintaista. Soitin ja kävin toisen katsomassa jo samana päivänä ja otin sen. Oli aika rupunen kolo, mutta rahat riitti ja vuokranantaja oli luotettava. Kerroin äidille että eroamme, mutta ettei kertoisi sitä kelleen. Äiti lupasi lainata rahat vuokravakuuteen. Menin illalla kotiin, hiljainen mies oli.
Maanantaina kävin tekemässä vuokrasopimuksen uudesta kämpästä. Kolme viikkoa oli hiljaiselämää kotona. Ei paljon puhuttu, muutaman kerran meinattiin riidellä, mutta viinaa ei juotu kuin saunaolutta. Kolmen viikon päästä mies oli jälleen työmatkalla kaksi päivää ja siihen sattui muuttokin. Veli tuli avuksi kun vietiin mun omaisuus uuteen kämppään, mitään yhteistä en ottanut. En olisi halunnutkaan. Siivosin keittiön vielä lähtiessäni ja jätin avaimet pöydälle.
Pari viikkoa mies yritti tavoittaa puhelimitse, lähetti epätoivoisia tekstiviestejä, yritti käydä työpaikallani mutta kielsin vahtimestareita päästämästä. Kun olin saanut uuden kotini jonkinlaiseen järjestykseen soitin miehelle ja kerroin että se on nyt loppu. Se yritti jotain olla pahoillaan ja lässyttää paskaa mutta totesin että ei kiinnosta enää.
Itkenyt olen paljon, omaa tyhmyyttä ja yksinäisyyttä. Sitä miksei minulla voi olla oikeutta onneen, hyvään ihmissuhteeseen. Päätin elää siitä eteenpäin vain yksin, ja nyt on 7 kk takana eikä yksikään uros ole kiinnostanut pätkän vertaa. Eikä ole muuten kukaan uhkaillutkaan. Ihanaa elämää!
Eikö siinä, että jättää provosoitumatta, ole loppuviimeksi kyse itsehillinnästä?
Mä ainakin koen, että se joka lyö, ei yksinkertaisesti hillitse itseään.
Oli mullakin aika, jolloin yritin lyödä takaisin, mutta sitten heräsin pohtimaan tätä juttua...
Kyllähän mun vieläkin joskus tekee mieli lyödä, mutta olen lyönyt esim. sohvaan - sitä ei satu:)
Yksinkertaistetaan asia. Kaikella on aina syynsä.
En puolusta miesten enkä naisten väkivaltaa. Anteeksi feministeille kun mainitsin miehen ensin. Suomen säälittävät feministit voisi välillä oikeasti pohtia mistä tämä ihmisten/perheitten huono olo johtuu. OIKEASTI. Annan vinkin matkustaminen avartaa maailman katsomusta.
Miten feminismi tähän asiaan liittyy? Ja miksi heidän pelkästään pitää miettiä ihmisten huonoa oloa? Kirjoitat aika heppoisia lauseita.
Matkustaminen avartaa maailmankatsomusta, sehän on itsestäänselvyys. Mutta jälleen kerran, miten se tähän liittyy? Anteeksi mutta en saa ajatuksistasi kiinni. Voisitko selventää? Sinulla on selkeästi joku ajatus asiasta, mutta jostain syystä pihtaat sitä.
Ainakin minun oma äitini oli väkivaltainen minua,sisaruksiani ja isääni kohtaan.
En usko isäni millään tavoin vaikuttaneen äidin väkivaltaisuuteen ,sillä isäni on kiltein ihminen jonka olen tavannut.
Äitini on mielisairas ja ilmeisti väkivaltaisuus johtuu siitä mutta niin kai se kaikilla jotka ovat väkivaltaisia..
Ja vielä semmoista että äitini pahoinpideltyä
pikkuveljeni sairaalakuntoon isääni epäiltiin teosta..naisethan on vain niitä väkivallan uhreja ei itse tekijöitä..!
Minunkin äiti oli väkivaltainen. Hakkasi ja haukkui minua sekä kahta veljeäni. Isääkin hän haukkui, esti isän liikkumisen ja sylki päälle. Isä ei mahtanut äidille mitään. Välillä hän työnsi äitini edestään, jotta pääsisi pois tilanteesta. Seuraavana päivänä äiti sitten meni terveyskeskukseen valittamaan perheväkivallasta aiheutuneita "vammojaan". Lapsena minäkin todella uskoin isän olevan se väkivaltainen osapuoli. En usko enää.
"Feministinen liike on korostanut, että väkivaltaiseen tekoon syyllistynyt nainen on aina uhri, mutta oma tutkimukseni ei tue tätä. Nainen ja varsinkin äiti on totuttu idealisoimaan vuosisatojen ajan. On suljettu silmät siltä, että naiset ovat voineet olla kotioloissa hyvinkin aggressiivisia."
Sannemann, R.-L., & Weizmann-Henelius, G. (2005). Naisten väkivaltarikokset kasvussa: Normien murtuminen ja päihteet taustalla. Psykologi, 1/2005, 11–13.
Ei väkivalta liity mitenkään feminismiin. Se on heikon ihmisen teko, eikä sitä selitetä jalkovälin varustuksella. Mielestäni väkivaltakeskustelu ajautuu harhateille siinä vaiheessa, kun ruvetaan kilpailemaan sillä, kumpi sukupuoli johtaa väkivaltatilastoissa.
