En tiedä mitä tulisi tehdä... Tyttöystäväni on ihastunut veljeeni. Suhteemme alussa hän erään keskustelun yhteydessä myönsi sen. Veljeni on aina vetänyt naisia puoleensa. Nykyisin tyttöystäväni väittää kyllä ettei hänellä ole enää sellaisia tunteita veljeäni kohtaan, mutta silti, kun käymme joskus vierailemassa veljeni luona en voi olla huomaamatta kuinka hän hymilee koko ajan veljelleeni ja katselle häntä koko ajan hieman kulmiensa alta silmät kirkkaina. Nyt en oikein edes haluaisi mennä veljeni luokse tyttöystäväni kanssa, mikä sekin tuntuu pahalta, sillä veljelläni on nyt oma lapsi, ja olen paitsi setä, myös veljenpoikani kummisetä. Veljelläni on muutenkin ollut tapa nuorempana maata kenen naisen kanssa vain, (myös toisen veljeni ex- tyttöystävän kanssa hän on ollut, tiedän sen koska toinen vejeni on sen minulle kertonut, ja tämä ko. veljeni on sen hänelle myös avoimesti tunnustanut.) seksipartnereita hänellä on ollut varmasti useita kymmeniä. Nykyinen suhde hänen ja poikansa äidin kanssa on varsin myrskyinen, ja he riitelevät usein, ja veljeni on muutamia kertoja ollut meilläkin yötä kun on lentänyt kotoaan ulos. Rakastan tyttöystävääni, olemme olleet yhdessä jo 7 vuotta,, joista 4 vuotta kihloissa, mutta tämä asia häiritsee oloani, ja olen siitä puhunut tytölleni, mutta hän siis kiistää asian. Silti minusta tuntuu että en voi jättää heitä kahdestaan, en ikinä...
Olenko vain mustaukkaisuuden sekoittama, vai mikä lienee... En halua erota, viihdymme tyttöni kassa mainiosti yhdessä, joskin nykyään emme käy juuri missään sillä hän on työnsä puolesta hyvin kiireinen, ja oman kodin rakentaminen on vetänyt taloutemme hyvin tiukoille, joten emme voi enää käydä ulkona niin usein kuin ennen. Omia lapsia meillä ei ole, naimisiin emme välttämättä edes halua sillä olemme onnellisia näinkin. Lapsien aika tulee vielä, kunhan saamme talouden ensin sille tasolle että meillä on varaa kasvattaa lapsemme huoletta. En edes ajattele että hän voisi pettää minua kenenkään muun kanssa. Mutta tämä yksikin epäily riittää ja koskee syvälle koska kyseessä on todella oma veljeni. Onko muita kohtalotovereita, jotka voisivat kertoa omista kokemuksistaan? En siis halua mitään neuvoja tyyliä "jätä tyttöystäväsi" koska sitä en pidä ratkaisiuna tähän ongelmaan.
Olenko vain mustaukkaisuuden sekoittama, vai mikä lienee... En halua erota, viihdymme tyttöni kassa mainiosti yhdessä, joskin nykyään emme käy juuri missään sillä hän on työnsä puolesta hyvin kiireinen, ja oman kodin rakentaminen on vetänyt taloutemme hyvin tiukoille, joten emme voi enää käydä ulkona niin usein kuin ennen. Omia lapsia meillä ei ole, naimisiin emme välttämättä edes halua sillä olemme onnellisia näinkin. Lapsien aika tulee vielä, kunhan saamme talouden ensin sille tasolle että meillä on varaa kasvattaa lapsemme huoletta. En edes ajattele että hän voisi pettää minua kenenkään muun kanssa. Mutta tämä yksikin epäily riittää ja koskee syvälle koska kyseessä on todella oma veljeni. Onko muita kohtalotovereita, jotka voisivat kertoa omista kokemuksistaan? En siis halua mitään neuvoja tyyliä "jätä tyttöystäväsi" koska sitä en pidä ratkaisiuna tähän ongelmaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
veljesi on tunteeton elostelija jonka itsetunto on
riippuvainen siitä, montako kaatoa on alla...
tyttöystäväsi on ollut uskollinen 7 vuotta vaikka
tuollainen veljesikaltainen maansyöpä on jahdannut
häntäkin varmaan sen ajan
suosittelen vakavaa keskustelua miesten kesken ja jos
veljestäsi ei ole siihen, voit huoletta katkaista
välisi häneen, tyttöystävällesi voit sanoa että
veljesi tuskin olisi uskollinen hänellekään, jos
tyttö alkaisikin vaihtamaan sinut veljeesi...
hän olisi tunteettomalle veljellesi vaan lelu
niinkuin kaikki muutkin naiset ovat olleet... ns.
miehisyyden jatke, eri asia sitten on miksi veljesi
miehisyys on niin heikolla pohjalla ? ?
sinä olet kuitenkin ilmeisesti kunnon tyyppi ja usko
pois, kävi kuinka kävi niin maailmassa pärjää sinun
eväilläsi kuitenkin aina parhaiten :)
mielestäni sinun pitäisi oman hyvinvoitisi vuoksi unohtaa koko asia.luota tyytöystävääsi täysillä ja anna hänen katsella veljeäsi,sehän on ihan normaalia.naisena en usko,että hän kuitenkaa sen pidemmälle menisi.jos olette yhdessä pysyneet ja vaikeuksiakin jo kokeneet,teitä tuskin enää mikään erottaa.olet oikeassa että ero ei ole nyt mikään raktaisu,mutta muista:jos hän kuitenkin joskus pettää sinua,älä sulje silmiäsi siltä asialta.Silloin ero on RATKAISU.nauttikaa nyt yhdessä olosta ja ihan noin käytännön elämässä kannattaa tietysti välttää tilanteita että olette veljesi seurassa,vaikka eihän sekään lopulta auta asiaa.
No onpa tilanne! Auttaisikohan se, että sanoisit veljellesi että turpajumppa alkaa jos vokottelet naistani? Vai ottaisiko mokoma sen vain haasteena kaataa nainen...
On se kumma että kaikenmaailman sitoutumiseen kykenemättömät retaleet vetävät naisia kuin hunaja mesikämmentä. Ehkäpä kuitenkin naisesi ihastuksen ilmaukset ovat vähän samantyyppisiä kuin esim. meikäläisellä kun katselen jotain tähteä elokuvasta. Onhan se kaunis poika katsella, kuka kulloinkin, mutta en minä sen kanssa ikinä mitään alkaisi, kun olisin vain yksi monista. Haluan olla ainoa yhdelle ainoalle!
Kumpaakohan sinä et nyt luota? Jos koet veljesi uhkana, niin myvä mies luota ainakin tyttöystävääsi. Ainainen epäileminen syö muuten suhdettanne, kuin syöpä. Sinun on vain uskottava häntä, kun hän on sanonut, ettei enää ole kiinnostunut veljestäsi. Ehkäpä hänkin on vuosien saatossa huomannut, ettei veljesi ole mikään toivemies ja siksi juuri ei ole enää kinnostunut.
Yritä nyt vain päästä tuosta mustasukkaisuudestasi ja usko myös itseesi!