Ilmeisesti feminismistä vaahtoavilla on ongelmia todellisuudentajun kanssa, kyllä tervejärkinen ihminen ymmärtää että väkivaltakeskusteluissa ydinongelma on jossain muualla kuin aatteissa. Myöskään matkustelu ei liity tähän keskusteluun. Kyllä syyt väkivaltaan löytyvät korvien välistä ja omista kokemuksista lapsuudesta lähtien.
.. ymmärtää,että naisella on oma paikkansa miehen rinnalla ja päinvastoin.
¨Mikään ei "oikeuta" väkivaltaan,sehän pitäisi olla selvää.
Mutta peruselementtinä parisuhteessa tulisi olla
ns.kunnioitus molemmin puolin.
On ärsyttävää ,että nykyään tästä miesten ja naisten
asemasta on tehty hysteriaa.
Miksi pitää toitottaa koko ajan naisten tasa-arvoa ja
sakottaa lasten "vitsaamisesta" siis :kurista.?
Ennenkin on pärjätty hyvin.
Sitäpaitsi ei tämä tasa-arvo ole todellakaan toteutunut
kovin hyvin.
Ei
oikeuttaa fyysiseen väkivaltaan!
Henkinen väkivalta ei eroa fyysisestä muuten kuin ruhjeilla. Henkisellä väkivallalla tehdään enemmän haittaa kuin fyysisellä. Fyysisen väkivallan uhrilla on koko oikeusjärjestelmä puolellaan. Fyysisen (todellisen, ruhjeita aiheuttavan) väkivallan kohde on useimmiten nainen. Naisella, joka on fyysisen väkivallan kohde, on oikeusjärjestelmän lisäksi myös normijärjestelmä ja yhteiskunta puolellaan.
Henkisen väkivallan kohde on usein mies. Henkisen väkivallan uhri ei pysty todistamaan väkivallan olemassaoloa. Naisen henkisen väkivallan kohteena oleva mies ei kerta kaikkiaan voi hakea apua, koska hänellä on yhteiskunnan normijärjestelmä vastassaan. Nämä ovat niitä ainoita asioita nykypäivän yhteiskunnassa, joissa perinteinen roolijako enää on hyväksytty.
Jos mies hakee apua, ei hän enää ole mies.
Kaikki tilastoihin vetoajat: tilasto ei ole todellisuus. Tilastoissa ovat vain ne, jotka ovat ilmi tulleet.
Sieltä puuttuu surullisen monta henkisen väkivallan uhrina olevaa miestä.
Minusta tuntuu että a.p haluaa jonkun auttamaan projektissaan, (ei itse auttaa jotain)
On vastuutonta edes kuvata ihminen heikossa tilanteessa tai moisen "aiheen" ympärille. Moni joka ehkä suostuisi , KATUU myöhemmin TAATUSTI! mietihän aihetta nyt uudelleen, autatko vai pehennatko asiaa!!!!!!??
Aihe sinällään hyvä, mutta mietihän tapaa toteuttaa jos kiitettävän työstäsi tahdot. ( toisten väkivallalla) !!!!!
Itse sen kokeeneena ja pakoon lähteneenä.
Tiedän monta samassa tilanteessa olleita. Vaikka itse olen nainen, siitä huolimatta muistutan.
Perheväkivallan uhrina voi olla sekä mies että nainen yhtä hyvin kun lapset.
Jopa oma äiti / isä / äitipuoli / isäpuoli / sisarukset voivat olla se joka syyllistyy perheväkivaltaan.
Miehen kokema väkivalta voi olla "häpeältään" jopa suurempaa kuin naisen. Harvoin mies joka hakee tähän apua saa sitä, aikuinen mies joka saa turpaan omalta vaimolta, Onko edes mies ? Hyvin vanhoollista.
Olen keskustellut lasten, toisten naisten ja miesten kanssa, jotka ovat olleet perheväkivallan uhreja sekä fyysisesti että henkisesti. Naiset käyttävät keskimäärin enemmän henkistäväkivaltaa mutta valitettavasti myös fyysistäväkivaltaa esiintyy. Pahimillaan nainen aloittaa fyysisenväkivallan ja riittävän pitkälle vietynä mies lyö takaisin, jolloin nainen tekee ilmoituksen pahoinpitelystä.
Katsomalla julkkisten Nykänen, Palmu ym perhe-elämää ei se aina niin yksipuolista ole ollut. ( toki julkisuus ei anna todellista kuvaa tapahtuneesta )
Hyvin harvoin edes uhri kykenee olemaan täysin rehellinen edes itselleen.
Väkivalta onpa uhri kuka tahansa ja tekijä minkä ikäinen tai kumpaa sukupuolta tahansa on aina tuomittavaa ja uhria pitäisi auttaa pääsemään tilanteesta eroon.
Useat tuntevat helpotusta päästyään "pakoon" ja eivät halua julkisuutta, jotta "kostoa" ei tulisi.
Valtion "turva", lähestymiskielto" on vain paperi tuulessa ja hyvin harvoin poistaa väkivaltaa tai sen uhkaa.
Vaihda ainakin projektin nimi, naisiin kohdistuva perheväkivalta tai laajenna näkökantaa.
Perheväkivallan uhri, nainen.
kun on siinä kasvanut tietämättään valitsee puolison joka siihen "kykenee".
Miehen henkinen väkivalta on vähättelyä kieltämistä ja vaatimuksia.